Maaseudulla elämä näyttää voivan hyvin. Harvoilla tiloilla päärakennuksen koko on alle 200 neliötä ja useimpia rakennuksia voi hyvällä omalla tunnolla kutsua jo kartanoiksi.
Säätilanne täällä muuttuu aivan uskomattoman nopeasti. Välillä tiet ovat olleet ihan kuivalla asfaltilla, mutta tunnissa maisemat vaihtuvat aivan toisenlaiseksi. Tässä kuva edellisen viikonlopun sunnuntailta:
Tänään torstaina menossa oli taas ihan uusia ulottuvuuksia. Reilu 10 metriä sekunnissa puhaltava tuuli ei jättänyt juuri mitään kylmäksi. Vastatuuleen pää punaisena 10 km/h ja myötätuuleen polkematta oli vauhti lähellä neljääkymppiä. Eilen oli asfaltit taas sulana, mutta tämän päivän myräkät teki tien hieman erilaiseksi. Maantiepyörällä ajettavat pätkät oli jäätyneet muutamien senttien teräsjääksi ja tuuli puhalsi tielle hetkittäin reilun puolen metrin syvyisiä kinoksia:
Sitten hieman kyseenalaisempaa kunniaa:
1. Hämäläinen huumorintaju selvisi minulle tuossa muutama viikko sitten. Aivan täällä lähistöllä on tie, jossa ensin tulee liikennemerkki:
2. Huhut kertovat, että Hämeestä tulee Suomen parhaat kirimiehet. Hämäläisen kiriharjoittelun salaisuudet paljastuivat minulle pari viikkoa sitten lenkillä. Ensin erästä tietä ajettaessa tuli näkyviin talon piha, jonka kyltti on asetettu hyvin näkyville. Viesti oli seuraava: ”VARO KOIRAA”. Ei muuta kuin isoa lehteä päälle ja jalat valmiina tykittämään. Tietä jatkaen kilometrin verran eteenpäin seuraavan talon pihapiirissä, ladon seinässä näkyy joku teksti.. jo 50 metrin päästä teksti näkyy selvästi: ”VAROKAA VIHAISTA KOIRAA”. Kyseisestä kohdasta tulee ajettua varmaan jatkossakin, pitää vain olla tuoreena liikkeellä ja pistää isoa ratasta päälle jo ensimmäisen talon kohdalla. Kesän aikana kertyy varmasti hyviä maksimikirejä tuolla tieosuudella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen