lauantai 10. toukokuuta 2014

XCM Nurmijärvi 10.5.2014 - kisaraportti

Kisa takana ja olipahan oikeastaan ihan mahtipäivä ennakko-odotuksiin nähden. Voimatasot olivat kohdallaan ja Strava-tykittelyt näyttävät pelittävän hyvin myös mtb-maratonin treeneinä. Yllättäen kevään pisin lenkki ei tuottanut ongelmia edes kisavauhdissa.

Kisan voitti odotetusti tiimikaveri Ojalan Henkka. Kakkoseksi ajoi komeasti valmennettava Jeremias Holmberg, vain 15 sekuntia Henkan perässä! Kolmanneksi itsensä taisteli jäykkäperäisellä pyörällä sitkeällä iskutuksella Medilaserin Samuel Halme. Onnittelut kärkikolmikolle!

Minä olin kisassa lopulta neljäs tiukan loppukirin jälkeen. Kirikavereina ja oikeastaan koko kisan ajokavereina olivat Riivo Schumann ja Samuli Visuri. Riivo meni hetkittäin ylämäissä menojaan, mutta Samulin kanssa meillä oli varsin yhteiset sävelet kisan läpiviemiseksi. Ensimmäisellä kierroksella Samulin kanssa vähän hölmösti passailtiin ja päästettiin kärkikolmikko karkaamaan. Ensimmäinen kierros ajettiin minuutin päässä kärjestä ja toisella kierroksella ero kasvoi parilla minuutilla lisää. Odotin eron kasvavan isommaksikin, koska todellinen tykittely ei oli toisella kierroksella meidän porukassa vähissä. 

Loppukiriin asetelmat olivat mielenkiintoiset, koska maali oli asfalttitien varressa pitkän helpon osuuden perään. Ainoa haastava kohta oli jyrkkä käännös pihalle, jossa maali lopulta oli. Etureisien kramppihuolien jälkeen en pitänyt itseäni kovin suurena kirisuosikkina, mutta päätin pistää jalat pyörimään heti asfaltille käännöksen jälkeen. Riivo seurasi tiukasta perässä ja taisi jopa ohittaa minut ennen tiukkaa mutkaa vasemmalle. Olin kuitenkin sisäkurvin puolella ja Riivo jätti siihen metritolkulla minulle tilaa kääntää sisäkurvista itseni pihalle kohti maalia. Näin olin ehkä pari metriä ennen Riivoa maalissa.

Maalissa minulla oli kärkeen eroa reilut 3 minuuttia, jota pidän melko pienenä aikaerona. Kisan keskisyke 166 kertoo, että kirraamisen varaa jäi tuleviin karkeloihin. Tässä kisassa kiristämiseen ei oikeastaan ollut mahdollisuuksia, koska kramppihuolet ja pitkien kestävyystreenien puute aiheutti haastetta kisan loppupuolelle rennosta olotilasta huolimatta.


perjantai 9. toukokuuta 2014

Kauden avaus edessä - Nurmijärvi XCM 10.5.2014

Näin niitä yllätyksiä ja ihmeitä tapahtuu. Kausi 2014 alkaa osaltani huomenna XCM-osakilpailulla Nurmijärvellä. Rata on tuttu aikaisemmilta vuosilta Rajamäen kisasta. Matka on nyt inhimillisempi, kun ajettavaa riittää kahden kierroksen verran, yhteensä 51km.

Vaikka matka kuulostaa maraton-matkaksi lyhyeltä, voi kisasta tulla minulle tuskien taival. Odotettavasti ajettavaa riittää yli kahdeksi tunniksi. Katselin kevään treenidatojani ja helmikuun alun jälkeen olen ajanut yli kahden tunnin lenkin kahdesti. Näistä pitempi, eli koko kevään pisin lenkki on ollut 2h 5min. Kestävyyspuolen ei ainakaan pitäisi olla ihan kohdallaan huomista kisaa ajatellen.

Lähden todennäköisesti räpiköimään kuitenkin niin kovaa kuin pääsen. Katsotaan, milloin kunto pettää ja joutuu pyörittämään maaliin. Vuosi sitten kuntoni riitti reilun tunnin kohdalle ja nyt voi käydä vielä kehnommin.

Huominen kisa tulee olemaan minulle lähinnä treeni. En ole keventänyt ajojani ollenkaan huomista ajatellen. Treenipäiviä on kertynyt putkeen nyt 10 ja niistä vain kahdessa EN ole tykittänyt maksimivetoja. Lihaksia on siis kuormitettu ja hermostokin on saanut osansa. Mielenkiintoista tulee olemaan se, että mihin tällaisella valmistautumisella voi yltää itse kisassa. Olen jo monta vuotta ajanut lähinnä vanhoilla pohjilla ja nyt treenihaasteita on riittänyt aina elokuusta 2013 saakka. Syksy meni sairastellen ja paljon helpotusta ei ole tullut alkuvuonna 2014. Tammikuun alusta treenitunteja on kertynyt yhteensä 99. Keskimäärin treeniä on siis kertynyt 5h/vko.

Haastavasta alkutilanteesta huolimatta lähden reisuun hyvillä mielin ja ennenkaikkea tapaamaan pitkän kisatauon jälkeen kisakavereita. Tehdään huomisesta hieno pyöräilypäivä!

maanantai 5. toukokuuta 2014

Kruunajaiset Mikkelin poluilla

Maitohappovarastoni olivat ennen viikonloppua ehtyneet huolestuttavasti. Arvonsa tunteva kestävyysurheilija on aina hieman hapoilla, joten nyt oli tartuttava tilaisuuteen ja suuntasin varhain lauantai-aamuna Savoon, synnyinkaupunkiini Mikkeliin. Olin suunnitellut reissua jo muutaman kuukauden ja maitohappotäydennyksen ohella janosin menestystä paikallisilla Strava-segmenteillä.

Ennakkosuunnitelmissa isku Mikkelin poluille piti tapahtua sitten, kun seuraavat kolme asiaa täyttyvät: olen hyvässä kunnossa, lämpötila on vähintään +15 ja tuulen pitäisi olla lähellä tyyntä. Niin kuin yleensäkin, suunnitelmani ovat vedenpitävät kuin verkkosukkahousut. Startessani lenkille suunnitelman kriteereistä täyttyi komeasti 0/3. Kylmä pohjoistuuli vaivasi, lenkin aikana satoi kaikkea veden, rännän, lumen ja rakeiden väliltä ja ukko oli kaikkea muuta kuin kovassa kunnossa.Vuoden alusta kertyneet 80 treenituntia joutuivat nyt todelliseen testiin. Olin myös väsyttänyt itseäni edellispäivänä ajamalla Aulanko MTB:n reitin rennon kovaa Hämeenlinnassa. Jalka painoi jo startissa, aivan kuten pitääkin!

Huolimatta huolestuttavista ennakkoasetelmista en lannistunut. Alla lenkillä minulla oli mahtava pyörä, jolla ei yksinkertaisesti pääse kovin hiljaa. Suomalaisessa metsässä Rosen Thrill Hill on enemmän kuin kotonaan! Pitoa on kuin 29er:issä, ketteryyttä kuin 26-pyörissä ja tämä on yksinkertaisesti molempia noita kokoluokkia nopeampi. Testasin lenkillä vielä uutta pyöritystekniikkaa, jossa pidän poikkeuksellisesti alaketjua kireällä yläketjun sijaan. Kuva lenkin lopulta kertoo oleellisen.


Edessä oli eeppinen reissu, johon mahtui kaikenlaista. Tangonylilentelyä, revennyt sadetakki, kramppeja, eksymisiä, arpomista, hienoja polkuja ja mahtava määrä toivottuja maitohappoja. Löysin ilman karttaa ja kartallista gps-laitetta maastosta noin 30 segmenttiä, joista puolet olivat reittejä, joissa en ollut koskaan käynyt. Puolet reiteistä olivat polkuja, joita olin ajanut silloin vuoden -97 tienoilla, kun aloitin kisaamisen maastopyörällä. Periaatteena tällä lenkillä oli, että "kerralla purkkiin", joten oletettavan segmentin alkaessa pistin happoiset jalat pyörimään ja sen hetken irtoavat watit maksimiin.

Kahden tunnin aikana ehdin kiertää 42km ja ajoin segmenttejä noin 45 minuutin edestä. Tuo 45 minuuttia kertyi eripituisista tykityksistä, joissa tehot eivät olleen ana-kynnyksellä, vaan reilusti sen ylitse. Yli 30 pätkän hallitseminen spontaanisti oli tässä kunnossa niin haastavaa, että jouduin muutaman keskeisen suunnan jättämään väliin. Olin yksinkertaisesti lenkin lopussa niin hapoilla, että jo rauhallinen lipuminen pyörän päällä oli vaikeaa. Sydän oli joutunut kaikkien aikojen vuoristorataan ja ukon suorituskyky oli tällä kertaa ulosmitattu täydellisesti.

Lenkin data tässä: http://www.strava.com/activities/136800798?ref=1MT1yaWRlX3NoYXJlOzI9dHdpdHRlcjs0PTM1MDYwNjc%253D

Tuloksena yhteensä 27 kärkiaikaa (KOM) ja iso määrä nälkää seuraavalle päivälle. Illalla olin väsyneempi kuin koskaan. Jalat olivat totaalisen sipissä ja varhaiskeski-iän kuumataallot iskivät kehossani ristiaallokon tavoin seuraavat 20 tuntia.

Huonosti nukutun yön jälkeen kävin täyttämässä maitohappovarastoni vielä toisella lenkillä. Sunnuntaina mukanani oli myös ajoseuraa, joten sain vähän helpotusta hapotukseen kohonneen adrenaliinin avulla. Kiitoksia Jukalle ajoseurasta! Lenkin 12 saavuttettua kärkiaikaa sai tällä kertaa riittää ja rintakehässä alkoi tuntua siltä, että pieni lepojakso voisi olla paikallaan. Taidettiin olla hapoilla sydäntä myöten.

Onnistunut treenileiri Savossa oli takana. Kokonaistulokset viikonlopulta: 65km/3,5tuntia/39 kärkiaikaa Stravaan.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Pääsiäiskuulumiset


Kiteytettynä: 1. Sairastelua, 2. Strava ja 3. Aivan mahtava pääsiäispäivä

Maantiepyörä vaihtoi hyvissä merkeissä omistajaa toissapäivänä ja olen ollut sen jälkeen hieman allapäin. Pyörien oikea lukumäärä on n+1, jossa n=nykyinen määrä. Nyt minulla on "n-1 tilanne" päällä, joten pasmat menevät pyöräilijän roolissa vähemmästäkin sekaisin.

On tässä pieniä stressin aiheita ollut ilmassa myös muutoin. Kuormitusta on tullut sekä henkisellä, että (Stravan takia) fyysisella puolella. Ehkäpä näiden yhdistelmänä olen palannut migreenipäisten ihmisten joukkoon yli 15 vuoden tauon jälkeen. Sairastelin vielä lisäksi jonkin keuhkoputkipöpön ja nyt taitaa olla poskionteloiden kanssa vähän ongelmaa. Kaikki ei ole siis ollut terveyden suhteen kunnossa ja olen saanut painia erityisesti kovien pääkipujen kanssa todella monena päivänä. Tuntuu, että joistain pienistä virustaudeista on todella vaikea päästä eroon ja tätä ei auta lyhyiden ulkoilujen kovavauhtinen suorittaminen. Ajattelin tänään jopa sellaista, että laittaisin koko Stravan hetkeksi karanteeniin. Lopulta päädyin sitten vain tiettyihin rajoituksiin. Rajoitan KOM-yritysten määrää päivittäin ja nyt rajana toimii max. 3 kärkiaikayritystä/päivä.

Mutta nyt vihdoin niihin otsikon mukaisiin pääsiäiskuulumisiin! Tänään oli hieno pääsiäispäivä täällä Hämeenlinnassa kaikin puolin. Kevään komeista ulkoilusäistä pääsin nauttimaan vasta tänään muutaman taukopäivän jälkeen - mutta ehkä se teki tästä päivästä vielä mukavemman. Oli kyllä mainio päivä esikoisen kanssa kotosalla ja erityisesti ulkona. Kävimme aamulla yhdessä pyöräkärrillä kiertämässä muutamia leikkipuistoja ja tietenkin myös Aulangon maastoissa.


Ulkoilut jatkuivat pyörien puhdistamisella ja erilaisilla kevyillä pihahommilla. Suomi-pyöräkin pääsi taas oikeuksiinsa.


Illalla pääsin vielä itsekseni lyhyelle lenkille ja pidin Strava-lupaukseni. Kävin tutustumassa kahteen uuteen segmenttiin ja ajoin vielä yhden extraksi, että kolme segmenttiä tulee täyteen. Ehdottomasti hienoin paikka oli tuossa ihan lähistöllä seisova linnavuorena toiminut Hakovuori. Olisipa ollut noloa, jos en olisi tuota paikka käynyt koskaan täällä Hämeenlinnassa asuessani katsomassa! Asiallinen nyppylä, niin kuin kehnosti heijastuksellisen kuvan korkeuskäyrät kertovat.


Illan Strava-ulkoiluun pääset tutustumaan (ehkä) tästä. KOM-lupaus pidetty.

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Kevät tulee ja maksimivedot käynnissä

Lumet hupenevat ja loput jäät sulavat hiljalleen pois Hämeenlinnan maastoista. Maaston kuivuminen saa minut jotenkin heräämään talven horroksesta ja enää ei tarvitse treenimotivaatiota onkia mistään. Kyse on enemmänkin sen motivaation hillitsemisestä ja pahimpien ylilyöntien välttelystä. Hauskuutta ei kuitenkaan saa missään nimessä unohtaa, niin kuin tämä itselaukaisulla otettu päivän kuva kertoo!


Hauskaa totisesti uusilla kisapyörillä ajaminen on ollut. Keveyttä ja suorituskykyä löytyy niin täysjoustosta kuin XCE-tykistäkin. Erityisen innoissani olen ollut pyörien äänettömyydestä, joka on pääasiassa yhden eturattaan ja napakan voimansiirtokokonaisuuden ansiota. Kaikki jutut pyörissäni tuntuvat tällä hetkellä ajaessa vaivattomalta, joten ei tarvitse kuin pistää reisi hommiin ja toivoa, että sydämestä löytyy kapasiteettia iskeä päivä kerrallaan kovempaa ja tehokkaammin.

Mennyt viikko oli minulle hyvä treeniviikko. Yhdestä lepopäivästä huolimatta treenejä tuli 10 kappaletta. Yhteensä  treenitunteja kertyi 11. Joku voi tuntimäärää pitää vähäisenä, mutta on muistettava, että yhtenäkään ajopäivänä ei jäänyt maksimivetoja tekemättä. Nämä vedot kirjautuivat Stravaan kärkiaikoina yhteensä 12 eri pätkälle. Näistä yhdeksän kärkiaikaa syntyi maantiepätkille ja kolme maastoon. Näiden aikojen perusteella aitoa maksimitykitystä kertyi tähän viikkoon yli 55 minuuttia. Pääosin pätkillä tehot ovat olleet reippaasti yli ana-kynnyksen tehojen. Sydän ja sykekäyrä ovat saaneet siis todellista vuoristoratakoulutusta.

Kunto on lähtenyt ärsykkeisiin hyvin mukaan ja meno on helpottunut kovista vedoista huolimatta päivä toisensa jälkeen. Nyt on kuitenkin maltettava mieltä, koska minulta puuttuu edelleen tämän kauden 2014 peruskuntojakso kokonaan. En ole ehtinyt pitkää ja kevyttä lenkkiä heittämään kuin pari kertaa viimeisen puolen vuoden aikana. Reagoin tähän niin, että huhtikuussa yritän (huom. yritän, en lupaa mitään) saada yhden tai kaksi pk-viikkoa ajettua, jotta myös pienemmät verisuonet pääsevät aktivoitumaan ja kuormitus sydämelle ei ole niin kovaa. Tähän mennessä en ole onnistunut malttilenkkejä tekemään, kun suunnitelmista poiketen löydän itseni tykittämästä maasturilla 45km/h jotain nousua. Jalat ovat tehneet, mitä lystäävät ja hetken tykityksen jälkeen myös pää on ollut menossa mukana. Minkäs teet, kun on taas rentoa pistellä liki 50km/h mittarissa menemään, niin eihän siinä passaa hissutella.

Minä olen aina treenannut sitä, että voisin ajaa pyörällä kovaa. Nyt, kun se on taas jossain määrin mahdollista, niin antaa mennä vaan! Naatitaan!

keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Myyty - maantiepyörä sähkövaihteilla ja teho-/wattimittarilla!

Tämä nopeaksi todettu pyörä on nyt virallisesti MYYTY. Rungon koko on 55cm ja ohjainkannatin on 120mm pitkä. Parhaimmillaan pyörä on 170-182cm kuskeille.

Mavic Cosmic Carbone SL-kiekot ovat edelleen myynnissä! 

Pyörässä on Ultegran sähkövaihteet, SRM-wattimittari kammissa ja Cosmic Carbone SL-kiekot. Runko pyörässä on kiitelty ja hiilikuiturunkoja kovasti haastava Rosen Xeon RS - alumiinirunko. Pyörä on palkittu vuoden pyörä-tittelillä vuonna 2012. Pyörä on lähes uutta vastaavassa kunnossa, sillä ei kaatuiltu ja kaikki osat toimivat aivan niinkuin pitääkin. Sähkövaihteet toimivat todella mahtavasti ja ketju ei hankaile mihinkään vääriin paikkoihin millään vaihteella - etuhäkki seuraa myös takapakan puolella tehtäviä vaihteiden vaihtoja. Mikäli akun lataaminen tulee eteen, niin akku täyttyy muutamassa tunnissa, jonka jälkeen on lähes koko kesä ajoaikaa tarjolla. Fillarin kruunaa huipputarkka ja vähän käytetty markkinoiden arvostetuin tehomittari-setti: SRM. ANT+ yhteensopivana näet aidot tehotiedot esimerkiksi omasta Garministasi ajon aikana.

Miksi tehomittarin hankinta on perusteltu? Wattimittari kertoo polkemisesta aina totuuden. Se on toisaalta armollinen, mutta myös tyly valmentaja. Kovaan vastatuuleen saatat ajaa 15km/h ja meno tuntuu todella raskaalta - luulet, että onpa sinulla huono päivä. Syy huonoon kulkuun voi löytyä tehoista, jotka ovatkin jo lähellä anaerobista kynnystä tai jopa niiden yli. Saatat hitaasta vauhdista huolimatta olla kesän parhaassa iskussa. Myötätuuleen ja alamäissä tilanne on taas toinen. Ne useat kerrat, kun luulet olevasi myötätuulessa huippukunnossa, wattimittari paljastaa tehojen olevan myös oikeasti alhaiset. Hyvään kulkuun syy löytyy silloin olosuhteista. Wattimittaria oikein käytettynä saat itsestäsi jokaisena päivänä parhaan tuloksen irti!



 

Yhteydenotot mielellään maililla: etunimisukunimi (at) yahoo.com