tiistai 24. heinäkuuta 2012

Maastopyöräilyn XCO SM-kilpailut 2012, Kouvola – Kisaraportti neljännestä sijasta

Kisa siis takana ja tässä vähän raporttia. Lähtökodiltaan valmistautuminen ei mennyt aivan putkeen. Viikkoa aikaisemmin olin kaatunut sen verran pahasti, että koko kisoihin osallistuminen oli vaakalaudalla. Taistelu aikaa vastaan tuotti tulosta ja sain juuri ajoissa itseni maastokuntoon sunnuntaiksi Kouvolaan kisaan. Vielä kisapäivänä polvi mätäni edelleen ja tikit pysyivät huulessa. Näitä suurempi ongelma oli kuitenkin se, että lepoviikko on kaikkea muuta, mitä minä olen kisaan valmistautuessa tottunut tekemään. Kun lepään, niin keho odottaa vieläkin reilumpaa lepoa seuraavana päivänä. Kone vaipuu uneen todella nopeasti ja sen herättelyyn menee joskus päiviä, joskus viikkoja. Näiden lisäksi olkapää oli oirehtinut kisaa edeltävänä päivänä, kun kävin ensimmäistä kertaa kaatumisen jälkeen ajamassa pienen pätkän maastoa. Kisarata ei ollut minulle tuttu, vaan ehdin ajamaan kierroksen ainoastaan kertaalleen ennen starttia. Pyörävalinnaksi otin 29er Mr Bigin. Myös Jabba oli takakontissa, mutta ajattelin kisan ratkeavan nousuissa ja onhan Bigi helpoissa pitkissä nousuissa vähän Jabbaa nopeampi. Lähdössä asetuin toiseen riviin, joka oli ihan ok paikka lähteä.

Nimilista osallistujien osalta oli tasokasta luettavaa. Nopeasti oli havaittavissa, että kisassa mitalin ajaminen ja sijoituksille 7-8 päätyminen on pienestä kiinni. Taso on laajentunut ja noussut sen verran, että kenelläkään ei pahemmin ole varaa säätää kisan aikana mitään ylimääräistä. SM-kisoissa kaiken on osuttava nappiin, että mitalin saaminen onnistuu.

Kisa lähti räväkästi käyntiin ja olin ensimmäisessä nousussa sijoilla 4-6. Kärkeen paahtoivat Sakke, Henkka ja Jussi. Vauhti kärjessä ei ollut aivan mahdotonta, mutta en uskaltanut lähteä ajamaan ihan maksimaalista vauhtia kisan alussa. Jälkimmäisessä nousussa sain kärkeä jonkin verran kiinni ja en ollut kuin pari polkaisua letkan takana. Alamäkiosuudella sitten alkoivat minun vaikeudet. En pystynyt vastaamaan yhtään kärkimiesten alamäkivauhtiin sunnuntaina. Jäin heti alkuun 15-20 sekuntia ja ajaminen oli kaikkea muuta kuin jouhevaa. Simo oli jo mennyt minusta ohi ja laskun edetessä myös Juiden fillari alkoi pitää ääntä kokoajan lähempänä. Hetkeä myöhemmin jäätyilin taas juurakkoisessa tykittelylaskussa ja Juide kuittasi minusta ohi. Tuolloin ajattelin, että jään siihen Juiden perään ja hän vetää meidät takaisin mitalitaisteluun. Alamäissä en Juidea karkuun päästäisi. Ensimmäisen kierroksen jälkeen olin siis kahdeksantena.

Toisen kierroksen ensimmäisessä nousussa huomasin, että Juiden mäki ei kulje ihan sillä tasolla, että mitaliletka olisi saavutettavissa. Kuittasin hiljaa hivuttaen ohitse ja jatkoin omaa vauhtia mäen ylös. Valtteri oli ihan lähellä edessä ja Juide alkoi jäädä hiljalleen taakse. Kärkeenkään ei ollut mikään mahdoton matka ja ero ykköspaikkaan takanousussa oli jossain 40 sekunnin hujakoilla. Ongelmia oli kuitenkin taas tiedossa, koska tiesin alamäessä olevani tänään heikko. Olen ajanut täysjoustopyörällä niin paljon viime vuosina, että Jabballa olisin paahtanut laskuja hurjasti kovempaa vauhtia alas. Nyt en pysynyt edes Valtterin perässä, vaan taas eroa eteenpäin alkoi tulla lisää. Kierroksen jälkeen olin seitsemäntenä. Kärjessä järjestys oli Jussi, Henkka, Sakke, Mikko, Simo ja Valtteri. Mitalin suhteen alkoi näyttämään todella heikolta.

Kolmas kierros sujui yksistään ja erot kasvoivat vähän kaikkiin suuntiin hiljalleen. Simon selkä tosin lähestyi aina nousuosuuksilla ja neljännen kierroksen alkaessa kuittasin nousussa Simon ohitse. Jonkin verran myöhemmin Simo joutui kisan keskeyttämään. Kisan edetessä myös alamäkien ajaminen alkoi luonnistua minulta vähän paremmin ja myös mutkat alkoivat tulla tutuiksi. Alkuvaiheessa minulla oli suuria vaikeuksia kääntyä mutkiin ajoissa, kun mutkat oli tehty lippusiimalla ja nuolia oli säästelty. Neljän kierroksen jälkeen tästä ei enää ollut haittaa, kun rata oli tullut tutuksi. Neljännen kierroksen jälkeen sain huollosta täyden juomapullon. Kisan kärjessä mentiin järjestyksessä: Jussi, Sakari, Valtteri, Henkka, Mikko ja minä. Mikon selkä lähestyi hiljalleen ja kakkospaikkaan oli eroa vajaa minuutti.

Joko neljännellä tai viidennellä kierroksella ylämäkiosuuksilla Henkan selkä alkoi hitaasti lähestyä. Takanousussa pääsin jo ihan peesiin ja ajattelin laskussa ottavani hyvän peesin ja oikeat ajolinjat Henkan takana. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Henkka paineli nopeasti karkuun ja ohittaminen näytti jäävän seuraavan kierroksen hommaksi. Vähän myöhemmin laskuosuudella näin kuitenkin Henkan taluttavan pyörää ja nopeasti ehdin saada tietooni keskeytyksen johtuvan rengasrikosta. Harmittavaa tuuria Henkalla, kun koko kesän mies on mennyt ylivoimaista vauhtia Suomen kisoissa! Nousin siis tuossa vaiheessa sijalle 4.

Viidennellä kierroksella pääsin ylämäessä Mikon perään ja jatkoin siinä aina kierroksen loppuun saakka. Ajattelin, että seuraavalla kierroksella lisään vähän vauhtia nousussa ja yritän pudottaa Mikkoa kyydistä. Vauhti tuntui ihan sopivalta, mutta kovin isku mitaleita ajatellen oli ehkä tässä vaiheessa jäänyt unholaan. Ajattelin ajavani tasaista vauhtia maaliin ja katsotaan sitten kisan jälkeen sijoitusta tarkemmin.

Kuudennen kierroksen nousussa Mikko alkoi jäädä taakse, mutta kuulin nousun puolivälissä kolmossijan olevan lähes minuutin päässä. Jatkoin kuitenkin myös takanousun hieman kovempaa ylös ja niinpä ero kolmoseen oli kaventunut nopeasti 45 sekuntiin. Tämä sama ero oli myös kierroksen päätyttyä. Jussi varmisteli kärjessä jo kultaa, Valtteri oli asettunut hopealle ja Sakke ajoi noin 40-45 sekuntia edelläni pronssisijalla.




Kuva: Jukka Härkönen
Viimeisen kierroksen alettua lisäsin vielä vähän vauhtia nousussa. Jalat eivät kuitenkaan antaneet mennä nousua ihan vapaasti ylös, vaan jouduin polkemista passailemaan vähän pienen kramppivaaran takia. Ensimmäisen nousun edetessä Saken selkä alkoi lähestyä ja ero oli nousun puolivälissä 35 sekuntia. Nyt tai ei koskaan olisi pistettävä kaikki peliin ja Sakke olisi pitänyt ajaa kiinni viimeistään takanousussa. Takanousun väänsin hampaat irvessä ylös, mutta ero mäen päällä oli edelleen 30 sekuntia. Tiesin, että alamäkipätkälle en ajamalla Sakkea saa enää kiinni, ellei ukko ole todella pahoissa ongelmissa jaksamisen kanssa. Vedin maaliin sen mitä pystyin, mutta ero oli maalissakin 30 sekunnin luokkaa. Tahkon mukaisesti nelossija-putki sai jatkoa tämän kauden tärkeimmissä kisoissa. Toivottavasti seuraavissa kisoissa tahti muuttuu, ja sijoitukset saadaan odotuksia vastaavalle tasolle!

Samuelit ajoivat U23-sarjassa huikeaa vauhtia ja oikea sijoitukseni olisi sunnuntaina ollut joko 5 tai 6. Kiitos Kouvolaan järjestäjille hienosta kilpailusta ja kisakavereille rehdistä, mutta kovasta kisasta!

Mielenkiintoista kierrosaikadataa neljältä viimeiseltä kierrokselta:

Lap 4: Jussi 15:10, Vallu 15:15, Sakke 15:36, Olli 15:44

Lap 5: Jussi 15:14, Vallu 15:36, Olli 15:44, Sakke 15:47

Lap 6: Vallu 15:21, Jussi 15:25, Olli 15:31, Sakke 15:43

Lap 7: Jussi 15:26, Olli 15:36, Vallu 15:38, Sakke 15:43

4 kommenttia:

  1. Teuvon kuvat Noormarkusta kävi täällä ja toivottaa hyvää kesän jatkoa.
    http://www.ttvehkalahti.blogspot.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kun poikkesit. Tervetuloa toistekkin!

      Poista
  2. Nytkun nää ÄsÄmmät on kisailtu, ja seuraavat(?) on syyskuus marathonin merkeissä, nii olisi kiva lukea ajatuksia aiheesta "kuinka säilyttää huippukunto syksyyn?". Kun aika monella kisailijalla taitaa kevään ja alkukesän huippukunto piikki taittua pikkuhilja alespäin, nii olisi kiva lukea pohdintaa kuinka kuntopiikin saisi syksylle aikaiseksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Hyviä blogitekstin aiheita.. tuossahan miettimistä riittää.

      Minä olen vielä turvassa tältä osin, kun kuntopiikkiä ei ole tänä kesänä näkynyt. Jospa se tuolla syksyllä taas tärppää, niin on käynyt ennenkin. :)

      Laitetaanpa aihe hautumaan ja mietintään!

      Poista

Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen