Olen palannut pyöräilijäksi. Tämä tapahtui itse asiassa viime viikon perjantaina. Kello alkoi tykätä pyöräilystäni ja jalkani olivat jo kävelyn pyörimättömyyden kanssa ihmeissään. Fillarikunto heräsi henkiin oikeastaan kuusi päivää liian myöhään. Matka triatlonistista suorituskykyiseksi maasturikuskiksi vei 20 päivää, ei 14, niin kuin olin toivonut. En ehtinyt vielä Tahkolle omalle tasolleni.
Hyvää dataa suorituskyvystä kertoo Strava ja maantiepyörässä kiinni oleva wattimittari. Segmentteihin hyökkääminen pistää yrittämään ja watit näyttävät todellisuuden jalan iskukyvystä. Viikko sitten pystyin pitämään 550 wattia hädin tuskin minuutin. Nyt näyttää siltä, että samat tehot pysyvät yllä kaksi minuuttia. Kunto ei ole noussut, vaan lihasten hermotus on ottanut harppauksen kohti pyöräilyn vaatimuksia.
Seuraavat askeleet eivät ole kuitenkaan ohjelmassani helpoimmasta päästä. Haluan mennä kisaamaan ensi sunnuntaina Hollolan maastotriathloniin ja toiveissani on olla nopeassa eliminaattorikunnossa seuraavana perjantaina. Näin ollen yritän selviytyä Hollolan kisasta pyöräilijänä ja en tule juoksemaan kuin kaksi lyhyttä lenkkiä ennen sunnuntaita. Kisan 6km maastojuoksu on päästävä läpi mahdollisimman pienillä hermotus- ja lihaskipuongelmilla. Meneekö kaikki suunnittellusti, vai kapsahtaako molemmat kisat katajikkoon? Se nähdään seuraavien 10 päivän aikana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen