lauantai 4. lokakuuta 2014

Unelmissa mestari

Pikkupoikana ajattelin, että minusta tulisi mestari monessa asiassa. Palo oli hirmuinen tosi moneen juttuun. Oi niitä iltoja, kun treeniä vedettiin tuntitolkulla. Milloin mitäkin..

Nyt näyttää siltä, että mestariksi en ehdi millään ja paras saavutukseni on jäädä keskinkertaiseksi yhdessä, ja vasta-alkajaksi kaikissa muissa sen saman pikkupojan tavoitteissa.

Sinällään tylyä, mutta toisaalta hyvin inhimillistä. "Mestariksi ei synnytä, mestariksi tullaan". Niinkö se sanotaan? Niin tai näin. Tämä mies ei tuohon pysty.

Hyväksyn, en haikaile. Myös keskinkertaisena voi elää mahtavaa elämää! 

2 kommenttia:

  1. Moro , itse en edes muista mistä sitä olis pikkupoikana haaveillut ... Tai sellainen muistikuva kumpuaa mieleen mummolan puutarhassa omenapuiden alla .Vasta satanut lumi , itse tampattu latu-ura,puu pyssyt selässä velipojan kanssa kilpaa ampumahiihtoa . Molemmat Heikki Ikoloita ;)) . Mutta tähän päivään , tosiaan mestariksi asti ei ehdi millään näin myöhäisheränneenä . Junnuna ei mitään treenii . Nyttemmin pyöräilyä enempi ja vähempi " tosissaan" ja täytyy sanoa vaik ei mitään mahdollisuuksia ikuna mihinkään podium paikkoihin , niin hiton mukavaa on ollut treenata ja huomata sen vaikutukset .Ja siinä sivussa tartuttaa vähän jälkikasvuunkin pyöräily intoa , mitenkään tuputtamatta .
    Pidetään ketjut tiukalla vielä .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuukka. Mukava muisto sinulla. Ja kyllä vain! Ei vielä sentään luovuteta!

      Poista

Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen