sunnuntai 16. elokuuta 2015

Luonteripyöräily 2015 - voittotaistelussa mukana

Paluu pyöräilijäksi tapahtui kreivin aikaan. Kaksi päivää aiemmin en pystynyt ajamaan kolmea tuntia hiljaa, mutta pyöräilypalaset loksahtivat kohdilleen projektin kuudentena päivänä, juuri kisapäiväksi.

Haastattelutuokio. Kuva: Teemu Saramäki

Kilpailunumerot olivat järjestetty viime vuoden sijoituksien perusteella. Numero 1 tuo aina pientä lisämotivaatiota ajamiseen. Haastatteluun minut kutsuttiin puolituntia ennen starttia. "Kilpailuaamuun pientä lisäjännitystä toi ajopaidan jättäminen Hämeenlinnaan. Samoin juomapullot muistin hakea mukaan vasta toisella yrittämällä. Mutta kai se pyörä kulkee lainapaidallakin".

Tämän vuoden kisaan olin ennalta merkannut Valtteri Härkösen. Valtteri puhkaisi vuosi sitten renkaansa ja oli varmasti nälkäinen ja potentiaalinen voittajaehdokas. Kaveri starttaa kisaan rohkeasti maantiepyörällä ja sliksirenkailla. Minä en moiseen uhkapeliin uskalla lähteä, vaan kisapyöränä minulla on crossari ja renkaina nappulakumit. Sanoisin, että minun kalustolla maaliinpääsysaumat ovat 95% ja Valtterin setillä 40-50%. Maantiepyörä on peliliikevalinta, jos hiekkatiet pääsee kunnialla lävitse ja on mukana kärkikahinoissa lopun 10km pituisella asfalttipätkällä.

Kisan epistola oli selvä. Ensinnäkin toivoin, että kroppa olisi ylipäänsä valmis kisaan. Jos näin olisi, niin lossille 72km kohdille pitää selvitä tuoreena ja sitten isketään mäkiin ja katsotaan, mitä tapahtuu.

Alussa lähdettiin ajelemaan ihan hyvällä höökillä. Kärkeen muodostui jo parin kilsan jälkeen 6-7 ukon kärkiletka.

Rennosti, mutta vahvasti eteenpäin. Kuva: Teemu Saramäki

Vetovuorot vaihtuivat tasaisesti ja asfalttitie muuttui hetken kuluttua hiekkatieksi. Vauhti pysyi vakiona, mutta jo 10-15km kohdalla letka oli lyhentynyt kolmeen ukkoon. Mukana olivat: Härkönen, Miettinen ja Picaron Aaltonen. Alun vastatuulesta huolimatta saimme pidettyä ensimmäinen tunti 35 kilsan keskivauhtia. Voimasuhteet oli kolmikolla sen verran tasaiset, että sooloiluun ei ollut varaa. Vauhti pysyi yllä nimenomaan hyvällä yhteistyöllä ja kaikki hyötyivät toisistaan. Oli todennäköistä, että tällä kolmikolla jatkettaisiin aina lossille saakka. Huolehdin oman kropan kisakyvystä nauttimalla tasaisesti Gutzyn geelejä. Jumppamaalla vähän väliä selkää sain vältettyä selkäjumit, jotka vievät minulta jalat pois pelistä. Mitään ihmeellistä ei ennen lossia tapahtunut. Parissa nousussa Aaltonen jäi vähän jälkeen, mutta tuli helposti mukaan porukkaan tasaisilla pätkillä.

Huolta taaksepäin ei ollut. Pystyimme pitämään kärjessä lossille saakka samaa vauhtia. Taisin katsoa kellosta, että lossi ja 72km saavutettiin hitusen yli kahden tunnin ajamisen jälkeen. Lossi odotteli meitä ja päästiin kärkikolmikkona salmen yli viimeiselle 20km pätkälle. Muistelin viime vuodesta, että ennen lopun asfalttipätkää oli muutama hyvä ylämäki, joissa voisi koittaa ratkaista peliä. Ratkaisusaumat oli kuitenkin ohuet ja harmaita hiuksia aiheutti myös vahvasti ajanut Valtteri maantiepyörällään. Aloin olla väistämättä nappularenkaillani altavastaajana..

Olmi-poweria nousuun ja kolmikko muuttuu kaksikoksi. Kuva: Teemu Saramäki

Lisäsin ylämäkiin vauhtia ja Aaltonen alkoi olla vaikeuksissa. Paras terä on minulla ollut tänä kesänä kateissa ja niin tänäänkin. Turbo toimii vain puolittain, mutta se onneksi riittää jossain määrin. Valtteri pysyi kyllä mukana, mutta saimme asfalttitielle saapuessamme revittyä eroa Aaloseen puolisen minuuttia. Jatkettiin kaksistaan yhteistyötä. Minä vedin loivat nousut ja Valtteri painoi kiiturilla keulilla alamäissä. Ero Aaltoseen kasvoi edelleen ja voittotaistelu oli kahden kauppaa. Olin jo tyytyväinen, mutta tietenkin yrittäisin voittaa.

90km kyltti jäi taakse ja olin keulilla. Kiristin siinä vähän ajatuksissani napsun verran ajokenkiä ja PAM! Aerokiekkojen humina kiihtyi takaviistosta. Valtteri tekee iskun, johon vastaan vaistomaisesti. Ero käy ehkä 5 metrissä, mutta sitten pääsen tuikkaamaan pääni imuun ja kerin eron melko helposti kiinni. Luottamus yhteistyöhön koki kolauksen. Maali oli kuitenkin todella lähellä ja olimme ajamassa hyvää loppuaikaa. Olisi sääli, että pysähtyisimme tien varteen vain pari kilsaa ennen maalia. Sanoin Valtterille, että en enää mielelläni vedä tuollaista hunsvottia ja jouduin tsekkailemaan viimeisillä vetovuoroilla taakse, ettei taas tule iskua. Minun saumat alkoi oli heikot. Ajettiinhan me jatkuvasti 40km/h lasissa ja nappularenkailla kovemmat vauhdit vaatii watteja paljon. Jalat eivät innostuneet tästä vaihtoehdosta.

Kaksi kilsaa ennen maalia on kisan viimeinen mäki. Tasainen pyöritys ylös ja ei ratkaisua. Tunnelma oli ihan leppoisa, enää voitto oli ratkaistava jollain tapaa.

Maali häämöttää. Kärkikaksikon verinen taisto voitosta edessä..? Kuva: Teemu Saramäki

Vähän hassulla tapaa sovittiin kilsa ennen maalia herrasmieskiri. Kättäpäälle, että ei enää peesata toisiamme. Päätettiin, että ajetaan rinnakkain omia kaistoja aina maaliin saakka. Olin eittämättä kaluston puolesta heikoilla. Samoilla tehoilla menisin pari kilsaa tunnissa hitaammin kuin kaveri. Voittoon olisi siis oltava reilusti Valtteria vahvempi.

300m ennen maalia alettiin kirimään. Vauhti kiihtyi ja ukot ihan rinnakkain. Ehkä kaveri metrin edellä. Kaikki peliin! Sentti sentiltä saavutan.. maali lähestyy.. maali. Ei auta, maaliviivalla olen vielä ehkä 30cm takamatkalla ja kakkostila haltuun. Onnittelut Valtterille voitosta - olit parempi!

Maaliintulo. Kuva: Pertti Eerikäinen/ Anttolan Sanomat

3 kommenttia:

  1. Eka kertaa olin ajamassa tänä vuonna ja yllätyin tuon pätkän kovuudesta. Taluttelin kontion mäen ja aika monta muutakin, kun ei happi riittänyt.Painoa toki on n. 105 kg ja treenaan lähinnä punttisalilla, mutta välitykset oli kyllä tosi raskaat tällaselle läskille. Ensi vuonna olisi tarkoitus parantaa tunnilla aikaa. Meinasin laittaa krossariin eteen 50 ja 34 (nyt 52 ja 39) ja taakse 12-30 (nyt 11 - 25).

    Kysymyksiä olisi tuosta teidän suorituksesta:

    Paljon oli huippuvauhdit alamäissä? Kattelin, että ei ole teilläkään levyjarruja. Minä tuikkasin yhessä isossa laskussa jarrut pohjaan ja pyörä vaan jatkoi matkaa. Muutenkin oli tosi irtohiekkaisia uria kapeilla kumeilla.

    Millaiset välitykset? Ajatuksia välityksistä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Antti. Alamäissä vauhtia taisi olla parhaimmillaan 65km/h. Meillä oli laskuissa usein maantiepyörä etummaisena, ja vähän jarruteltiin mutkiin. Crossarilla olisi voinut pudottaa vähän rohkeamminkin laskuja, kun oli nappularenkaat alla. Minun pyörässä on edessä 46/36-rattaat. Takana isoin lehti on 28-piikkinen. Pienin vaihde oli kahdessa ylämäessä käytössä ja olisin laittanut vielä napsun pienempää, jos olisi löytynyt. Valintasi kuulostaa siis ihan hyvältä. Talvella vain mukavasti hiihtoa ja fillariajoa pohjille ja kesällä nauttimaan mäkisistä lenkeistä. Sieltä alkaa aikaa säästyä minuutit kerrallaan. Tsemppiä!

      Poista
    2. Tässä lenkin data, josta näkyy kaikki vauhdit koko lenkiltä. Check out my 94,6 km Ride on Strava: http://app.strava.com/activities/369309452

      Poista

Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen