Edelliset vapaan monot olivat palvelleet vankasti jo toistakymmentä vuotta. Alunperin numeroa liian pienet kengät puristivat varpaita ensimmäiset viisi vuotta, mutta hiljalleen vuosien varrella varpaat pureutuivat kenkään (tai painautuivat niveliinsä) ja hiihto onnistui jo ilman pahempia kipuja viimeiset pari vuotta. Kilometrejä tälle rakkaalle monoparille on kertynyt varmaan lähemmäs 10 000. Lopulta monojen ongelmaksi alkoi muodostua sen pohjan uskomaton löysyys:
Tänään päätin sitten lähteä monokaupoille.. mutta mitäpä sitten kävikään?
Kyllähän minulla tietenkin oli vähän mielessä, että jos monokaupat onnistaa, niin voisin harkita hankkia vielä yhden suksiparin täältä susirajan läheisyydestä. Ostohetki alkoi ihan mukavasti monoja testaillen ja alussa näytti sen suhteen lupaavalta, että sopivaa suksiparia ei tänään mukaan tarttuisi. Noh..
Niinpä niin, olisihan se pitänyt arvata! Uusi setti oli pian Venton takakontissa ja ei muuta kuin äkkiä kotio. Pikaisen pohjustuksen jälkeen pinkaisin oitis myöhäisillan testilenkille. Uudet monot olivat kuin.. en edes osaa sanoin kuvata, lyhyesti sanottuna uskomattoman hyvät. No entäpä mono-suksi yhdistelmä sitten baanalla? No ainakaan siinä ei ollut mitään samaa sen lajin kanssa, mitä vielä eilen harrastin. Ja voin kertoa, että muutos ei mennyt ainakaan huonompaan suuntaan. Nyt voi taas hyvillä mielin käydä unille ja huomenna lähdetään uudella setillä taittamaan urakalla kilometrejä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen