sunnuntai 12. elokuuta 2012

Suurinta elämässä

Näin on vierähtänyt viikko edellisestä blogitekstistä. Sanotaanko nyt ihan suoraan, että on ollut hieman tärkeämpääkin tekemistä. Alkuviikosta lähtien tuli palloiltua useampia päiviä paikallisen sairaalan sisätiloissa ja pihoilla.
Salilla käyn tavallisesti vain kymmenisen kertaa vuodessa tammi-helmikuun aikoihin. Tavoistani poiketen tiistain ja keskiviikon välisen yön vietin vähän toisenlaisessa salissa ja katselin toisen punnertamista ja ponnisteluja (ei muuten meikäläisen maratonkisat ja muut ole mitään siihen verrattuna, miten naiset laittavat itsensä likoon h-hetken ollessa käynnissä; tästä suuret respectit erityisesti omalle vaimolleni, mutta myös kaikille muilla maailman naisille). Niinpä vihdoin keskiviikkoaamuna odotus palkittiin ja perheeseen syntyi ensimmäinen pienokainen. Elämä muuttui kertarysäyksellä ja esimerkiksi lenkkien määrä ei ole ollut ihan menneen kesän keskiarvoissa. Äärimmäisen onnellisena on tullut ihmeteltyä tätä meille annettua lahjaa.
Tytöllä on jo sen verran napakat otteet neljän päivän ikäisenä, että näinköhän treenailee tulevaa pyöräilyuraa varten? Noh, se nähdään aikanaan ja neiti saa itse tekemisensä päättää. Tänään sunnuntaina kävin itse ensi kertaa viikkoon ajelemassa lenkkiä  ja kulku oli olosuhteet huomioiden ihan siedettävää. Nytpä vain on enemmän kiire kotiin ja sisälle astuessa jännittää, onko neiti hereillä, unilla, syömässä, vaipanvaihdossa, vai muuten vain katselemassa tämän maailman ihmetyksiä isot silmät ammollaan.
Ihan ei odotettu tripla elokuulle onnistunut. Synnytyksen olin "tilannut" maanantaille, jolloin omat synttärit ja ensimmäinen Suomen mestaruus olisi saanut jatkoa pienen syntymästä. Neiti antoi odottaa itseään pari päivää, mutta tulihan tuossa elämään enenevissä määrin iloa ja onnea viiden päivän sisään.


15 kommenttia:

  1. Suuret onnittelut sinulle ja koko perheellesi! Lapsen syntymä muuttaa aina elämää ja varsinkin sitä mikä elämässä on tärkeää.

    VastaaPoista
  2. Onnea koko perheelle! Tsemppiä ja nautittavia hetkiä tuleville kuukausille ja vuosille! Tyttö on söpö ja niin pieni!

    Ensisynnytys on kovaa touhua! Vierestä katsoessa kunnioitus naisia kohtaan kasvaa mutta kyl se kunnioitus jatkaa kasvuaan vielä lähikuukausina.

    VastaaPoista
  3. Hurjasti Onnea koko perheelle!
    Nyt vaan sitten sovittelemaan aktiivista pyöräilyä ja perhe-elämää yhteen. Sen onnistumisesta olis muuten kiva lukea joskus täältä blogistakin. Että kuinka vuorokaudessa riittää tunnit lapselle, vaimolle ja pyörälenkeille. Kun nuo kaksi ensimmäistä on kuitenkin ne tärkeimmät :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Hyvä tekstiaihe tosiaan. Ja lisätäänpä listaan vielä se kahdeksan tunnin työpäivä.. tulee vielä vähän lisää aikataulun pelaamista. Tällainen teksti on varmasti tulossa tulevaisuudessa!

      Poista
    2. Kiva! Meillä miehen pyöräilyharrastuksen aloitus osui juuri esikoisen syntymän vaiheille. Toinen muksu tuli sitten aika putkeen ekan jälkeen. Pyöräkärry oli kyllä meillä loistava peli: ei ketuttanut yhtään miehen 3 tunnin lenkit, kun sai lykätä sille ipanat mukaan.

      Poista
  4. Onneksi olkoon koko perheelle.

    t. 10kk pojan isä :)

    VastaaPoista
  5. Onnea koko perheelle! Ihana tyttö.

    t. 4 kk tytön isä, ja treeniä sekä maastokisailuakin lapsen syntymän jälkeen ihan hyvin jatkamaan pystynyt. :) Kyllä sitä ajoaikaa löytyy, jos on motivaatiota ja puoliso suhtautuu myönteisesti. Tsemppiä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Hyvin ainakin isyysloman aikana on lenkille vielä ehtinyt. Katsotaan kuinka paljon malttaa tästä eteenpäin pyöräilyyn panostaa.. vai onko koko asialla lopulta vauhtiin lainkaan vaikutusta. Onnittelut ja tsemmiä myös sinne suuntaan tämän palapelin rakentamisessa!

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Kiitos paljon. Välitän terveiset parhaani mukaan myös pienokaiselle.

      Poista

Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen