sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Helmikuu 2015 - missä mennään


Bloggailu on meinannut jäädä niin vähille, että ei oikein edes muista, että mitä kaikkea olen tänne puolelle kertonut ja mitkä aiheet ovat tulleet ilmi muissa medioissa. Aktiivisimmin minä käytän Twitteriä, johon tulee latailtua aika usein ajatuksia nimenomaan urheilun puolelta. Tässä tekstissä kuitenkin nyt pieni tilannepäivitys myös tänne blogin puolelle.

Vuodenvaihteen tienoilla vaihdoin seuraa Hypystä pois ja liityin paikalliseen Tawast Cycling Clubin urheilijaksi. Taustalla oli monia seikkoja, mutta vahvimpana painoi se, että halusin erityisesti triathlon-puolelle yhteisöllisempää harrastusmahdollisuutta. TCC:ssä oli lajin kannalta erittäin hyvä pöhinä päällä ja näin valinta kotikaupungin seuraan liittymisestä oli luonnollinen. Lisäksi haluan olla hyödyksi erityisesti siellä, jossa pääosin elämääni vietän. Näin ollen tarjoan pyöräilyosaamistani mielelläni nimenomaan Hämeenlinnan lähistölle jatkossa.

Seuran vaihdon jälkeen triathlon-projektini on lähtenyt aivan uuteen lentoon. Murheenkryyninä ollut uinti on petraantunut paljon viikottaisella uintivalmennuksella. Olen mukana edistyneiden ryhmässä TCC:n seuraporukassa ja saamme uintivalmennusta treenin mukana joka sunnuntai. Tänään sunnuntaina on valmennuksen neljäs kerta ja kehityskaari on ollut lupaava. Lähtötilanteeni on se, että en juurikaan koskaan ole uinut. Uimahalliin olen mennyt vain pakolla ja pisimmät uimamatkat olivat jostain yläasteelta, kun uimme väkisin puoli-cooperissa 6 minuuttia. Uinnin suhteen tavoitteeni on selvitä kunnialla Vanajanlinnan Finntriahtlonissa 750m uinnista läpi kesäkuun puolivälissä. Nyt vajaan neljän viikon treeneillä uskon jo jaksavani uida kyseisen matkan ja myös vauhti on parantunut (osin huonosta lähtötilanteesta johtuen) ihan hyvää tahtia. Paljon on kuitenkin vielä tekemistä ja 100m ajat 1:40-1:45 väliin ei vielä minua tyydytä.

Uinnin lisäksi viikottaisessa ohjelmassa on ollut mukana jonkin verran pyöräilyä ja hiihtoa. Myös juoksulenkit pitäisi olla ohjelmassa, mutta jostain syystä viimeaikoina ne ovat jääneet vähemmälle. Aikaa vaan ei tunnu riittävän.

Treenejä olen integroinut paljon työmatkojen yhteyteen. Vapaampia halliaikoja uinnin suhteen on löytynyt lounastaukojen aikaan. Fillarikilometrejä olen kerännyt pyöräilemällä extralenkkejä työmatkojen yhteydessä. Liikunnallisen elämäntavan harjoittelu on lisännyt selkeästi viikottaista kuormitusta ja kroppa on ollut aika helisemässä reilun 10 tunnin treeniviikoista. Erityisesti ylävartalolla on ollut opeteltavaa, koska olen passivoinut kehon yläosaa menestyksekkäästi yli 10 vuoden ajan. Nyt treenitunneista puolet on kertynyt käyttämällä yläkroppaa, niin lihassäikeet ovat joutuneet todella oppimaan uuteen päivärytmiin.

Tekstin lisään joitain twiittejä, jotka kertovat aika hyvin tammikuun ja helmikuun alun tapahtumista.

Tuulilenkillä tänään 8.2. Hämeenlinnassa:



Eilen hiihtokeli Aulangolla kohdallaan. 34,5km ja 1:43 aikaa. Aika sisälsi juoksut ladun varteen ja tasatyönnöt vapaan baanalle (2km suunta).



Muistelin viime vuosituhannen dirttiajeluitani:



Huomioita työmatkalla:



Pitkältä lenkiltä 24.1.

2 kommenttia:

  1. Jaa että triathloniakin vielä...eikö mikään riitä :D täällä meidän maitolaiturilla on vietetty menestyksekkäästi ylimenokautta jo syyskuusta lähtien. Kaikki tää tankkaaminen ja lihasten rentoutumisen maksimointi lupailee taas huippuaikoja Tahkolla. Kokeilisit sinäkin ;-)
    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah! Olette vieneet nousukuntoilun rytmityksen aivan uudelle tasolle. Tuo ei voi muuta luvata kuin ennätyksiä Tahkolla!

      Itse koitan toista metodia. Urheilen itseni monttuun maaliskuuksi ja yritän rimpuilla kauden läpi epätoivon partaalla. Saa nähdä toimiiko.

      Poista

Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen