Eihän tuo mikään salaisuus ole. Olen mennyt fillarilla aina vauhti edellä. Jo 13-vuotiaana oli haave
olla maastossa nopeampi kuin kaverit mopoillaan - tämä sama ajatus on
jalostuneena päässä edelleen. Mikäs sen hienompaa kuin ajaa
lihasvoimalla oikeasti kovaa tuolla maastossa. Joskus myöhemmin voin
ajaa rauhassa ja pitkää siivua. Nyt mennään vielä "kovaa", kun ikä ja ominaisuudet sen
mahdollistaa. Kilpailuissa tämä tarkoittaa vauhtia, jolla voi taistella
kärkisijoista.
Vauhdin hurmaa Kuva: Jouni Uotinen
Minun filosofialla mennään siis mielummin puolet kisasta kärkivauhtia ja loppu nakit silmillä kuin tullaan tuoreena maaliin ja olen tippunut porukoista jo ekoilla kilometreillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Maltatko vielä kirjata kuvan tekstin, niin tiedän sinun olevan ihminen