torstai 7. elokuuta 2014

Jokamiestriathlon Hauho 2014 - debyytin kisaraportti

Jälkitunnelmat aivan katossa! Ehkäpä virkistävin reilu puolituntinen urheilun parista aikoihin! Kiitos!

Vajaan viikon takainen päähänpisto konkretisoitui jokamiestriathlonin kuntosarjan läpäisynä eilen Hauholla. Ensimmäinen triathlonkisa aiheutti mukavasti latautumista ja ensimmäinen päätavoite oli ottaa kaikki tarvittavat varusteet mukaan kisapaikalle. Varusteiden osalta tein muutamia muutoksia ja valintoja, joilla arvelin lopputuloksen olevan hyvä, tai jopa parempi kuin toisilla ratkaisuilla. Tri-asun sijaan valitsin vain tri-housut ja uinnin jälkeen oli tarkoitus pukea hihaton pyöräilypaita päälle pyöräilyä ja juoksua ajatellen. Maantiepyörään vaihdoin maastopolkimet, koska maastopyöräkengillä on parempi juosta asfaltilla, kun vaihtoalueelta siirrytään pyöräilyosuudelle.

Sää oli mitä mahtavin, joka takasi lämpöisen uimaveden ja miellyttävät pyöräily- ja juoksuosuudet. Hauhotalon pihalla oli klo 18 aikaan kuhinaa, kun liki 250 urhoollista oli saapunut paikalle ottamaan mittaa toisista ja ennen kaikkea itsestään. Tunnelma oli kaikkea muuta kun tiukkapipoinen ja hymyt näyttivät olevan herkässä kaikilla - tuntui jotenkin todella kotoisalta!

Kisamateriaali koostui hakaneuloilla kiinnitettävästä numerosta ja ajanotto-tägistä. Tägi on aivan huippujuttu näissä urheilukilpailuissa! Toimiessaan se antaa aina 100% varman ja oikean tuloksen kisasuorituksesta. Harmittavan harvoin minun lajissani tägi:t ovat käytössä. Tästäkin isot plussat Hauhon suuntaan! Suuresta osallistujajoukosta huolimatta jonottelua ei ilmoittautumisessa vaadittu ja myös vapaavalintainen vaihtopaikan etsintä hoitui kuin itsestään.
 

Kisasarjat starttasivat klo 18:30 ja miesten kuntosarja oli kolmantena vuorossa klo 18:36. Uintiosuus suoritettiin n. 200m päässä vaihtopaikasta Hauhonselän rantamilla. Mutapohja ja matalalla ollut vesi sai lajin muistuttamaan ensimmäisen 15m osalta enemmän mutapainia kuin uintia. Tämä taitaa kuitenkin kuulua lajiin ja on selvä, että 71 samanaikaisesti lähtevää miestä eivät mahdu nätissä jonossa 40m päässä olevalle ensimmäiselle poijulle.

Kilpasarjan kärki käytti uintiin vedessä aikaa hieman yli 2 minuuttia ja juoksu vaihtopaikalle, vaihto ja siirtyminen pyöräilyn alkuun pysäytti ajat 4:30 tienoille. Minun uintini ei ollut yhtä lennokasta. Siellä räpiköitiin välillä vaparia, välillä rintaa ja menin jopa kymmeniä metrejä koiraa - hei oikeasti! Osuusaikani ennen pyöräilyä oli 6:39 ja omassa sarjassani olin tuossa vaiheessa sijalla 27. yli 2:10 kärkeä perässä. Lähes kaksi minuuttia tuli jo vedessä ollessa, mutta aika tuhraantui myös vaihdossa. Päälle pujotettava ajopaita jumittui märkään niskaan myttyyn ja minulla meni lähes puoli minuuttia, kun nyin sitä voimalla päälleni. Tri-asulla olisin ollut pyörän päällä paljon nopeammin!

Pyöräilyyn lähdettäessä kirittävää siis oli ja paljon. Heti alussa huomasin, että pyöräilyn vauhtini on omassa sarjassani (onneksi) ihan asiallista. Selkiä tuli vastaan rutkasti, mutta peesivapaassa kisassa en päässyt huilaamaan kenenkään taakse käytännössä ollenkaan. Kukaan ei ajanut tässä porukassa samaa vauhtia, kuin minä. 6 minuuttia ennen minua lähtenyt kilpasarjan kärki tuli vastaan pyöräilyosuuteni alkupuolella ja näin, että kärkimiehet vetivät 5-6 ukon ryhmässä vuorovedolla. Tuossa vaiheessa heräsi mieleen ajatus, että "vuoden päästä olen itsekin mukana tuossa letkassa lepäämässä ja tekemässä kovaa tulosta". Kun ajaa koko 10,5km soolona ja vaihtoehtona olisi ollut istua peesissä tuosta matkasta vaikka 8km, on rasitusero merkittävä. Pyöräilyyn käytin aikaa 15:20 ja nopeasti katsottuna kisasarjan nopeimmat (Siukolan Lauri) selvittivät pyöräilyn hieman alle 15 minuuttiin. Normaalisti olen ollut hieman Lauria nopeampi pyöräilykisoissa.

Vahva pyöräilyosuus nosti minut kuntosarjan kärkeen, jota en kyllä tiennyt juoksuun lähtiessäni. Eroa oli kakkoseen oli vaivaiset 2 sekuntia. Sija 10. oli minua 2 minuuttia perässä. Pohkeessa tuntui pientä nykimistä ja tulevat 3 km jännitti. Vaihto onnistui tällä kertaa nopeasti ja taisin menettää vain tuon 2 sekuntia etuani. Juoksu oli siis upporikasta ja rutiköyhää. Minulla oli viimeiseen 2,5 vuoteen tasan yksi hölkkälenkki, joka oli matkaltaan 3km. Kilpailijaluonteeni kuitenkin tekee joskus ihmeitä, ja saan kovalla päälläni tsempattua kroppaa kovempiin suorituksiin kuin sen normaalisti pitäisi pystyä.

Noh, juoksun alku ei kuitenkaan ollut tsemppauksesta huolimatta erityisen lennokasta. Oikea pohje nappasi kramppiin jokaisella askeleella, mutta en antanut sen haitata. Olin päättänyt, että voin ottaa 1,5 viikon sairasloman pyöräilystä tämän kisan kustannuksella. Krampit siis juostaisiin auki mahdollisista lihasvaurioista huolimatta. Kramppien lisäksi hengitysrytmi oli kateissa ja juoksun tärinästä johtuen keuhkot tuntuivat olevan kokoajan täynnä. Olin ajautumassa pintahengitykseen ja pahasti. Noin kilometrin kohdalla onneksi tajusin, että minun pitää vain keskittyä puhaltamaan uloshengityksessä keuhkot tyhjäksi. Tuon oivalluksen jälkeen happea alkoi taas virrata kehoon. Ohittelin muutamia toisten sarjojen urheilijoita ja en vieläkään tiennyt, että olisin kärjessä omassa sarjassani. Erityisesti pidin juoksureitin pehmeän hiekan ylämäistä, kun pääsin juoksemaan välillä pelkillä reisillä, joka muistuttaa enemmän pyöräilyä. Tunsin jopa palautuvani jyrkimmissä nousuissa ja ero toisiin kasvoi niissä nopeasti.
Ai rentoa juoksua vai? Kuva: Juha Vartiainen

Loppua kohden juoksu helpottui entisestään ja viimeinen puoli kilometriä tuli jo paremmin. Otin vielä puolittaiset loppukirit maaliin ja kuulin kuulutuksesta, että olin voittanut kuntosarjan ajalla 34:15. Viimeisen vaihdon ja juoksun yhteisajaksi tuli näin 12:19. Eroa oman sarjan kakkoseen oli kertynyt 1:10 ja kilpasarjaan verrattuna hävisin päivän nopeimmalle Kai Söderdahlille 3:15.

Ero kärkimiehiin on iso, mutta ehkäpä lopulta kuitenkin realistinen saavutettava. Vielä 6 päivää sitten olin varma, että en koskaan koskisi lajiin, jossa on uintia ja olin menettänyt myös toivoni, että voisin koskaan juosta edes tämän tyyppistä suoritusta polvivaivojen takia. Viiden päivän treeneillä lopputulos oli tässä. Nyt minulla on kokonainen vuosi aikaa treenailla ja lupaan, että kesällä 2015 olen mukana yleisessä sarjassa. Tavoitteena on pudottaa uinnista pois 1,5 minuuttia, pyöräilystä 0,5 minuuttia (samalla läpäistä vähäisemmällä kuormituksella peesistä johtuen) ja juoksussa näen kirivaraa olevan 1-1,5 minuuttia. Teoreettiset haastamismahdollisuudet ovat siis ilmassa.

Yhtä iloisena, yhtä rentona, mutta selkeästi vahvempana ja nopeampana - vuoden päästä Hauholla nähdään!

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen juttu! Innostaa muitakin kokeilemaan. Jospa itsekin vielä joku päivä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Rohkaisen kyllä kokeilemaan. Oli mahtavaa touhua!

      Poista

Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen