Vihdoin pakkaset ovat myös täällä Joensuussa hetkeksi helpottaneet. Tämä mahdollisti sen, että nousin ensi kertaa aikoihin ulkoilemaan pyörän päälle. Menoa toisaalta hidasti lenkin aikana sataneet viitisen senttiä lunta ja muutoinkin aura-autot olivat olleet päivän sen verram kiireisiä, että melkoisessä pöpperössä piti tuota crossaria ulkoiluttaa. Niinpä tuulinen ja lumensekainen ilta teki lenkistä hetkittäin melkoista painia.
Lenkkikaverilla fillarin vaihteisto oli tukossa lumesta jo ensimmäisen ajotunnin jälkeen, ja samankaltaisia ongelmia oli minullakin lenkin loppupuolella. Eipä juuri auttanut edes vanha kikka käyttää kaikki takarattaat ketjulla lävitse aina viiden minuutin välein. Vaihteisto-ongelmien ohella mielenkiintoisia tilanteita tuli vastaan oman eturenkaan (joku Schwalben nasta) kanssa. Sen ajo-ominaisuudet lumessa ovat kyllä uskomattoman kehnot. Hiemankin syvemmässä hangessa heikon auraksen jälkeen ei välillä tiedä yhtään, että mistä itsensä löytää sekunnin päästä. Auratuilla pohjilla ja jäisillä autoteillä nastaa kyllä sitten myös lenkillä välillä kiittelee.
Olihan lenkissä paljon hyvääkin. Pitkästä aikaa pyöräily ulkona maistui mukavalta ja pitkästä tauosta huolimatta jalat pelasivat ihan kohtalaisesti. Takareidet ovat kyllä tällä hetkellä uskomattomassa jumissa. Tiistain lukkopolkimin tehdyn ajelun jälkeen reidet olivat jo eilen hieman ihmeissään. Niinpä eilisillan salilläkäynti juosten pistivät jalkojen takaosaston ihan totaalisesti jumiin. Mutta eiköhän nuo huomenissa taas pitemmällä hiihdolla aukea täyteen käyttöön viikonlopuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen