Unbreakable vai Mr. Glass?

"Minä oikeasti luulin, ettei vapaasti ilman lisäpainoja punnertamalla voisi koskaan itseään oikeasti satuttaa."

Eipä ole kuntoilun aloittelu ollut täällä ruusuilla tanssimista. Onnekseni saan pyöräillä Ruusuilla kesällä, joten tämä ei minua lannista.

Kuntopiirikuurin pääidea oli tuottaa mieheen sen verran perustavan laatuista lihasvoimaa, että tammikuusta eteenpäin voisi alkaa kerätä oikeaa voimaa koneeseen. Olen aina pitänyt itseäni helposti treenattavana ja en ole ollut mikään vammaherkkä kaveri. Täysin kivuttomat päivät ovat toisaalta harvassa ja ehkä joitain vammoja olisi voinut hoitaa hampaiden puremisen sijaan. Harmittavasti pikkuvikoja ei viitsi mennä kunnalliselle puolelle näyttämään, ettei tule vietyä "oikeasti sairaiden" paikkaa sen päivän päivystysjonossa. Yksityinen puoli taas on niin älyttömän kallista, että pitäähän urheilijan itse pystyä perusongelmat terveytensä kanssa ratkaisemaan. Hyväkuntoinen urheilija on vielä yleensä niin perusterveessä kunnossa, että kovatkaan kiputilat eivät välttämättä näytä lääkärille hoitoa vaativilta. Ei varsinkaan silloin, kun lääkäri ei koskaan saa asiasta tietää..

Olen aina pitänyt rajana sitä, että kipua vastaan saan urheilla vapaasti. Kun kovaa mennään ja halutaan kehittyä, niin eihän se aina helppoa tai kivutonta ole. Hyvässä ja laadukkaassa treenissä kipu kertoo, että kehittävä ärsyke on käynnissä. Tapojeni mukaan vasta sietämättömän kivun tullessa höllätään. Silloin ei enää kaikki ole kohdallaan ja keho antaa selkeämpää vinkkiä siitä, että homma on syytä keskeyttää. Sietämätön kipu on helppo tunnistaa.. ja yleisesti sitä vastaan urheileminen veisi pidemmälle sairaslomalle.

Kuntopiirijakson alussa sain koko vartalon lihakset todella kipeiksi. Lihaskipu on normaalia, kun tekee pitkään luumuilluilla lihaksilla jotain, johon niiden olisi syytä aina olla valmiina. Yleensä lihaskivusta voi syyttää vaan omaa laiskuuttaan. Lihaskivun voisi välttää laiskottelemalla vielä lisää. Urheilijan elämäntapa ja laiskottelu saavat ihmisen voimaan pahoin. Innostus vähän kaikkeen laskee ja tuntuu, että iloisuuden polttoainetta ei meinaa riittää.

Niin kuin mainitsin, olen ollut perinteisesti helposti treenattavissa, joten olen saanut nopeasti itseni takaisin urheilulliseen iskuun. Nyt kuntopiirejä tehden olen lähtenyt siitä, että kaadetaan kroppaan oikein kunnon annos omalla painolla tehtäviä treenejä. Perinteiset parin päivän lihaskivut ovat muuttuneet tällä reseptillä viikkojen lihaskivuiksi. Välillä on jysähtänyt niskat totaaliseen lukkoon ja koko rintaranka on notkea kuin rautakanki.

Minä oikeasti luulin, ettei vapaasti ilman lisäpainoja punnertamalla voisi koskaan itseään oikeasti satuttaa. Minähän olen aina ollut särkymätön - unbreakable. Maanantaina tein reilun viikon tauon jälkeen surkeaan jamaan päässeitä etunojapunnerruksia. Kehitys punnerruksissa on junnannut lähes paikallaan, kun muut lihasryhmät ovat menneet hyvää vauhtia eteenpäin. Toiseksi viimeisessä, eli neljännessä sarjassa, sain ikävän tunteen olkapään alueelle. Lepäsin minuutin ja väänsin vielä lähes sietämätöntä kipua vasten viimeisen sarjan loppuun saakka. Olkapäähän alkoi nousta lisäkorotusta solisluun pään muodostamaan pattiin olkapään päällä. Olin punnertanut itseltäni solisluun päätä paikoiltaan. Oikeasti! Olin meinannaut vielä mennä vääntämään kaverin kanssa edellisviikolla kevyttä vapaaottelua, mutta en pysy kasassa edes itseni kanssa. Minähän olisin ollut kahtena tai useampana kappaleena siellä. Lempinimiin yksi taas lisää: Pullaolli, kramppiolmi & Mr. Glass.

Mutta tämä pullia mutustava, kramppiherkkä lasimies ei luovuta. Ei koskaan.