maanantai 16. heinäkuuta 2012

Seinäjoen XCM 15.7.2012 - kaatumisilmoitus


Eipä mennyt Seinäjoki osaltani ihan niin putkeen, kun olin ajatellut. Itse ehdin ajamaan kisaa noin 1h 15min - tuolloin olimme tiimikaveri Henkan kanssa kahdestaan kärjessä useampien minuuttien turvin. Henkka hoiti kokonaan vetotyöt ja joutui jopa polkupätkillä himmailemaan, että ehdin tieosuuksille mukaan. Henkka on hirmukunnossa, mikä näyttää hienolta viikon päästä ajettaviin XCO SM-kisoja ajatellen. Minun osaltani tulevat SM-kisat eivät sen sijaan näytä niin hyvältä..

Oltiin tosiaan ajettu tuo 1h 15min ja lähestyimme toisen kierroksen päätöstä ja Joupiskaa. Reitillä oli sellainen pieni hiekkaparkkipaikka, josta käännyttiin vasemmalle ja sitten uudelleen vasemmalle tielle. Välissä oli lyhyt ja leveä, mutta jonkin verran kivikkoinen pätkä. Ei todellakaan mikään erityinen paikka, ja itse asiassa se tässä koituikin turmioksi. Ajatukset olivat lähinnä vauhdinpidossa ja kanttasin polulle Henkan perässä vauhdin ollessa jossain 35km/h kieppeillä. Yhtä-äkkiä vasen kampi osui maahan ja ampui fillarin takarenkaan sivuttain ilmaan ja takarenkaan tullessa maahan mentiin vauhdilla naama, polvi ja olkapää edellä kivikkoon. Henkka jäi siihen auttamaan yli viideksi minuutiksi ja menetti siinä kisan voittonsa. Siinä tiimipeluri viimeisen päälle, kiitos vielä Henkalle!

Apua sain myös paikalliselta pyörällä liikkuneelta kaverilta, jonka nimeä en ehtinyt siinä tohinassa kysellä. Pääsin melko pian ambulanssiin ja kaveri hoiti fillarin ja osan ajokamoista kisakeskukseen – kiitos myös hänelle! Itse menin paikkailtavaksi Seinäjoen TK:hon, jossa läpi asti haljenneeseen huuleen tuli tikkejä ja sain nopeimmat hoidot vuotaviin haavoihin. Tikit ovat huulessa 23.7. asti. Pään kolauttamisen johdosta tuli autoilukieltoa, mutta onneksi toinen tiimikaveri, eli Jerry lupautui ajamaan minut auton kanssa Hämeenlinnaan. Kiitti tästä Jerrylle!

Illalla oikean käden ranne kipeytyi sen verran pahasti, että kävin näyttämässä ruhjeita vielä Hämeenlinnan päivystyksessä. Pikaisella vilkaisulle ranne saattoi selvitä ilman murtumaa, mikä olisi hieno asia! Tästä huolimatta käsi on kipeä ja kipeytyy todella helposti kaikesta pikkutekemisestä, kuten tästä bloggaamisesta. Saa nähdä, milloin käsi kestää kunnon maastoajoa taas uudelleen.

Tilanne huomioon ottaen selvisin todella vähillä, joten voi olla siihen nähden erittäin hyvillä mielin. Eiköhän tämä tästä muutaman päivän jälkeen ala helpottamaan!

Olotilapäivitys tiistailta.

18 kommenttia:

  1. Pikaista paranemista! Toivottavasti pääset pikaisesti pyörän päälle.

    VastaaPoista
  2. Huh, onneksi ei kai sitten kuitenkaan käynyt huonommin. Pikaista paranemista!

    Aki K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Aki. Saumat olisi ollut teloa pahemminkin.. onneksi vähillä säästyttiin.

      Poista
  3. Pikaista paranemista myös täältä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta! Lähipäivät tulevat kertomaan paljon, että onko mahdollisuutta kisata jopa viikon kuluttua.

      Poista
  4. Paranemisia ja nopea toipumista!

    VastaaPoista
  5. Lajissa on vaaransa, varsinkin kun mennään noin kovaa;)! Paranemista, lepo on välillä hyväksi.. -reima

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, vanha kettukin menee välillä nurin. :O

      Poista
  6. No voihan rähmä. Peukut ja varpaat pystyssä, ettei ranteesta löydy mitään inhottavaa. Jaksamista toipumiseen.

    VastaaPoista
  7. Tarvii tässä välissä todeta, että Henrillä on jalkojen lisäksi myös järkeä päässä. Aika harva olis pysähtynyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Henkka toimi tilanteessa tosi hienosti. Sain pikaisen analyysinkin osumista ja nekin loivat uskoa, että ei käynyt pahemmin. Hyvin kyllä pysähtelivät monet muutkin.

      Poista
  8. Jos joku ottaa lukua reitin varrella niin jokainen normaalilla järjellä varustettu aikuinen pysähtyy auttamaan. Lain nojallakin meillä on yleinen toimintavelvollisuus toisen auttamiseksi onnettomuudessa (vaikka olisi numerolappu stongassa).
    Noin 15 vuoden aikana MTB kilpailuissa kohdalleni sattuneissa kolareissa takaa tulevat ovat varmistaneet kanssakilpailijan kunnon.
    Pyöräilijät ovat herrasmiehiä(/naisia)ja auttavat epäonnista kilpakumppania. -Jarkko Heikura

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kommentti Jarkko! Näinhän se tosiaan menee.

      Pyöräilyssä maantiepuolella tämä kaatuneiden auttaminen ei olekaan niin yksinkertaista. Maastossa tapana on kyllä kysellä kaatuneilta, että onko kuski ok ja jäädä tarvittaessa auttamaan.

      Poista
  9. Toivotaan pikaista paranemista!!!
    T: Pekka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! Nyt mennään jo hyvää vauhtia parempaan suuntaan!

      Poista
  10. Pikasta paranemista! Toivottavasti oot vielä loppukauden kisoissa iskussa!

    Tollasissa tilanteissa pitäs auttajien saada jotain aikahyvitystä, kuten triathlonkisoissa on mahdollista saada, jos jää auttamaan loukkaantunutta. Silloin ei menis kisa terveyden edelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen ja hyvä huomio. En usko, että kukaan meistä pistäisi pahakseen, jos tuollainen tulisi käyttöön Suomen maastokisoihin.

      Poista

Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen