Olli Miettinen - maastopyöräilijän tie

Uusia hiihtovarusteita, pitkiä treenejä, loistavaa palautusmuonaa ja helpostusta autokuumeeseen

2012-02-11T14:37:00.000+02:00

Aulangon hiihtoladut ovat olleet kovassa käytössä ja tänään muun muassa tuli kierrettyä pitempää 6,6km lenkkiä 7 kierrosta. Siirtymien kanssa lenkille kertyi mittaa aikalailla tasan 50km ja aikaa paloi hieman alle kolme tuntia. Seitsemällä kierroksella lenkille nousumetrejä kertyy noin 700, joten puhutaan ihan mukavasta latuprofiilista. Päivän kierrosajat Aulangon lenkillä olivat hyvän luiston johdosta 21:30-22:15 välissä.
Aulangon valaistujen latujen profiilit

Ostin tuossa eilen (vihdoin) elämäni ensimmäiset oikeat hiihtosauvat ja täytyypä sanoa, että pitkä lenkki oli käsille aika paljon rennompi kuin vanhoilla Prisman 25 euron kepeillä. Vaparia suihkien pk-lenkkien keskivauhdit on ollut suksilla noin 18 km/h kieppeillä.

Kotiin oli aika juhla saapua, kun palautusmuonat olivat vähintään kohdallaan. Ensin pari lasia maitoa ja sitten jauheliha-ananaspiirakan ja mamiksen kimppuun!

Näiden jälkeen on melkein velvollisuus lähteä vielä tänään illalla fillarilenkille.

Mitäpäs sitten muuta.. Ainiin, auto kisamatkojen taittamiseen löytyi vihdoin! Etsinnässä oli nykyiseen tiimiin ja tulevaan fillariin (?) hyvin istuva auto, joka täyttää muutenkin omat vaatimukset. Entinen valkoinen Mondeo ei oikein ollut kohdallaan Team Skinssin värimaailman kanssa. Nyt asia on kunnossa ja tällä sitten saavutaan kisoihin ensi kesänä!

Eihän tästä enää kauan ole, kun kovakuntoiset fillari-ihmiset kerääntyvät lähtövaatteen alle ja sitten katsotaan kenellä taas kulkee. Mielenkiintoinen kevät ja kesä kaiken kaikkiaan edessä.

Suksi luistaa, auto kisamatkoille etsinnässä

2012-01-28T10:06:00.000+02:00

Viimeisinä päivinä on suksi alkanut luistaa Aulangolla kokoajan vain paremmin. Eilen 6,6 km kierros alkoi taittua pk-sykkeillä tasan 22 minuuttiin, tosin hyvällä luistolla oli myös sormensa pelissä.

Arkielämän puolella tuli viikko sitten tehtyä valinta ja möin auton pois. Nyt sitten on etsinnässä turvallinen, tilava ja muutenkin pihin urheilijan tarpeita vastaava peli. Saa nähdä, löytyykö jotain sopivaa lyhyelläkin tähtäimellä, vai pitääkö etsintöjä jatkaa pidemmälle keväälle.

Aulanko hiihto (V) 39km - voitto!

2012-01-19T20:41:00.000+02:00

”Kyllä sitä pari kierrosta valaistua vielä jaksaa”. Niinhän sitä luulisi.. riippuu tosin siitä, että monta niitä 6,5 km kierroksia on jo pohjalla.

Eilen tämän talven hiihtoja oli takana melkein viikko ja kilometrejäkin reilu satanen. Eikös viikko ole sellainen aika, että jokaisen urheilijan on syytä astua askel lajissa eteenpäin? Päätin sitten hiihdellä henkilökohtaisen kuntohiihdon, joka nyt sattui tapahtumaan Aulangon valaistulla kuntoreitillä. Mittaa lenkillä on noin 6,5 km ja nousua tullee reilu sata metriä per kierros. Ristin illan lenkin Aulanko hiihdoksi (6 kertaa 6,5 km valaistulatu - tyyli vapaa).

Pistin edellisiltana sinistä parafiinia Matukoiden pohjaan ja odotukset luistolle olivat korkealla. Päivän pakkanen oli kuitenkin odotettua lauhempi ja aivan lentokeli ei sitten baanalle päästyä ollutkaan. Kaiken lisäksi henkilökohtaisen Aulanko hiihtoni pohjalla oli aikainen herätys ja reilu yhdeksän tunnin työpäivä. Sykkeet olivat korkealla jo autossa ennen Aulangon majaa.

Tavoitteena oli hiihdellä vapaalla vähintään viisi kierrosta, jotta vuoden ensimmäinen selkeä 30 km ylitys tulee varmistettua. Joten ei muuta kuin sukset kiinni, sauvat käsiin ja menoksi!

Vassuahan sitä pyöräilijä pk –lenkeillä hiihtää. Harvinainen tyyli, joka kuormittaa kroppaa tasapuolisesti ja kehittää samalla keskivartalon lihaksia ja tasapainopiuhoja pään sisällä. Vauhti pysyi melkein hanskassa ja ensimmäisessä mummon mäessä luistatettiin suksea melko mukavasti. Ensimmäinen kierros taittui aikaan 23 min 20 sec. Tässä vaiheessa sitten päätin, että kierroksia on vielä viisi jäljellä. Pari seuraava kierrosta jatkui samalla tavalla ja ajat pysyivät rennosti puotellen alle 24 minuuttiin. Sykkeet pysyivät pk-alueella, mutta kuitenkin enemmän siellä skaalan yläpuoliskolla. Voimia piisasi ja enää kolme kierrosta edessä, kyllä se siitä ajattelin.

Neljäs kierros meni vielä ihan mukavasti, mukana ollut 4 desiä urheilujuomaa alkoi maistumaan enemmän ja enemmän. Kilsoja alkoi olla takana lähemmäksi 30, kun käsistä loppui voimat ihan salamana! Sepä se, pyöräilijä suksilla ja niinhän siinä käy. Ei ne nuudelit vain ole niissä voimissa kuin pitäisi. Narut, joiden päissä on vain solmut, umpisolmut.

Viides kierros jaloilla ja kuudennella vain pois metsästä. Viimeinen kuuden kierros meni ihan hyvin ja siinä tuli lenkin huonoin kierrosaika 24:40. Kaikkiaan lenkki oli 39 km ja aikaa paloi 2h 20 min.

Hyvä treeni!

Pystyisipä sitä viikoittain tuplaamaan pisimmän lenkin kilometrit. Alkaisivat lenkit olla kunnon mitoissa jo parin viikon kuluttua. 

Hiihtokausi avattu

2012-01-11T22:53:00.000+02:00

Vihdoinkin lunta on tullut sen verran, että myös Hämeenlinnassa pääsee hiihtämään. Tänään availin hiihtokauden Ahveniston moottoriradalla vaparia hiihdellen. Yllättävän hyvin pysyi homma kasassa ja meno oli hetkittäin ihan asiallista. Suksi luisti ja mukavaa oli. Iltalenkin johdosta pois piti päästä ajoissa, joten 5 kierrosta riitti ja aikaa paloi vajaa tunti. Tästä on hyvä jatkaa!

Joulukuun treenit - 900km fillaria

2012-01-04T18:46:00.000+02:00

Hyvää vuotta 2012 kaikille tätä blogia seuraaville!

Niin se vain on vuosi vierähtänyt. Aika menee aivan mielettömän nopeasti! Talvea ei ole näkynyt ja varsinkaan hiihtokeleistä ei ole täällä Hämeessä ollut tietoakaan. Treenien puolesta joulukuu meni pääosin pyörän päällä. Kuun puoliväliin tuli hieman pitempi tauko kaikesta liikunnasta, mutta sain kuin sainkin kerättyä välipäivinä mukavasti ajokilometrejä.

Kaikkiaan joulukuun pyöräilyä lenkkimielessä kertyi 900km. Nuo kilsat ovat muuten minulle harvinaisen hyvä määrä. Täällä kovasti toivotaan, että ajamisesta on apua tulevan kesän fillarikoitoksissa. Juoksua tuli selkeästi vähemmän kuin marraskuussa ja kuntopiireistäkin osasin luistaa aika tehokkaasti. Joulun aika kului Mikkelin tienoilla ja varsinkin Vanhanmäen seutua tuli ajettua oikein urakalla. Säät suosivat melko mukavasti, vaikka pari liukkaampaakin päivää crossarille oli tarjolla.

Väisälänsaari Hirvensalmella oli aivan sulana. Vuosi sitten tuosta ajaessa olisi varmasti näkynyt muutamia pilkkimiehiä ja moottorikelkan jälkiä.

Talviset aurinkoiset päivät oli aivan mielettömiä lenkkipäiviä! Vanhanmäentiellä oli hetkittäin mukavan pehmeä lumipeite. Ajaminen kaikkiaan tuollaisella pohjalla on nautinnollista.

Jokaisen Mikkelissä maastopyöräillen kovaan kuntoon haluavalle Urpolan 10km lenkki on varmasti tuttuakin tutumpi. Myrsytuulet olivat tehneet täällä jonkin verran tuhoja ja ainakin valaistus oli hetken korjattavana.

Mitäpä sitten muuta? Tiimi on tosiaan vaihtunut ja vaihdoin samalla seuran hieman lähemmäksi ja maastopyöräilijälle luontevampaan vaihtoehtoon - Hypyyn. Odotan innolla toimivaa yhteistyötä uuden seuran ja kisatiimin kanssa!

Vuoden 2011 tilinpäätös on tulossa myöhemmin. Se on oiva paikka muistella, kuinka vuosi vierähti ja mitä siitä jäi käteen. Samoin vuoden 2012 kiemurat aiheuttavat jo mukavaa jännitystä mahanpohjalle. Tiedättekö jo, että millä fillareilla sitä ensi kaudella tämä mies ajelee? Nopeaa peliä on alla varmasti, sitten on meno enää ukosta kiinni. Entäpä Tahkolla, mennäänkö kierros, kaksi vai kolme rundia - mitäpä luulette?

HYVÄÄ JOULUA!

2011-12-24T18:58:00.003+02:00

Oikein rauhallista joulua ja liikunnan täyteistä vuotta 2012 kaikille!

-Olli-

Elli-kisu on nauttinut joulusta urakalla.

Tiimi vaihtuu

2011-12-17T21:21:00.000+02:00

Jotkut henkilöt ovat varmaan huomanneet, että ensi kaudelle tiimini on kokemassa muutoksia. Siitä kertovat niin SPU:n seuravaihtajalistaus, kuin myös tämän blogin oikealle reunalle kertyvät tukijoukot.

Asiasta hieman laajemmin myöhemmin.

3. joulukuuta - nurmikko vihertää

2011-12-03T16:50:00.000+02:00

Tänään oli erittäin komea syyspäivä. Aurinko paistoi ja pelloilla nurmikko oli mukavalla vihreällä oraalla. Hetkinen.. joulukuun kolmas päivä - mitä ihmettä?

Niin se vain on. Leuto marraskuu on tehnyt tehtävänsä ja ainakin täällä Hämeessä luonto on hyvin syksyisessä kunnossa. Ei paljon komeampaa lenkkisäätä voisi Suomessa tähän aikaa pyöräilyn näkökulmasta toivakaan. Tiet olivat rutikuivat pitkästä aikaa ja aurinko paisteli komeasti koko lenkin ajan. Ainoastaan kertaalleen fillari haki hieman uutta linjaa jäätyneen vesilamingon ylityksessä mutkassa. Kaiken lisäksi repäisin oikein kunnolla ja pakkasin tänään mukaani juhlallisesti puoli litraa urheilujuomaa. Rasvat antavat energiaa jo ihan kohtalaisesti, joten nyt pienen lisäenergian ja nesteen nauttiminen pitemmillä lenkeillä on paikallaan.

Päivän saldo 85 kilometriä aurinkoisia teitä ympäriinsä. Ajoaikaa kului tasan kolme tuntia.

Sään puolesta kyllä toivoisi jo talven saapumista. Hiihto ja erityisesti perinteisen tasatyöntö säästäisi jalkoja viikon rasituksilta ja tuntimäärä olisi helpompi pitää korkeampina. Fillarilenkkien perään heitetyt reilun tunnin "palauttavat" juoksulenkit eivät ole oikein toimineet tarkoitetulla tavalla. Pitäisiköhän hakea vielä kajakki talvisäilöstä ja lähteä melomaan Vanajalle.

Marraskuu - treenien parissa mennään

2011-11-29T21:22:00.001+02:00

Kesän loppupuolella sitä joskus ihmettelee, että kuinka voisin jaksaa treenata marraskuussa. Aikana, kun kaikkialla on pimeää, märkää ja kylmää. Elokuussa joskus on niin väsynyt olo, että lenkki jää väliin pilvipoutasäällä, kun lämmintä on "vain" 19 astetta.

Tänä vuonna kaikki on ollut toisin. Mennyt kausi meni tuloksellisesti hyvin, vaikka treeniä tuli melko vähän ja kisoja kiersin säästellen. Kaudella 2011 treenitunteja kertyi yhteensä noin 350. Saldona Tahko 120km voitto ja parissa SM-kisoissa samalla loppusuoralla voittajan kanssa. Toisin sanoen treenit, joita tehtiin, onnistuivat hienosti. Kauden vähäinen kisaaminen ja progressiivinen treeni näkyi myös kauden loputtua Keravan cyclokisoissa lokakuun alussa. En millään olisi malttanut lopettaa kautta siihen kisaan ja lenkeillä käyntikin maittoi - ihan erilailla kuin aikaisempina vuosina.

Kaikesta huolimatta cyclo SM-kisojen jälkeen pidin kolmisen viikkoa matalaa profiilia pyöräilystä. Siinä samalla aloittelin varovasti juoksuharjoittelun. Välillä tuli hypättyä pyörän päälle ja lenkit mentiin yleensä mallilla "tunti haipakkaa". Lokakuu kului nopeasti ja syksyn edettyä siirryttiin viettämään marraskuuta. Tänä vuonna marraskuussa alkoi konkreettinen kauteen 2012 valmistautuminen. Tulevalle vuodelle ote treeniin tulee olemaan napakampi kuin koskaan ennen (siihen ei tosin paljon vaadita).

Tänään on vielä päivä jäljellä tämän vuoden marraskuuta. Pyöräilykilometrejä on tässä kuussa kertynyt 680. Metriäkään ei ole ajettu kenenkään peesissä. Kuukausittain työmatkoista kertyy noin 200 ajokilometriä treenikilsojen päälle. Työmatkoja en toisaalta laske kuuluvan harjoitteluun. Fillarilenkkien lisäksi kuukausi on pitänyt sisällään melko paljon juoksua. Aulangon mäkiset ulkoilureitit ovat olleet kovassa käytössä ja harvassa ovat ne kerrat, kun juoksulenkki on jäänyt alle tuntiin. Yleensä juoksulenkit ovat sisältäneet vähintään muutamia loikka- tai koordinaatioharjoituksia. Pohkeet ja reidet ovat olleet ylämäissä todella kovilla hetkittäin. Juoksukilometrejä on laskujeni mukaan kertynyt marraskuussa noin 115.

Yritystä ainakin hieman siis on. Katsotaan, missä vaiheessa tämä ukko alkaa taas treenistä lipsumaan. :)

Talvilenkit

2011-11-20T21:52:00.001+02:00

Näin on talvi hiljalleen saapumassa myös Hämeenlinnaan. Eilen launtaina aamulla oli maassa jo ohut valkoinen lumikerros. Päivän aikana se ehti sulaa, tosin tänään sunnuntaina lämpötila on pysynyt visusti pakkasen puolella.

On ollut hyvä valmistaa kehoa talven pyörälenkkejä varten. Tänään pyörittelin mukavasti reilun parituntisen kylmemmässä kuin -5 pakkasasteessa. Mikään paikka ei kylmettynyt, joten talven suhteen näyttää hyvältä. Yleensä keho vielä karaistuu talven edetessä ja jos nyt ensi pakkasissakin homma toimii, niin hyvältä näyttää.

Treenit ovat sujuneet ihan mukavasti ja varsinkin juoksupuolella on tapahtunut kehitystä. Reidet ja pohkeet ovat olleet kovilla Aulangon kilometrimäessä, jota on tullut pompittua ylös aika usein. Kohtahan sitä pysyttäisiin jo Utranharjulla Karsun hankijuoksuilla ryhmän mukana (sitä treeniä tulee satavarmasti talvella ikävä). Terveisiä vaan Leppäsen Jaskalle ja Okkosen Mikalle!

Rasva palaa ja sen kyllä tuntee - urheilijan ketoosi

2011-11-12T09:17:00.000+02:00

Karppaukset ja ketoosit puhuttavat tällä hetkellä Suomessa aikamoisesti. Urheilijana ei tietenkään karppausta ole syytä edes harkita, mutta tuo ketoosin tunteminen on tavallista varsinkin näin syksyaikaan. Ketoosia ei siis saavuteta ruokavalion kautta, vaan treenien kautta. Muutaman viikon vähäisempi urheilumäärä alkoi kerätä milli milliltä rasvaa keskivartaloon. En juuri ole tottunut, että heikkojen vatsalihasteni päällä olisi yli puolta senttiä rasvaa.

Noh, siitä ei tarvitse enää huolehtia, koska tämän viikon treenit ovat jo tehneet tehtävänsä. Innostuin valmennusviikonlopun jälkeen vähän miettimään omaa treenaamistani. Minun treenaamisestani on järjestelmällisesti puuttunut kaksi melko keskeistä asiaa – harjoituspäiväkirja ja harjoitusohjelmat. Parhaimmillani olen tässä viimeisen 10 vuoden aikana suorittanut suunniteltua harjoitusohjelmaa putkeen noin kolme viikkoa, ja se tapahtui lopputalvella 2011. Harjoituspäiväkirjaa en ole pitänyt sitten 16 ikävuoden jälkeen. Jotta treenin kautta voin paremmalla todennäköisyydellä saavuttaa konkreettista kehitystä, on tilanteeseen viimeistään nyt puututtava.

Tällä hetkellä on vankasti mielessä rakentaa suunnitellumpi vuosi 2012. Suunnitelmassa tärkeää on hyödyntää se tietomäärä, jonka olen sisäistänyt omasta kehostani ja treenien vaikutuksesta tässä reilun 15 vuoden urheilun aikana. Vaikka minua ei saa yleensä pysymään urheilematta muutoinkaan, on suunnitelman kautta odotettavissa ainakin jonkin tason lisäarvon saavuttamista. Suunnitelman kautta jokaiseen treeniin voi asettaa ennalta jonkin teeman. Kuukausitasolla eri teemojen tasapainoa ja suhdetta on siten helpompi seurata. Suunnitelman avulla on myös mahdollista saavuttaa treeneissä niitä kuuluisia kriittisiä kilometrejä ja tunteja, joilla oikeasti kehitytään.

Niin, mutta sitten siitä ketoosista. Olen tällä viikolla päättänyt treenailla kuusi päivää. Ajatuksena ajaa joka toinen päivä pyörää ja välipäivät vietetään pururadalla juosten. Pitkä juoksutauko (yleensä juoksu on mukana treeneissä noin pari viikkoa vuodessa) on tehnyt tehtävänsä ja juoksu on ollut melkoista tuskaa. Erityisesti pohkeet, penikat ja nivuset ovat olleet kovilla. Siitä huolimatta juoksulenkeillä olen pyrkinyt saavuttamaan tunnin rajapyykkiä ja treenipaikkana on ollut Aulangon mäkinen ulkoilureitti. Keskiviikkona tuli vedettyä jopa ensi kertaa elämässä sauvarinnettä 7km lämmittelyjuoksun perään. Eilen taas ylämäissä tarvottiin hitaasti, mutta varmasti ”jättiläisharppauksilla”, eli pitkä askel eteen ja syvällä telemarkilla käytetään taaemman jalan polvi maassa. Oi sitä huutoa reisissä! 

Keho ollut ihan ihmeissään, mutta samalla fiiliksissä näistä treeneistä. Iltaisin joka paikkaan kolottaa ja jos hiilarit on loppunut lenkin aikana, niin on sellainen hieman pahoinvoinnin tapainen olotila iskee jo lenkillä ja vielä useiden tuntien jälkeen treenistä sama tunne jatkuu; se on meidän urheilijoiden ketoosi. Rasva palaa ja keho ymmärtää taas, millaiseksi sen on tultava, että homma toimii.

Valmennusoppia hakemassa

2011-11-06T19:33:00.000+02:00

PVT, eli pyöräilyvalmentajan tutkinto alkoi tänä viikonloppuna. Ensimmäinen lähijakso opiskeltiin Varalan urheiluopistolla ja täytyy sanoa, että ihan mielenkiintoinen viikonloppu takana. Reilu 40 innokasta valmentakokelasta kuulivat, kuinka Latviassa kehitetään maantiepyöräilyhuippuja ja saimme melko kattavan kuvan toiminnan luonteesta.

Olin ennen viikonloppua hieman peloissani siitä, että koulutuksessa vannottaisiin ainoastaan "25h viikossa pk:ta"-malliin, mutta näin ei ollutkaan. Ainakin Latviassa tehoja ajetaan jo nuorena ja vuosittain heti helmikuun alusta lähtien. Ei tämä oma säätäminen siis kovin paljon eroa heidän touhuista, vaikkakin omat tuntimäärät jäävät alle puoleen heidän järjestelmän 17-18v poikien ohjelmasta ja siellä eletään treenien ehdoilla täysin. Vai miltä kuulostaisi vajaan kahden kuukauden pyöräilyleiri helmi-maaliskuussa? Noh, onhan minullakin leirikokemusta, eli ainoa fillarileirini - yksi viikko Mallorcalla ja silloin yli puolet kipeänä.

Viikonloppu jätti kyllä hyvän kipinän päälle myös omaan treeniin ja en meinannut millään malttaa odottaa, että pääsen kotona pyörän päälle ja lenkille.

Tämän valmentajakoulutuksen jälkeen lähtee muuten suomalainen pyöräily nousuun. Kaikki me, eli 40 tulevaa valmentajaa lupailtiin, että valmennetaan Suomeen yksi pyöräilyn maailmanmestari lähivuosien aikana. Yeah!

Kellot talviaikaan

2011-10-30T18:43:00.000+02:00

Näin se aika rientää. Kesä on todella taaksejäänyttä elämää ja oikeastaan elellään jo loppusyksyä. Kellot siirtyivät yöllä talviaikaan ja tämähän tarkoittaa sitä, että pimeä tulee jo viiden aikaan iltapäivällä; joulukuussa jo kolmelta. Pihalla on siis pääosin aivan uskomattoman pimeää ja varhaisin aamulla töihin mennessä pitää olla tarkkana, että autoilijat havaitsevat meidät fillareilla liikkuvat työmatkalaiset. Valoisuutta toisi kovasti lumi ja sitä ainakin minä odottelen kovasti. Valoisuuden lisäksi lumi tuo pyöräilijälle oivat talviharjoittelumuodot, kuten hiihdon ja lumikenkäilyn lajivalikoimaan lisäksi. Joensuussa ei ollut poikkeuksellista käydä ensi kertaa luonnon lumilla hiihtämässä vielä lokakuun puolella. Täällä Hämeessä lämpötila on pysynyt vielä todella vankasti plussan puolella.

Kohti uutta kautta

Seuraavan kerran pitäisi olla kunnossa joskus toukokuussa. Tämä luo omanlaisensa haasteen pyöräilijälle Suomessa. Talviaika pitäisi malttaa rakennella pohjaa ja kestävyyttä, mutta toisaalta talvella on hyvä aika kehittää kehoon voimaa ja miksei kisavauhtiakin. Kaiken olisi oltava tasapainossa, että toukokuun tullessa keho olisi sopivan kovassa iskussa, mutta silti kunnon olisi tärkeää kestää aina lokakuun alkuun saakka. Talvella liikaa revitellyt vauhtikestävyyslenkit taas saattavat väsyttää ihmisen jo ennen kauden alkua. Ylenmääräisellä pk-jauhannalla taas on vaara ajaa keho kunnolliseen pk-jumiin, jolloin kisavauhdin löytyminen voi olla koko kesän aikana hyvin haastavaa. Suomalaisella (maasto)pyöräilijällä haasteita siis riittää.

Ensi kautta odotan jo todella kovalla innolla. Tämä johtuu siitä, että minun pyöräilyyni vuodelle 2012 on tulossa melko paljon muutoksia. Saa nähdä mitä lähiaikoina tämän suhteen selviää.

Uusi kausi on alkanut

2011-10-18T22:04:00.001+03:00

Se on sitten siirtymäkausi pidetty ja uusi kausi on ollut jo kolme päivää käynnissä. Maastopyöriä kun ei tallissa enää ole, niin pari lenkkiä on tullut survottua crossarilla. Aulangon mäet ovat tulleet entistä tutummiksi, koska lenkkien laatu on ollut enemmänkin mallia lyhyttä ja napakkaa. Harjoittelu on hyvin pitkälle tätä, mitä vuosijaksotuksestani olen joskus aikaisemmin avautunut. Tästä klikkaamalla pääsee pitempään tekstiin (löytyy myös tuolta vasemmalta harjoitusfilosioista).

Niin se vain lepo tekee ihmeitä. Tänään muun muassa tuli hankittua PS3, joten koville pakkasjaksoille on sitten töiden jälkeen tekemistä. Eihän tuota muuten, mutta kyllä nyt velimies pitää Fifassa pöllyttää, kun ei pyörällä uskaltaudu minua haastamaan. ;)

Otsikko pielessä?

2011-10-09T21:44:00.000+03:00

Voiko urheilija kirjoittaa blogia, nimeltä Maastopyöräilijän tie, jos hänellä ei ole tallissa yhtään maastopyörää?

Sellainen tilanne on täällä päällä juuri nyt. Aika harvinaista meikäläiselle, että paras maastokykyinen pyörä tallissa on crossari.

Täällä mietitään kuumeisesti ensi kauden kalustoa ja onhan tässä syksyllä tulossa kerrontaan varmaan jotain muutakin. Palataan niihin asioihin jonkin verran myöhemmin, kun asiat varmistuvat.

Kausi ohitse, virtuaalitakasta paloa ensi kauteen

2011-10-07T16:52:00.000+03:00

Cyclocross SM-kisat 2011/2012, sekuntipeliä!

2011-10-02T18:32:00.004+03:00

Tiukkaa menoa oli tänään. Parin viikon flunssailu ei tarjonnut optimaalista valmistautumista, mutta paitakin olisi ollut tarjolla tänään. Loppukiriin mentiin ja tiistaina huippukuntoa esittänyt Sami Tiainen korjasi potin. Itse nyhväilin taas lopun ja ajamattomuudella ansaitulle sijalle 5 samalla ajalla kärjen kanssa.

Kilpailu alkoi sähäkästi ja ensimmäinen kierros mentiin jo melko tiukkaa vauhtia. Kierrosaika oli vain hiukan yli kuuden minuutin. Kärkeen oli muodostunut kuuden ajajan joukko, joka piti sisällään kaksi TWD:n miestä, kaksi Picarolaista ja lisäksi mukana olivat Kananen ja Ojala. Toisella kierroksella ensin Sami pisti urut auki ja muut joutuivat vastaamaan kovaan tykitykseen. Ruohikkomäen jälkeen purulla vauhdin tasoituttua Rossi iski hanakasti irti ja Samin ollessa muutoin keulilla hieman tukkona eroa alkoi syntyä nopeasti. Kakkostilasta taistelemaan jäivät: minä, Kangaskokko, Tiainen, Ojala ja Kananen. Kakkosporukassa pidettiin ihan hyvää vauhtia, mutta Rossi näytti karkaavan selkeään voittoon.

Kisan puolivälissä kaikki kuitenkin muuttui. Juoksuesteille tultaessa huomasin, että Rossi on pyöränsä kanssa lippusiimojen toisella puolella. Pyörä oli pettänyt ja yhtä-äkkiä meidän kakkosporukka taisteli siniristipaidasta. Alkoi vaihteleva hiillostus.

Kukaan ei tehnyt mitään erityisiä iskuja, mutta vauhti pidettiin melko kovana toivoen, että viiden porukka alkaisi harventua jossain välissä. Itse otin mielelläni kärkipaikkaa nousuissa ja lopun nurmikenttäpätkällä, koska niissä ajo tuntui jatkuvasti hyvältä.

Tiukaa vääntöä nurminousussa, allekirjoittanut kärjessä. Kuva: Antti Kuitto

Maali lähestyi kierros kierrokselta, eikä mitään mullistavaa tapahtunut. Viimeinen kierros alkoi lähestyä. Juuri ennen viimeistä kierrosta juoksuesteillä vasen takareiteni kramppasi. Onneksi olin tuolloin kärkipaikalla ja maalisuora ajettiin aina iisisti; käytännössä kaikilla kierroksilla. Sain krampin auki ajoissa ja olin vielä hyvin mukana kärkitaistossa. Viimeisen kierroksen alkaessa pidin paikkani kärjessä ja lähdin siltä paikalta radan alkunousuun. Maaliin oli vain vajaa kolme kilsaa matkaa.

Lähdin kärjessä ajamaan nousua rennon kovaa ylös kunnes nousun puolivälissä huomasin Tiaisen iskevän rajusti ohitse. Liimauduin Samin takarenkaaseen ja saatiin pienen laskun ja shikaanin jälkeen lyhyelle asfalttipätkälle jo 30m kaula muihin nähden aikaiseksi. Harmittavasti en päässyt asfaltilla heti Samin peesiin, vaan jouduin kirimään täysillä hetken, että pääsisin taas takarenkaaseen kiinni. Samalla Sami tarjosi vetopaikkaa ja huuti ”aja”! Toki olisin ajanut, jos tuota muutamien sekuntien täyttä maksimivetoa ei olisi ollut jaloissa. Porukka kasaantui jälleen hiekkatiepätkällä ja niinpä pian voittokamppailu oli jälleen viiden kauppaa.

Viimeisellä kierroksella nurmimäelle pääsin hyvin kakkostilalla. Sami oli kärjessä. Mäen toisen puolen juoksussa Kimmo kuittasi ohitseni ja laskettelin alas purulle kolmannella sijalla. Arvelin paikan olevan hyvä, koska en uskonut Kimmon jäävän Samista tässä vaiheessa. Toisin kuitenkin kävi.. Sami alkoi jättämään Kimmoa metri metriltä ja olin siinä hetken aikaa hämilläni tilanteesta. Ojala käytti tämän tilaisuuden hyväkseen ja hyökkäsi vauhdilla minun ja Kimmon ohi hieman ennen maalikentälle saapumista. Lähellä oli, että Ojala ja Kimmo olisivat kaataneet toisensa tuossa tilanteessa. Olin siis tiukasti neljäntenä ja Juha ihan siinä hollilla. Juoksuesteet menivät kohtalaisesti, mutta Sami oli jo toivottoman kaukana Ojalan kanssa. Kolmannesta sijasta taistelu käytiin Kimmon, Juhan ja minun välillä. Loppusuoralle tultaessa olin letkan hännillä ja en jotenkaan saanut mitään kiriä aikaiseksi. Juhalla oli kirin alussa pieni keskiö pelissä, joten Kimmo kuittasi pronssin Picaron miesten tyytyessä sijoihin 4 ja 5. Maalissa harmitti melkoisesti, cyclon SM-kisoissa sijalle 5 samalla ajalla voittajan kanssa! Ehkäpä olisin kaivannut cycloradalle enemmän nousua tai vaihtoehtoisesti kunnon kuraa. Nyt rata oli turhan paljon peesauksen piirissä, joten aikaisiin iskuihin ei ollut kannattavaa lähteä näin pienillä kuntoeroilla.

Zeus järjesti kuitenkin huippukisat ja oli aivan loistavaa olla mukana, suuri kiitos siis järjestäjille!

Tulokset:

Lähtö 5 klo 13.30 M-Elite
nimi seura aika krs
1 Tiainen Sami TWL 01:04:59
2 Ojala Henri KoiI 01:04:59
3 Kananen Kimmo VCR 01:04:59
4 Kangaskokko Juha Picaro 01:04:59
5 Miettinen Olli Picaro 01:04:59
6 Halme Samuel V8 01:07:39
7 Tähti Toni Picaro 01:07:40
8 Hietala Juhana CCH 01:08:21
9 Leppämäki Marko V8 01:08:45
10 Salonen Erkko CCH 01:09:20

Kalusto iskussa, onko mies?

2011-10-01T12:13:00.001+03:00

Kisoihin reilu vuorokausi ja kalustopuoli on viritetty täyteen iskuun.

Kuluneet renkaat ovat taaksejäänyttä elämään. Nyt pitäisi huomenna pitoa riittää. Näihin isketään huomenna se 4-5 baria ilmaa ja annetaan mennä. Jotkut puhuu cyclopiireissä jostain tuubeista ja pienistä paineista.. minä en sekoita hammastahnateollisuutta tähän lajiin vielä tänä vuonna.

Kuskin kunto on taas epävarmalla pohjalla, tosin kehnot kenraalit ovat toimineet hyvin tänä kesänä. Toivotaan, että sama meno jatkuu huomenna. Nyt vain kisafiiliksen hakua rauhallisissa tunnelmissa. Iltanuotio makkaroineen sopii tähän loistavasti!

CX SM-kisat lähestyy

2011-09-29T21:24:00.000+03:00

Keravan cyclocrossin SM-kisat lähestyvät vauhdilla, enää reilu pari päivää starttiin! Kisavalmistautuminen meni hieman sekaisin tiistain Bianchi-cupista. Kovavauhtinen kisa olisi oikeasti kuulunut ohjelmaan vasta keskiviikkona. Nyt keskiviikko jäi lepopäiväksi ja sen sijaan keskityin sinä päivänä kaluston hoitamiseen. Renkaat alkoivat olla varsinkin takaa heikossa kunnossa. Ostin sitten elämäni kalleimmat renkaan paikallisesta Interistä. Kaksi Rocket Ron renkulaa oli hinnoiteltu lähtöhinnaltaan 60 euroon kappale, meinasin pyörtyä hinnan kuultua.

Tänään oli ohjelmassa vajaa tunti vaihtelevaa crossailua. Huomenna ajetaan pitempi siivu ja sitten lauantai lataudutaan kisoihin. Saa nähdä, miten sunnuntaina irtoaa!

Cyclocross - kisa Haltialassa

2011-09-27T23:42:00.002+03:00

Tänään ajettiin "cyclokisa" Helsingin Haltialassa. TWD:n Sami Tiainen on jäätävässä iskussa!

Luulin osaavani kisapaikalle ihan hyvin ja saavuinkin jollekin metsämajalle ihan hyvissä ajoin. Eihän siellä ketään pyöräilijöitä ollut mailla halmeilla, mutta uskalsin pistää pyörän kasaan ja lähteä etsimään starttipaikkaa. Eipä aikaakaan, kun vastaan polki työmatkallaan Vastarannan Mikko ja yhdessä löydettiin pian starttipaikka. Mikko jatkoi kotiinsa, itse jäin ihmettelemään maastoon rakennettua temporeittiä. Päivän kisassa oli mukana vanha treenikaveri Joensuusta, Tiasen Sami. Vauhtia oli siis tiedossa, mutta en olisi uskonut sen olevan niin jäätävää.

Heti paukusta oli selvää, että Sami vie ja muut vikisee. Watteja pyöri vuoroin tuhatta vuoroin sataa ja vauhti oli aina Samin keulavuorolla uskomatonta. Tuskailin peesissä sen mitä kehtasin ja vetovuoroissa ei ollut iskua ollenkaan. Noh, maaliin tuli räpiköityä kolmantena, keskivauhti kisassa n. 33km/h, sykkeet 172avg/182max. Kaikki siis otettiin, mitä irtosi. Sunnuntaihin aikaa löytää jalkoihin kunnon iskua, jännät päivät taas edessä!

Tulokset:

Yleinen (8 kierrosta)
1. Sami Tiainen 45.35
2. Erkko Salonen 45.43
3. Olli Miettinen 45.44
4. Petri Lindqvist 48.24
5. Kare Eskola 48.25
6. Mikko Kivi 49.42
7. Otto Selen 51.02
8. Hiski Kanerva 51.08

Kiitokset Tuomakselle järjestelyistä, tulipa vuoden tuskaisin ja kovin treeni tehtyä. Oli ehkäpä vieläkin pahemman tuntuista kuin keväällä Kimmon peesissä Arolammen maantiekisassa.

Arkistojen kätköt: 1. SM-mitalini

2011-09-25T14:42:00.002+03:00

Kirjoitin tuossa viime viikolla ajatuksia pyöräilytapahtumista, jotka minulle merkitsevät jonkin verran muita enemmän. Niinpä kaivelin arkistojen kätköistä kauden 2008 ensimmäisen SM-mitalini tunnelmia. Tätä blogia ei vielä silloin ollut pystyssä ja leikillisesti tuli kirjattua joskus blogityyppisesti ajatuksia Joensuun yhteislenkki-topiciin fillarifoorumille. Blogimaisuus johtui siitä, että välillä suorittelin siellä niin monologista keskustelua, että se alkoi näyttää nettipäiväkirjalta (nykyään Suur-Joensuu aihe on hyvin aktiivisessa käytössä foorumilla). Sieltähän pieni raportti sitten XCO:n hopeamitalista myös löytyi ja kunniallisesti ihan topicin sivulta 100.

--------
Rovaniemi XCO SM-kisa 10.8.2008

Rovaniemi tosiaan takana ja aika putkiloonhan tuo oma ajo meni. Toistakymmentä vuotta piti melkeen päivittäin painella, että sai vihdoin ihan oikean mitskun... ja kyllä vain lämmittää mieltä. Enää ei ole paljon petraamista, niin olis uran tavoitteet hanskassa.

Rovaniemelle ajeltiin isukkihuoltajan kanssa jo perjantaina ja päädyttiin Rovaniemen halvimpaan hotelliin yöksi. Illalla siinä käytiin Ounasvaaralla rataa tutkailemassa ja sitä nyppylää katsoessa alkoi jo jännitys yltyä. Olin melko varma, että seuraavana päivänä (kisapäivä) pillitetään taas häntä koipien välissä jossain kannon nokassa, niinkuin on ollut tapana tehdä SM-kisoissa tähän asti.

Kisaa edeltävä yö nukutti ihan mukavasti ja aamupalakin maistui normaalista kisapäivästä poiketen. Jostain syystä ihan "lukkojännitystä" ei vielä ollut syntynyt. Startti oli vasta klo 15 iltapäivällä, joten aikaa oli vielä radan tutustumiseen ja täydelliseen panikointiin.

Ratahan tuolla Rovaniemellä on aika viimisen päälle XC-kisaksi. Alussa tiukka reilun kilsan nousu. Sitten mukavaa tasamaa- kivikkoa ja loppuun vauhdikasta laskettelua, siitä pieni nousun töppyrä ja stadionkierrosten jälkeen 6 km takana ja "uusi kierros alkaa". Tuota oli edessä 7 kieppiä, joten kyllähän siinä alkoi puntti tutista...

Klo 15! (vihdoin) Starttivihellys ja kisa alkaa.. Oma ajo lähti ihan ok liikkeelle ja alkuvauhti oli sitä luokkaa, että täpöllä ajaen pysyi just hyvin kärkikahinoissa. Heti ekalla kiekalla oli selvää, että oma vauhti ei riitä kultakamppailuun, mutta putkeen mennessä muut sijat olisi mahdollisia. Siitä kisa eteni sitten siihen malliin, että Ojalan Henkka karkas minuutin päähän ja ite sain saman eron taaksepäin. Omaa jännitystä aiheutti, kun sähläilin juomahuollossa kahdesti tiputtamalla pullon ja sen noukkimiseen paloi varmaan puolisen minuuttia. Onneksi noilla ei ollut vaikutusta lopputuloksiin. Kokonaisuutena 7 kiekkaa kulki ihan mukavasti ja jalat ei painanut juurikaan ennen viimeistä nousua. Viimeiset kolme kiekkaa ajelin nousua lukuun ottamatta vähän iisimmin ja varsinkin laskuissa tuli palauteltua ihan kunnolla.

Maalissa sijana sitten hopeaa ja ensimmäisenä onnittelemaan tuli kaksi tummapukuista miestä. Toinen antoi puhuttelun ja varoituksen juomapullojen noukkimisesta huoltoalueella ja toinen pyyti mukaansa doping-testiin.

Kaikenlaista tuli siis koettua, mutta mukavaa oli pitkistä automatkoista ja hieman syksyisestä säästä huolimatta. Toivottavasti kukaan ei jaksa lukea tänne asti, itse en ainakaan jaksaisi.
--------

Näin siis fillarifoorumilla joskus elokuussa 2008. Itse asiassa kesä 2008 oli kaikin puolin hyvä kausi ja oli hyvin lähellä, että mitalisaldo olisi kasvanut toiseen mitaliin Kempeleen cyclocross-kisoissa. Siellä jouduin kuitenkin niukasti taipumaan viimeisillä kierroksilla neljänneksi ja nälkää crossipuolella jäi reilusti seuraavalle vuodelle.

Cyclocross SM-kisarata 2011/2012

2011-09-22T22:50:00.004+03:00

Kävin tänään flunssan jälkimainingeissa tutustumassa Keinukallion crossin SM-kisarataan. 9 päivän ajamattomuus ja suoraan autosta leikkimielisen kisan viivalle pisti kehon aika kovaan testiin.

Pari kierrosta piti seurailla missä reitti menee ja sen jälkeen lisäsin vauhtia sen verran, mitä tuon ajotauon jälkeen oli mahdollista pistää peliin. Tuntuipa vaikialta ja rata liukkaalta! Rata on älyttömän nopea ja täällä myös peesamisesta saa hyötyä. Juoksuosuudet ovat varsin lyhyitä ja niillä ei tule pahemmin olemaan vaikutusta pyöräilyvauhtiin. Tulossa on hyvin mielenkiintoinen SM-kisa viikon kuluttua. Pitää muistaa, etä tämänkin radan luonne tulee osittain muuttumaan, kunhan saadaan kunnolla ajajia viivalle; varsinkin ruohikkopätkät alkavat tuntua todelliselta crossilta, jos sateet jatkuvat vilkkaina kisapäivään saakka. Ei muuta, kuin kaikki rohkeasti mukaan, hienot kisat on tulossa!

Ajoin radan myös kypäräkameralla ja kohtapuoliin tänne tulee video siitä.

Tässä radasta traileri:

Kuinka itse kilpailussa kävikään, sen voit lukea täältä!

Crossivaihde silmään

2011-09-21T18:37:00.000+03:00

Ylöjärven XCM-kisat alkavat olla jo kaukaista historiaa ja on aika siirtää katseita tulevaisuuteen. Sitkeä 8 päivän flunssa alkaa olla hiljalleen taittumassa ja nyt on jo kiire kerätä itsensä kuntoon ja vartalo Cyclocross valmiuteen.

Lähipäivät vietetään siis hyvin pitkälle crossarin päällä ja treenit sisältävät joitain jalkautumisia, mutta ennen kaikkea ajoa. Nythän olisi crossikeli parhaimmillaan.. vettä on satanut sen kolmisen tuntia putkeen. Ei muuta kun nurminousuja vetämään!

Kilpailuista jaloimmat

2011-09-15T20:25:00.000+03:00

Kun on harrastanut jotain lajia hyvin pitkään ja on pyörinyt kilpailuissa pitkälle toistakymmentä vuotta, alkavat toiset kisat olla merkityksellisempiä kuin jotkin toiset. On siis kilpailuita, joissa on jotain erityistä. Jotain niin erityistä, että vuosi toisensa jälkeen ne saavat ihmiset mukaan viivalle tavoittelemaan sitä jotain. Suomalaisessa maastopyöräilyssä ja minulle henkilökohtaisesti tällaisia kisoja ovat XCO:n ja XCM:n SM-kisat. Hyvänä kolmosena seuraa cyclocrossin SM-kisat. Nämä kilpailut ovat minun rankingissa ihan omassa luokassaan.

SM-kisoissa määritellään kyseisen vuoden Suomen parhaat pyöräilijät. Kisapäivä on kaikilla pitkään tiedossa ja useat pyrkivät nostamaan kuntonsa huippuiskuun. Voittajalle jaetaan kultaisen mitalin lisäksi siniristin koristama ajopaita merkiksi Suomen parhaan ajajan tittelistä. Myös sijat kaksi ja kolme palkitaan mitalein. Silloin muilla ei palkinnoilla ole enää väliä. Ainoa, joka merkitsee, on mitali ja sen kautta tuleva arvostus satojen ja tuhansien tuntien treeneille ja vuodatetuille hikipisaroille.

Muistan kuin eilisen päivän ensimmäisen yleisen sarjan XC:n SM-hopeamitalini Rovaniemeltä kesältä 2008. Samoin Korsosta saavutettu XC:n SM-pronssi vuodelta 2009 on niin hyvin muistissa, että luulen sen vieläkin olevan viime kesältä. Cyclon puolelta 2009 saavutettu pronssimitali Laukaan Peurungassa on myös pyöräilymuistojen kärkiviisikossa. Vuosi 2010 jäi väliinputoaja vuodekasi, mutta tänä kesänä vihdoin pääsin myös XCM puolella mitalikantaan Ylöjärven Pirkka maratonissa. Erityisesti XCM-mitali antaa entistäkin enemmän uskoa taistella siitä siniristipaidasta jatkossa. Positiivisista muistoista voi ammentaa lisäenergiaa ja se tuo otetta kaikkeen tekemiseen.

SM-kisojen kanssa samaan tekstiin kehtaan mainita Tahko MTB:n. Onhan Tahkolla menestyminen omalta osaltaan huimaa ja antoisaa. Se on tapahtuma, joka kokoaa Suomessa suurimman määrän osallistujia ja palkinnotkin ovat omaa luokkaansa, jotain kuitenkin puuttuu. Sen tapahtuman perusteella ei voi vetää johtopäätöksiä siitä, että kuka todella on Suomen kovin ajaja sinä vuonna. Tahkolla menestyminen on sitä paitsi paljon helpompaa kuin menestyminen SM-kisoissa. Tahko on kuitenkin kisa, josta nappiajolla saattaa jokin muistojälki mielen perukoille jäädä. Niin kävi mm. tänä kesänä 120km jälkeen ja siitä saan varmasti positiivista energiaa ensi kauden Tahkon lähtöviivalle.

Hiltusen Paavo kirjoitti blogissaan jokin aikaa sitten siitä, kuinka merkityksellisiä henkilökohtaisia urheilutapahtumia ovat sellaiset, joista mieleen jää jokin muisto. Se on juuri näin.

Ylöjärvi XCM SM-kisat 2011 - hopeinen kisaraportti

2011-09-12T17:45:00.004+03:00

kuva, Ari Alanko

Kisaan lähdettäessä ennakkoasetelmat olivat jännittävät ja oma kunto täydellinen arvoitus. Olihan kenraali pari viikkoa sitten sujunut surkeasti ja muun muassa Jussi Rossille olin hävinnyt tuolloin vastaavalla matkalla yli 10 minuuttia. Hyvä treenipätkä (2vk) oli kuitenkin nyt alla ja vuosien mittaan olen vähän oppinut tuntemaan itseäni niin, että saan sen hetkisen parhaan itsestäni irti. Kunto nousee myös nopeammin silloin, kun ei tarvitse rakentaa kuntoa kokonaan alusta, vaan fokuksena on enemmin kaivella se kehossa oleva potentiaali käyttöön ja tulla sopivan tuoreena kisoihin. Näin kisan jälkeen voin sanoa onnistuneeni tässä.

Viiva oli täynnä kovia ukkoja. Arvelin, että tänään saattaa hyvänäkin päivänä sijoittua sijalle 6. tai vastaavaa. En tiennyt yhtään mitä odottaa.

Kilpailu lähti melko rauhallisesti käyntiin. Kärjessä pyöri muun muassa TWD:n ja Picaron kavereita, jotka eivät tavallisesti ole olleet kärkkymässä vetovuoroja. Alkupuolen harjupätkät mentiin siis suhteellisen sopuisasti ja väkeä oli vielä reilusti mukana. Takalenkkien polkujen alettua kärkeen muodostui hiljalleen kuuden ajajan letka, jossa mukana olivat Juha Kangaskokko, Jussi Rossi, Henkka Ojala, minä ja Kimmo Kananen. Skinssin Simo Sohkanen oli hieman aikaisemmin joutunut antamaan periksi. Vauhdista polkupätkillä vastasivat lähinnä Juha ja Kimmo. Nopeasti tuli selväksi, että Henkalla ei ollut ihan paras päivä ja varsinkin nousuissa Henkka oli pienissä vaikeuksissa. Oma ajoni tuntui yllättävän hyvältä ja yllätyin suuresti, että ensin Simo ja lopulta Henkka putosivat meidän kyydistä, vaikka minulla ei tuntunut vielä edes pahalta.

Polkuja pisteltiin menemään erityisesti Juhan johdolla ihan mukavaa vauhtia, mutta ulkoilureittiosuudet ajettiin kärkiletkan osalta aivan älyttömän hiljaa. Niinpä kierroksen lähestyttyä loppuaan Venäjän Alexander ja Henkka saivat meidän neljän ukon kärkiletkan kiinni. Kierroksen lopun nousuissa Ojala tipahti uudemman kerran ja hieman myöhemmin myös Alexander oli kadonnut takarenkaan tuntumasta.

Oli toisen kierroksen vuoro. Ensimmäinen kierros meni sykemittarin mukaan aikaan 1:06. Ensimmäisen kierroksen tavoin, myös toisella kierroksella harjupätkä kohti takalenkkien polkuosuuksia mentiin hieman rennompaa kyytiä. Oli selvää, että polkupätkien alettua alkaisi vauhtia tulla rutkasti lisää.

Näin kävikin, kun noin 40 kilometrin kohdalla kärkeen ampaisi seurakaveri Juha. Kimmo seuraili toisena jonkin aikaa, mutta huomasi pian, että ajorytmi ei tänään riittänyt Juhan tahtiin. Pääsimme helposti Jussin kanssa Kimmon ohitse ja liimauduimme Juhan vauhdikkaaseen ajoon mukaan. Nopeasti selvisi, että mitalikolmikko alkaa olla kasassa, jos mitään pahempia havereita ei tule sattumaan kenellekään. Toisen kierroksen jyrkissä nousuissa tunsin oloni vielä varsin voimakkaaksi ja arvelin, että tänä vuonna pääsen vihdoin ajamalla myös kierroksen lopun nousut ylös. Kärjessä olivat siis vuosikerran 1983 kaverit: Kangaskokko, minä ja Rossi. Tällä porukalla ollaan oltu samoissa kisoissa jo viime vuosituhannen puolella, joten kyseessä oli jo melko pitkän linjan maastopyöräilijät.

Kilometrit toisensa jälkeen maali alkoi lähestyä. Aloin ottamaan jo joitain vetovuoroja vastoin ennakkotaktiikkaani. Olin tässä vaiheessa tosin henkisesti varautunut ottamaan tänään maksimissaan pronssia; olihan Juhan ajo niin voimakasta ja Rossin meno puheineen kuulosti uskomattoman kevyeltä. Vajaa kymmenen kilometriä ennen maalia vedin nurminousun jälkeiseen kivikkolaskuun kärjessä.

kuva, Ari Alanko

Perässä tulivat Rossi ja Juha. Annoin mennä rennon kovaa parisen minuuttia ja kun katsoin taakse, yllättäen perässä oli vain Jussi. Jussi sanoi kuulleensa kivikkolaskussa jonkinlaisen kolahduksen ja yhdessä toivottiin, että toivottavasti Juha ei ollut kaatuessaan satuttanut itseään. Kisan luonne muuttui melkoisesti ja tajusin nopeasti taistelevani jopa SM-kullasta. Kisan viimeiset kaksi nousua alkoivat lähestyä. Jaloissa oli vielä kohtalaisen hyvin taakia jäljellä.

Toiseksi viimeisen nousun vedin kärjessä, vajaan parin minuutin kihnuutus ei kuitenkaan tuonut ratkaisua. Jussi tuntui tulevan kevyesti perässä ja siellä supan syvyyksissä ennen viimeistä nousua tokaisin, että ”eipä taida tänään minusta olla vastusta tuohon nousuun”. Jussi vastasi, että ”eihän sitä koskaan tiedä”. Viimeisen nousun alettua kaveri lisäsi vauhtia ja selkä erkani jo melkein kymmenen metrin päähän. Mäen päällä oli kannustamassa Korpelan Aki joka huusi, että minulla on vielä mahkut saada Jussi kiinni. Jatkoin omaa vauhtiani mäen päälle ja niinpä vain Jussin takarengas oli yhen äkkiä ihan siinä edessä. Matkaa maaliin oli vajaa kilometri ja siitäkin puolet alamäkeä. Kumpi ehtii ensin tuohon viimeiseen laskuun, niin voittaa tänään, arvelin mielessäni..

Painoin mäen alkaessa väkisin Jussista ohi ja tulin hyvällä kyydillä alamäen kärjessä velodromin vierelle asti. Maali oli vain kahden mutkan takana! Siniristipaita yleisessä sarjassa on ollut tavoitteenani vuodesta -97 lähtien.. nyt tänään maaliin oli vain 300m ja kiinnitys tuohon paitaan on minulla. Mitä sitten Olli päättää tehdä?

Sen sijaan, että polkisi niin mielettömän kovaa pyöräkilpailun maaliin, niin meikäläinen alkaa laittamaan keulaa ja takaiskaria lukkoon! Järki käteen mies! No järkeä ei siellä kädessä ollut, vaan vipu sieltä takaiskarista, ja unohdin hetkeksi polkemisen kokonaan.. Jussi kuittasi siinä sitten ohitse ja en kehdannut kaataa meitä molempia viimeisessä mutkassa tunkemalla väkisin sisäkurvista kylkeen. Parempi mies voitti tänään, mutta olihan voittokin lähellä. Kuittasin hopeaa reilu 10m siniristipaidan jälkeen. Olipahan huima kisa!

2. Miettinen, 1. Rossi, 3. Kangaskokko

Siitä sitten vielä mitalia:

XCM SM-kisat, Ylöjärvi 11.9.2011 ja hopeaa!

2011-09-11T20:27:00.004+03:00

Hopea on häpeä.. ei ei ei! Hopeahan on ihan unelmien täyttymys!

2. Miettinen, 1. Rossi, 3. Kangaskokko

Hieno kisa tänään takana. Yläjärven Lamminpäässä ajettu XCM SM-kisa meni kohdaltani ihan nappiin. Viimeisen parin viikon treenit purivat loistavasti ja meno oli kuin toiselta planeetalta kahden viikon takaiseen Nuuksion kisaan verrattuna. Plakkariin fillariuran toinen yleisen sarjan hopeamitali parin pronssin ohelle. Oma jalka oli tänään hyvässä iskussa ja mäet nousivat varsin vaivattomasti. Missään vaiheessa vauhti ei tuntunut liian kovalta ja välillä olisi voitu mennä rapsakamminkin. Kisa taittui keskisykkeellä 167, joten ihan maksimeilla ei tarvinnut tosiaan mennä (tosin tulihan sitä ainakin Juhan perässä peesailtua).

Siniristipaitakaan ei tänään ollut järin kaukana. Vielä 300 m ennen maalia olin kärjessä, mutta sitten tuli rävellettyä sen verran, että parempi mies (Rossi) pääsi kuittaamaan ohitse. Picaron miehet oli jäätävässä iskussa ja varsinkin seurakaveri Juha veti polkuja hienoa kyytiä.

Tarkempi kisaraportti julkaistaan lähiaikoina. Voi olla, että menee huomiseen.

Tulokset:
1 Rossi Jussi TWD-Länken 2:12:54,0
2 Miettinen Olli CC Picaro 2:12:58,0
3 Kangaskokko Juha CC Picaro 2:14:08,0
4 Lomakin Alexander Venäjä 2:15:45,0
5 Sohkanen Simo HyPy/ Team Skins 2:17:14,0
6 Repo Valtteri CC Picaro 2:17:31,0
7 Ojala Henri Koiviston Isku/ Team Skins 2:18:16,0
8 Halme Samuel Velo 8/ Team Continental 2:19:44,0
9 Kananen Kimmo Velocitor 2:20:06,0
10 Heinikainen Jari TWD 2:21:17,0

Varustepäivitys, Bell Volt

2011-09-09T21:11:00.000+03:00

Uutta kypärää SM-kisoihin! Nyt vaihtui merkki. Cratonin, Giron ja BBB:n jälkeen vuorossa on Bell. Tarkemmin mainittuna Bell Volt.

Se meni muuten tuo Aulangon pyöräilyvideo uusiksi. Tässä päivitetty versio siitä!

Inbike-kamerat ja kaikki. :)

Pyörien nopeuserot tempoajossa

2011-09-08T08:44:00.001+03:00

Vihdoinkin sain ajettua Rastilan viikkotemporeitin myös maastopyörällä. Miksi maastopyörällä sitten pitää mennä maantielle aika-ajoa ajamaan, vaikka sen pyörän parhaat ominaisuudet korostuvat ihan erilaisessa ympäristössä?

Tähän oli muutamiakin syitä:

1. Sain kerättyä eri fillareiden ja ajovarusteiden aikaeroja samalla maantiepätkällä:

Tempopyörä (kiekot: takana Zipp 808, edessä AC 420), tempohaalarilla ja tavallisella kypärällä. Loppuaika: 14:40 (keskiwatit 370)

Cyclocross-pyörä (Focus Mares Pro) maantiekiekoilla (AC 420, Vittoria evo cxII), tavalllinen maantiepyöräilyvarustus. Aika: 15:05

Maastopyörä (täysjousitettu Focus Super Bud 1.0), maastorenkaat 2,2 Raceking, perus lenkkivarustus. Aika: 16:37.

Testiajat eivät ole täysin vertailukelpoisia johtuen temporeitin kolmiomaisesta muodosta. Tuulen vaikutus on tällöin perinteistä ”yhdellä käännöllä” ajettavaa reittiä merkittävämpi. Maastopyörällä ajettuna päivänä tuuli oli testipäivistä kaikista navakin. Erityisesti vastatuuliosuudet ovat maasturille tiukkoja ja tyynellä säällä loppuaika olisi luultavasti kovempi. Sinänsä aikaero on kuitenkin yllättävän pieni tempopyörän ja maasturin välillä.

2. XCM SM-kisat lähestyy. Mikäpä olisi parempaa treeniä, kun ajaa täysillä samalla pyörällä, jolla kilpailu ajetaan.

Kisat tosiaan lähestyvät vauhdilla ja enää kolme päivää starttiin. Lupaamani treeniviikko ei nyt ihan niin kova ole ollut, kuin suunnittelin, mutta silti tehoja on sisältynyt jokaisella lenkillä su-ke. Tänään torstaina lienee lepopäivän paikka ja huomenna perjantaina ajellaan taas sopivan napakasti maastoa. Lauantaina, eli kisaa edeltävänä päivänä on tarkoitus pyöritellä jalkoja herkemmiksi noin 1,5h kevyellä lenkillä. Toki joitain 10sec kiihdytyksiä voi lenkkiin sisällyttää. Sunnuntain kisapäivänä verryttelyksi riittää 10min pyörittely parilla tiukemmalla nousulla. Sitten vain rypistämään itse kisa!

50 000 lukijaa - Juhlavideo julki!

2011-09-06T23:13:00.003+03:00

Blogin vierailuissa on tänään paukkunut rikki yksi iso rajapyykki, eli 50 000 kävijää. Kiitos kaikille lukijoille ja näistä tarinoista kiinnostuneille!

Hätäpäissäni sitten tein hankinnan, jonka kautta toivon, että jatkossakin pystyn pitämään ihmisiä edes jonkin verran kiinnostuneena näistä fillarijutuista. Tässä tämän päivän liikuvaa kuvaa Hämeenlinnan Aulangolta. Olkaapa hyvät!

Video on muokattavana! Tätä kautta pääsee katsomaan hieman päivitettyä versiota aiemmin olleesta videosta. Mukana mm "inbike"-kameran kuvaa.

Sopivien kuvausasetusten löytyminen vie varmasti aikansa ja päivän sateen jälkeinen kostea ilmakaan ei ollut ihan paras valonlähde maastovideota ajatellen. Harjoitus tekee mestarin varmasti tässäkin asiassa.

SM-kisat tulossa - viikossa kuntoon

2011-09-05T11:45:00.000+03:00

Otsikossa oleellinen, missä realismi?

Eräs kauden päätavoitteista siintää vajaan viikon päässä edessä. Maastopyöräily marathonin SM-kilpailut Ylöjärvellä 11.9.2011. Tiedosta huolimatta tämä kuski on luumuillut parhaansa mukaan Tahko MTB:n jälkeen jo pari kuukautta. Katselin tuossa harjoitusmääriä sykemittarista ja viimeiseen kolmeen kuukauteen viikoittaiset treenimäärät ovat ylittäneet 10 tuntia vain kahdesti! Yli kolmen tunnin lenkkiä en ole ajanut Tahkon (2.7.) jälkeen kertaakaan. Kuulostaa kohtalaisen epä-maratonistiselta..
Nyt on sitten viikko aikaa päästä taas kuntoon. Aikamoinen lenkkivelho pitää olla, että vajaassa viikossa koivet olisivat edes kohtalaisessa iskussa. Eli sellaisessa iskussa, että Lamminpään nousuissa ei tarvitsisi ihan kokonaan tätä hienoa lajia häpäistä.

Kestävyysurheilussa kuulee usein sanottavan: ”viimeisellä viikolla ei voi kuin pilata kisasuorituksensa”. En tiedä, onko tuo myytti vai mikä, mutta nyt sitä lähdetään uhmaamaan. Treeniä on siis tiedossa vähintään kohtalaisesti, mielellään enemmänkin. Eilen ajoin jalat loppuun vajaan kolmen tunnin (hitaalla) peruslenkillä. Vertailun vuoksi heinäkuussa sama lenkki olisi mennyt reippaasti kovempaa ilman mitään tuntemuksia jaloissa. Ajattelin muistutella pieniä reisilihaksiani myös tänään, joten koiville on tiedossa samankaltaista menoa kuin eilen ja keskellä viikkoa lisätään tehoja ja maksimivetoja. Melkoinen treeni-cocktail tiedossa, jolla lähdetään uuteen nousuun tai ollaan suossa ja syvällä.

Huhujen mukaan reitin pituus tulee olemaan hieman totuttua SM-kisakäytäntöä lyhyempi. Minulle 60km ei kuulosta huonolta, vaan päinvastoin kisamatka voisi sopiakin. Pitkien lenkkien puute on aiheuttanut sen, että viimeaikoina jaloilla on ollut tiukkaa jaksaa pyöriä tehokkaasti kahden tunnin ajon jälkeen. Treenirutiinin puuttuessa myös päiväkohtaiset erot kunnossa ovat valtavia. Joskus happea riittää ja ajo on lennokasta, toisena päivänä en pääse pk-sykkeilläkään tunnin lenkkiä lävitse – kohtalainen itse aiheutettu syyskunto menossa täällä. Sekalainen syyskunto on toisaalta eräänlainen pelote kisaan, mutta toisaalta myös mahdollisuus. Toiveissa on, että ensi sunnuntaina päiväkohtainen kunto on kohdallaan.

Nuuksio MTB-marathon 27.8.2011 - kisaraportti

2011-08-27T18:55:00.002+03:00

Ken katajaan kapsahtaa, sen kisa siihen samoin tein kupsahtaa.. vai miten se menikään?

Niinpä niin, minulla oli tänään edessä jännä paikka, kun kevään ensimmäinen marathonkisa oli tänä vuonna kohdallani Nuuksiossa! Ja niin - kyllähän kaikki sujuikin kuin ensimmäisessä kisassa - puita naaman edessä, puita pinnoissa ja muutenkin päivä päin mäntyä.

Aamulla kaikki oli vielä niin hyvin. Kello herätteli klo 08:30 uuteen päivään, mutta eihän Hämeenlinnasta ollut kiire mihinkään. Nuuksioon oli hieman alle tunnin automatka ja kisa alkoi vasta klo 12. Jännittänyt ei tippaakaan, aamupala maistui ja edellispäivän 2,5 tuntinen maastolenkki ei juuri painanut jaloissa. Kaikki oli siis kohdallaan.

Kisapaikalle ehdin hyvissä ajoin noin tunti ennen starttia. Kisakamat niskaan, fillari iskuun ja kevyt 15 min pyörittely jaloille ennen starttia. Oli mukava nähdä pitkästä aikaa mara-cupin kiertäjiä ja muitakin tuttuja ennen lähtöä! Toiveena minulla oli tänään, että alku ajettaisiin kärkiporukoissa rauhallisesti.. Siihen toiveeksi se sitten jäikin.

Heti paukusta Skinssin juna alkoi kerätä vauhtia alun ulkoilureittiosuuksilla. Vauhdista vastasi lähinnä Skinsin ukot Henkka ja Simo ja Pirttimäkeen saavuttiin neljän miehen jonossa. Edellämainittujen lisäksi letkassa oli mukana allekirjoittanut ja Rossin Jussi. Tein lyhyen vetovuoron ja päästin sitten Jussin vetohommiin. Voe sitä vauhtia, jota Rossi vetää! Alkoi näyttää selvältä, että meikäläinen ei ole kärkikahinoissa mukana tänään. Ajo ei kuitenkaan ollut ihan niin tuskaista, että olisin tipahtanut letkasta luonnollisesti. Emme ehkä päässeet ensimmäisen kierroksen puoleen väliinkään, kun ajauduin pieniin ongelmiin. Jussi paukutti hienoa kyytiä edessä ja olin siinä toisena. Yht´äkkiä reitti kääntyikin oikealle viettävältä ulkoilureitiltä oikealle polulle. Jussi jatkoi suoraan ja minä siinä perässä. Koetin jouhevasti jatkaa matkaa eteenpäin niin, että pääsisin takaisin polulle hieman myöhemmin. Polulle vauhdilla rymistellen koin yllärin, kun eturengas kimposi nopeasti vasemmalle jostain juuresta ja nenän edessä seisoi jykevä koivu. Toiset jatkoivat matkaa reilusti yli 30km/h vauhdilla ja minä olin menossa lähes samaa kyytiä päin puita. Kun puihin oli matkaa pari metriä, totesin, että nyt minun ja Focuksen tiet eroavat hetkeksi ja hyppäsin pois pyörän päältä. Fillari päin puita ja minä muutaman metrin siellä puiden takana. Hyvästi mitalisijat!

Jatkoin matkaa keskenäni. Tänään jalka ei ollut siinä kunnossa, että olisin voinut nousta vajaan minuutin takamatkalta kärkiporukkaan. Ehdin melkein Pirttimäkeen ensimmäiseltä kierrokselta, kun sain seuraa Maukasta ja Samulista. Toinen kierros ajettiin kohtalaista kyytiä ja ero kärkeen oli reilussa kolmessa minuutissa. Ajo ukkojen kanssa sujui ihan kohtalaisesti, tosin pientä väsymistä koivissa alkoi tuntua viimeiselle kierrokselle siirryttäessä. Meidän kolmikko oli juuri alkanut taistella sijasta kolme, kun Simo oli kokenut pieniä tuubiongelmia kesken toisen kierroksen. Omat ongelmat eivät kuitenkaan jääneet koivukontaktiin tai väsymyksen ja kramppien väistelyyn. Kaiken kruunasi viimeisen kiekan puolivälissä takahaarukan, renkaan ja ketjun sekaan sotkeentunut puolen ranteen paksuinen karahka. Siinä suli taas turhaa aikaa ja tämän päivän jaloilla ei ollut paukkuja taistella myöskään sijasta kolme. Rullailin maaliin Luukkiin viidentenä jääden kärjestä ja mitaleista vaikka kuinka paljon. Jussi oli voittanut, Henkka krampeista kärsien toinen, Maukka kolmas ja Samuli sijalla neljä.

Oma ajo tosiaan muistutti hyvin paljon kevään ensimmäistä maratonia. Tämän tyyppinen säätäminen on kuulunut perinteisesti kuvaan Korson marassa touko-kesäkuun taitteessa. Ihmeitä pitää tapahtua, jos olen kahden viikon kuluttua mitalitaistossa mukana Maratonin SM-kisoissa Ylöjärvellä.

Ei auta kuitenkaan masentua ja päivä pelastuikin evästauolla Klaukkalan Bike Parkin edustan puusillalla. Lisää balsamia haavoihin sain Hyvinkään Motonetista, mistä ostin seuraavan mara-cupin osallistumismaksun verran kalastustarvikkeita. Jos ketjut ei pysy kireällä, niin koetetaan sitten siimojen kanssa. :)

Henkilökohtaisia ennätyksiä

2011-08-25T22:22:00.001+03:00

Parin työreissun jälkeen olivat kehon energiavarastot sopivan täynnä, kiitos ruokaa pursuvien seisovien pyötien.

Tänään pääsin vihdoin maasturin päälle ja suuntasin reilun tunnin lämmittelyiden jälkeen Ahvenistolle XC-radan kimppuun. Nuuksiota varten oli tarkoitus kellotella sopivan tiukasti yksi kierros. Entinen ennätys oli 17:22, tosin vielä kertaakaan en ollut päässyt kiertämään rataa täysin keskeytyksittä. Tänään se vihdoin onnistui ja aikaan tuli mukavahko parannus. Oma henk.koht. Ahveniston XC-radan ennätys on tänään kirjattu aikaan 16:20 / avg 170.

Mielenkiintoista nähdä, että onko jalka yhtähyvässä iskussa viikonloppuna Nuuksiossa!

Syksyn suunnitelmia

2011-08-22T18:24:00.003+03:00

Alkusyksyn kisakausi on vauhdissa ja meikäläinen vain luumuilee kotona! Mitähän sitä on tällä kertaa mielessä.. senpä kun tietäisi.

Otin tänään vihdoin itseäni niskasta kiinni ja ilmoittauduin tulevaksi viikonlopuksi mara-cupin kisaan Nuuksioon. Luukissa siis nähdään! Taitaa muuten olla ensimmäinen maraton-kisa tänä kesänä, uskomatonta.

Kunto on jälleen arvoitus, kun pk-lenkkejä en ole ajanut viikkokausiin. Melontatreenit ovat motivoineet enemmän ja varsinkin puolikkaiden tai 3/4 eskimoiden teko on ollut kovassa huudossa.

Viikonloppuna oli laitettava jo sukellusmaski naamalle ennen pulikointia:

Melontojen ansiosta ylävartalossa on alkanut tuntua minimaalista kehittymistä.

Välillä on tullut onneksi istuttua myös pyörän selässä. Muun muassa tuossa viikko sitten kävin ajamassa (pitkästä aikaa) tempopyörällä paikallista viikkotemporataa. Tempopyörän ajoasento on vaan sen luonteinen, että minun on vaikea saada matalasta ajoasennosta parhaimpaani irti. Toinen ongelma ovat nuo maantiet, koska niissä ei ole mitään maastofillaroinnista tuttuja palautumispaikkoja, kuten: kivikkoja, juurakkoja tai jyrkkiä laskuja. Niinpä tempossa "ylikovaa" ajetut hetket kostautuvat hetkessä. Maastossa sitä vastoin voidaan mennä vähän väliä punaiselle ja sitten palautella jo mainituissa pakollisissa kohdissa. Tempopuolella olisi siten paljon kehittymisen varaa. Rastilan lenkki taittui vajaa viikko sitten aikaan 14:40. Aika syntyi tuottaen hieman yli 370W keskiwatit.

Jep, mutta jos ei ennemmin tule kirjoitettua, niin palataan asiaan viimeistään Nuuksion jälkeen!

Kuntokajakki, Lettmann Streamliner S

2011-08-11T22:05:00.000+03:00

Hip hei! Pyöräilijä päätti, että nyt aletaan pitämään myös ylävartalo kunnossa. Mikäpäs olisi siihen parempi kesälajivalinta kuin melonta!

Alkoi armoton kajakkikuume. Piti löytää nopea, kohtalaisen tukeva, edullinen ja erityisesti minun näköinen kuntokajakki. Eräkettu Oy:stä Nokialta tällainen peli sitten löytyi! Lettmann Streamliner S, strategiset mitat 520/52 ja 19 kg. Kiitos Eräketun Timolle loistavasta palvelusta!

Komea ja nopea kajakki tosiaan! Jopa meikäläinen narukäsineni pääsin vauhdin hurmaan tänään heti ensituntuman jälkeen. Streamliner S on sopivan tukeva, melonta-asento sopivan napakka. Tällä vedetään vielä vauhdikasta lenkkiä tämän vuoden puolella!

Vaikka en tänään ehtinyt vesille kuin tunniksi, niin meno parani jatkuvasti. Luottamus kajakkiin kasvoi ja uskalsin taiteilla jo erinäköisiä koukeroita melko rennosti.
Lopulta kaikki sujui kuin tanssi (ainakin maalla)

Ensituntuman mukaan eriomainen kuntokajakki urheilijoille, jotka haluavat laajentaa lajivalikoimaansa. Katsellaan, että milloin uskaltaudun Streamlinerin kanssa eskimotreeneihin. Sieltä tehdään sitten videopätkääkin.

Viikkokisaputki osa 2. KOH-I-NOOR -ajot 10.08.2011

2011-08-10T22:18:00.000+03:00

Huh! Olipas tiukkaa vääntöä Ahvenistolla tänään.

Ei mennyt valmistautuminen tänään ihan putkeen, kun kisat alkoivat klo 18:30. Olin kisapaikalla klo 18:10, kun huomasin, että olin ottanut väärät ajokengät mukaan matkaan. Crossarissa oli kiinni maantiepolkimet ja minulla mukana ainoastaan maantiekengät. Noh, nopea soitto vaimolle, joka lähti roudaamaan fillarilla oikeita ajokenkiä minulle. Itse tykittelin sitten nopeusrajoitusten mukaisesti Mondeolla vastapalloon. Ehdin kuin ehdinkin ajoissa ja Fordilla tehty lämmittely sai tänään riittää. Eilinen Keinukallion maastokisa tuntui vielä painavan jonkin verran jaloissa.

Kisan koostui kahdesta osasta. Ensin ajettiin soolona kelloa vastaan yksi kierros moottorirataa. Toinen osa koostui tältä vuodelta tutusta tyylistä, eli kärki ajoi 45min + yhden kierroksen. Tempokierroksen sain ajettua ilman lämmittelyä juuri ja juuri kärkiaikaan. Aika oli 3:57 ja jotain. Chebicin Timmerbacka jäi vain reilut puoli sekuntia.

Maantiellä oli sitten vääntämistä tosissaan, kun yhtä-äkkiä olin irti kahden Chebicin ajajan kanssa (Timmerbacka ja Niemi). Pojat siinä revittelivät vuoronperään irti ja koettivat kuumottaa minulta jalkoja alta. Omissa pienissä nykäisyissä jäin aina ilman apuvoimia, joten tiesin, että illasta tulee vielä vaikea. Siellä sitten säädeltiin menemään, välillä alle kahtakymppiä ja välillä reilua kuuttakymppiä. Vikalla kiekalla olin sitten Timmerbackan kanssa kahdestaan loppunousussa ja pääsin siinä kuittaamaan voiton muutaman kymmenen metrin erolla. Viikkokisaputki meni siis tällä viikolla hienosti. Voitot 2/2.

Viikkokisaputki osa 1. Keinukallio XCO

2011-08-09T22:51:00.003+03:00

Tänään ajettiin Keravalla XCO:ta Bianchi-cupin merkeissä. Keinukallion maastoissa kiemurrellut vajaan kolmen kilometrin pituinen rata kierrettiin kuudesti. Itse satuin osittain vahingossa paikalle, kun samalla reissulla tuli käytyä tarkastamassa Etelä-Suomen kajakkitarjontaa. Fillari kamoineen oli kuitenkin mukana, joten ei muuta kuin viivalle.
Viivalla oli kuhinaa ihan mukavasti

Kovaa lähdettiin heti alusta. Kärjessä paahtoivat lähinnä Riivo Schumann ja Mikko Vastaranta. Itse puottelin siinä kolmentana ja takana lähistöllä seurasi myös Samuli Visuri. Puolessa välissä alettiin Riivon kanssa päästä Mikosta hieman irti, Samuli oli pudonnut ja vähän aikaisemmin.

Viidennellä kierroksella pääsin irtoamaan Riivosta reitin ainoassa teknisemmässä kohdassa ja eroa tuli ehkäpä kymmenisen sekuntia. Ero piti maaliin saakka ja sain aloitettua "viikkokisaputken" voitolla.

Tulokset:
AIKUSET (6x2,6km=15,6km)
sija nimi seura sarja aika krs
1 Miettinen Olli CC Picaro Elite 0:47:01 6krs
2 Schuman Riivo Viro Elite 0:47:56 6krs
3 Lehtinen Sakari HyPy M18 0:48:16 6krs
4 Visuri Samuli CCH M30 0:48:18 6krs
5 Vastaranta Mikko Velo8 Elite 0:48:28 6krs
6 Lindqvist Petri Zeus M30 0:52:04 6krs
7 Keskiaho Jere KorsKa Elite 0:52:07 6krs
8 Mustonen Timo KuoPys M30 0:52:36 6krs
9 Kivi Mikko IK32 M40 0:53:50 6krs
10 Kuittinen Petteri Zeus M30 0:54:15 6krs

Huomenna on tarkoitus lähteä crossarilla KOH-I-NOOR ajoihin Ahvenistolle.. saa nähdä paljon tämänpäiväinen ajo siellä painaa. Viikolla on tullut muutenkin ajettua normaalia kovempaa, koska sunnuntaina kävin ajelemassa napakkaa tempoa, ja maanantailta oli pohjalla Ahveniston XC-radan kellottelua. Tehoja siis tälle viikolle on luvassa! :)

Heinä- elokuun kuvasatoa

2011-08-07T20:57:00.004+03:00

Haastetta ja hienoutta fillarilenkeillä:

Mustikkaa, ämpärillinen tuntiin:

Hoitohauveli:

Tempoa crossarilla

2011-08-03T22:11:00.002+03:00

Tänään kävin sotkemassa Rastilan viikkotempon crossarilla. Noh nappularenkailla en sentään ajellut, vaan virittelin alle tutun ja nopean AC:n kiekot ja Vittorian 23mm kisanakit. Ajosää suosi ja osallistujia oli kuusi ukkoa. Olin hieman turhan aikaisin lähtöpaikalla, niin päätin lämmitellä temporeitin rennon kovaa kertaalleen lävitse. Lämppärin aika oli tasan 16min. Kellotuskierroksella hieman myöhemmin jalat olivat lukossa heti ensimmäsessä nousussa, mutta onneksi pian alkoi helpottamaan. Mihinkään superlentoon ei vauhti koskaan yltynyt, mutta 15:15 oli päivän ajaksi ja ajokalustoon nähden ihan kelvollinen.

Sunnuntaina kävin Ahveniston XC-radalla kellotushommissa ja rennon kovaa poljettu kierros taittua aikaan 17:33. Ahvenistolla pitäisi käydä ajamassa useamminkin kovaa, siellä on rata, jossa kunto todella nousee kohinalla! Ahveniston xc-radan reittikartta löytyy vanhoilta Hml Tarmon -sivuilta.

Hämeenlinnan kuvarasti nro 1. ja 2.

2011-08-02T20:01:00.001+03:00

Mikä paikka?

- Kalpalinnan päältähän se.

Entäpä sitten tämä?

Muutoksia fillarikokoelmassa

2011-08-01T20:31:00.001+03:00

Pyöräpuolella tapahtui viikonloppuna hieman muutoksia, kun reilun vuoden palvellut Felt siirtyi uuteen hyvään kotiin. Tsemmiä Reimalle Feltin kanssa - hyvän pyörän sait!

Saapi sitten nähdä, että millä pyörällä vedetään seuraavissa KOH-I-NOOR-ajoissa elokuussa. :) Päivitin pyörät-sivua hieman ajankohtaisemmaksi.

KOH-I-NOOR moottorirata-ajot 27.7.2011

2011-07-28T21:28:00.001+03:00

Eilen oli taas tiukat maantiekisat Ahveniston moottoriradalla. Kisaajia mukana oli 13 henkeä, joten onneksi tapahtumaan ilmestyy edes jonkin verran porukkaa! Kisamatka muodostuu kisassa tyylillä 45min + 1 kierros. Eilen ehdin juuri ja juuri ajamaan 12 kierrosta, koska 10 kierroksen täyttyessä kello oli mäen päällä 43 min ja jotain.

Kesäkuussa samoissa ajoissa pääsin ajamaan Olli Teivaalan kanssa suuren osan kisasta, eilen pääosa matkasta tuli vedettyä itsestään keulilla. Alussa lähdettiin reippaammalla mäkivauhdilla Roope Nurmen kanssa porukasta irti ja näyttikin siltä, että maaliin ajetaan parijonossa. Vetovuoroja tein ehkä hitusen enemmän, mutta arvelin, että parin viimeisen kierroksen nousuissa saisin tarittavan eron vedettyä voittoa ajatellen. Tilanne kuitenkin lopulta ratkesi jo aikaisemmin, kun Roopelta tipahteli ketjut noin kuudennella ratakierroksella radan tiukimmassa nousussa. Jatkoin itse samaa tahtia eteenpäin ja pääsin pokkaamaan 12 ratakierroksen kisan voiton ajalla 52:31. Ajoin lähes 50 sekuntia hiljempaa kuin kesäkuun kisassa, joten ihan lennossa ei kunto näytä juuri nyt olevan. Ehkäpä tiistain 100 km maantie pk-lenkki skootterin peesi-pätkineen oli tälle kunnolle hieman liikaa.

On muuten pieni pinnallapysymiskuume päällä tällä hetkellä. Hämeenlinnan seudulta saa tarjoilla kalastukseen soveluvia edullisia veneitä (kajakista pulpettiveneisiin).. :)

Kesäloma 2011

2011-07-22T13:59:00.000+03:00

Neljän viikon kesäloma alkaa olla lopuillaan. Mitähän sitä on oikein tullut tehtyä? Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä useamman tuhannen sadan sanan edestä "blogitekstiä".

Kaikki alkoi ihmettelyllä Särkänniemessä:

Muutaman kiepautuksen jälkeen maha oli siinä kunnossa, että taikajoki oli ainoa laite, jossa kestettiin olla. Oli muuten jännä paikka!

Muutoin viikot ovat kuluneet seuraavien aihepiirien ympärillä:

Hyvää ruokaa ja komeita kesäiltoja:

Lajivalikoiman laajennusta:

Mökkeily on kuulunut joka viikolla ohjelmaan. Shown varastaa aina Elli-kissa. Aivan loistava kaveri tuolla luonnossa!

Kalassa on tietenkin pitänyt käydä myös:

Euroopan kulttuuripääkaupunki?

"Welcome to Estonia.." soi vieläkin päässä.

Miltä tuntuu ajaa täysiä fillarilla?

2011-07-14T21:12:00.000+03:00

Tähän kysymykseen sain tänään vastauksen. En tiennytkään, että tässä oli mennyt reipas 10 vuotta edellisestä totaalisen täysiä ajamisen kerrasta..

Noh, tänään se kuitenkin sitten crossarilla tapahtui. Nappularenkaat ja ilmanpaineet noin 3bar per pää. Jaloissa oli kevyttä vk:ta noin 20 min, kun huomasin takaa tulevan mopon. Onnekseni edessä oli loiva alamäki, johon sain kerättyä hieman lisävauhtia 4m/s vastatuulesta huolimatta. Kun fillarilla oli vauhtia 45km/h mopomies kavereineen meni melkein heittämällä ohitse.. ei muuta kuin täysin perään! Hetken kuluttua huomasin olevani peesissä, mittarissa 55km/h lukemat. Imu oli valtava! Päätin, että nyt mennään crossarilla moposta vielä reippaasti ohi.. Ladoin sen, mitä reisistä irtosi ja reilun sadan metrin matkalla pääsin hyvin mopon edelle ja mittariin tuli tasamaalla maksiminopeudeksi 60km/h. Tämä siis nappularenkaista ja vastatuulesta huolimatta. Aioin jo luovuttaa, mutta päätin kuitenkin jatkaa matkaani "loppuun asti" vielä 55km/h peesissä heti vedon jälkeen. Jonkin aikaa kestin.. sitten alkoivat vaikeudet..

Mistä tietää ajaneensa kovaa? Minä ainakin sain tuta seuraavat tunteet heti spurtin jälkeen:
- Keuhkot tuntuivat vioittuneen n. 20min
- Sylkirauhaset aktivoituvat täysille n. 15min
- Hengittäminen oli erittäin vaikeaa
- Keuhkot vinkuvat vielä tunti ajamisen jälkeen.

Uskomaton kokemus tällä fillarointikokemuksella. En tosiaan enää tiennyt, että miltä täysiä ajaminen tuntuu. Melkoinen kisafillaristi sanon minä. PAH!

Operaatio - Tahko MTB 120km - tilinpäätös

2011-07-08T16:59:00.000+03:00

Kaikki alkoi huhtikuussa, jolloin heräsi ensimmäinen ajatus tehdä kesällä 2011 jotain muuta, kuin ajaa kisaa ainoastaan 60km maratonmatkoilla. Halusin saada pyöräilytapahtumilta jotain enemmän. Niinpä Tahko MTB oli oiva tilaisuus rikkoa vanhaa kaavaa ja päätin alkaa valmistautumaan 120km kisamatkalle. Iskin pöytään itselleni realistiset, mutta kovahkot tavoitteet 6. päivä toukokuuta kirjoitetun blogitekstin muodossa:

1.) Mies kuntoon, edessä on elämän pisin maastopyörälenkki
2.) Aikatavoite: 120km, ajoaika alle 6 tuntia
3.) Sijoitustavoite: ei huonompi kuin vuonna 2010/60km
4.) Säätavoite: +18 astetta ja pilvistä, maasto kuiva

TAVOITETTA 1. varten olin todellisen haasteen edessä. Olin tottunut siihen, että en ole mikään ultramatkojen urheilija, vaan parhaiten minulle sopivat tunnin-kahden pituiset ”maksimivedot”. Niinpä kestävyyttä oli saatava rutkasti lisää, mutta samalla Tahkon kisapäivänä pitäisi olla voimakkaassa kunnossa, jotta ylämäkien ajaminen vauhdikkaasti ei veisi jalkoja hapoille.
Tapahtumaan valmistautumiseksi minun oli tarkoitus ajaa lukuisia yli viiden tunnin pyöräilyharjoituksia, ja samalla pitää tehokasta voimatasoa yllä kisailemalla sopivasti ennen kisapäivää. Tahkolle saavuin kuitenkin hyvin epävarmoin ajatuksin, koska pitkiä lenkkejä ei juuri ollut takana ja samalla kisoja olin ajanut erittäin paljon niukemmin kuin edellisinä vuosina. Treenejä toukokuun alusta kertyi seuraavasti:
Vko 18: 10 tuntia
Vko 19: 14 tuntia
Vko 20: 10 tuntia
Vko 21: 3 tuntia
Vko 22: 20,5 tuntia
Vko 23: 7 tuntia
Vko 24: 2 tuntia
Vko 25: 14 tuntia
Vko 26 (sis Tahko): 11 tuntia
Yhteenvetona voidaan todeta, että määrää ei ainakaan liiemmin tullut ajettua. Toukokuussa ajoin yhden yli 100km treenipäivän. Kesäkuussa 100 kilsaa tuli puhkaistua kolmesti. Tahko 120km kuntoon pääsemiseksi nostaisin esille viisi tärkeää seikkaa:
- peruskunnon merkitys menneiltä vuosilta, kyky ajaa melko kovaa (jotta 120 km matkalla ei tarvitse ajaa ”täysiä” kertaakaan)
- helatorstain 156km maantielenkki elämäni toinen yli 5h lenkki
- muutamat bianchi-cupin kisat ja pari XCO-cupin kisaa, 1kpl KOH-I-NOOR ajoja
- Vko 22 kertyneet 20,5 treenituntia
- Onnistunut viimeistelyviikko: esim: 26.6.2011 ajettu treenipäivä 50km verryttely ennen Leijona GP-kisaa (25 kierrosta Ahveniston moottoriradalla) = yhteensä 120 km pyörää, josta viimeiset 70 km täysiä tiukalla radalla. Lisäksi ti 28.6. huomasin maasturilenkillä kunnon nousevan. Verryttelyksi 60km maantienlaitaa 30km/h vauhdilla, josta jatkoin suoraan ajamaan viimeisen tunnin Ahveniston maastoon ylämäkiä. Lenkin saldoksi tuli 85km/reilu 3h, josta palasin kotiin hyvissä voimissa.

TAVOITE 1. TÄYTTYI TÄYSIN. Maalihaastattelussa totesin kahdesti sanan ”tuuri”. Olin mielestäni onnekas, että ajettu vauhti oli minulle juuri sopivaa, toisaalta vastasin ajetusta vauhdista koko kisassa lähes 90km. En juuri päässyt hyötymään muiden ajajien peeseistä. Yksikin maksimiveto väärään paikkaan olisi saattanut johtaa kramppeihin jolloin onnistunut ajo ja tasainen matkavauhti olisivat muuttuneet pitkäksi painajaiseksi. Pientä ”extra-buustia” valmistautumiseen antoi tieto siitä, että kisaan lähtee viivalle myös Vastarannan Mikko. Mikon kanssa ollaan ajettu useita kisoja samaan tahtiin ja minulla oli parista kisasta jäänyt jonkin verran hampaankoloon loppukahinoista.

Alkukesällä mietin vielä pyörävalintaa, että lähdenkö Tahkolle 26” täpärillä vai 29er jäykkiksellä. Pyörävalinta oli ehdottomasti oikea, eli 26” täysjousto.

TAVOITE numero 2. oli ajaa 120km alle kuuteen tuntiin. Aikatavoite oli haasteellinen, mutta kuitenkin jossain määrin varovainen. Tahkolla radan luonne muuttuu paljon, jos tapahtumapäivänä sattuisi joskus satamaan vettä. Näin ei kuitenkaan käynyt ja kisareitti oli 2.7. erittäin nopeassa kunnossa. Viimeisellä valmistautumisviikolla herättelin toiveita ajaa 120km alle 5:50 aikaan. Arvelin, että ensimmäisen kierroksen ajaisin hieman alle 2:50 aikaan ja toinen veisi tasan kolme tuntia. Tämän tavoitteen osalta ylitin todella tavoitteeni, koska:
ensimmäinen 60km kierros taittui aikaan 2:42:36
Toinen kierros 2:53:26
LOPPUAIKA 5:36:02, keskisyke 157 / max. 177.

Näin ollen myös TAVOITE 2. TÄYTTYI. Aika oli alkuperäistä tavoitetta parempi lähes 24 minuuttia. Toisen kierroksen olisi voinut ajaa hieman kovempaa, jos alun tiepätkille olisi ollut tarjolla ajokaveri vuorovetoa ajatellen. Samoin lukuisat ohittamiset kierroksen viimeisellä puoliskolla hidastivat kierroksen vauhtia jonkin verran. Erityisen hienoa oli kuitenkin se, että myös 120km matkalla 60km kierrosajat pysyivät alle kolmen tunnin. Nyt Tahkon 60km lenkki on tullut kierrettyä kuudesti ja jokaisella kerralla aika on alkanut numerolla kaksi.

TAVOITE numero 3. oli sijoittua 120km matkalla vähintään samalle tasolle vuoden 2010 60km tulosten kanssa. Näin ollen tavoittelin ainoastaan sijoja 1. tai 2. Tämän vuoden reissu oli minulle viides kerta Tahkolla ja edelliset neljä kertaa olin ajanut 60km kisamatkan. Sijoitukseni ovat nousseet Tahkolla tasaisesti, niin kuin seuraavasta voimme todeta:
2007 (60km): 8th / 2:58:31
2008 (60km): 4th / 2:56:49
2009 (60km): 3rd / 2:48:12
2010 (60km): 2nd / 2:35:56
2011 (120km): 1st / 5:36:02

Myös TAVOITE 3. TÄYTTYI. Jos samaa nousujohteisuutta haluan jatkaa myös seuraavana vuonna, niin pitää miettiä, että mitähän sijoituksia on vuonna 2012 tarjolla??

TAVOITE 4. oli asetettu tapahtuman säälle ja perustui ennakko-oletuksena vaaniviin kramppeihin. Noh, +18 astetta ja pilvipoutainen sää ei koskaan toteutunut, vaan Tahkolla poljettiin edellisvuosiltakin tutulla hellesäällä. Tänä vuonna jo aamusta lähenneltiin +30 lukemia ja toisella kierroksella lämpömittari kohosi Nilsiässä lähemmäksi +32 lukemia. Ehkäpä minun pitää perua hieman tämän tavoitteen kaltaisia toivomuksia. Nähtävästi lihaksistoni voi toimia myös lämpöisemmällä säällä, kunhan pidän ajovauhdin kurissa ja huolehdin riittävästä nestetankkauksesta myös kisan aikana. Maasto oli toivomuksen mukaisesti totaaliset kuivassa kunnossa.

TAVOITE 4. EI TÄYTTYNYT kokonaan, mutta tarkemmin ajatellen eipä sen väliäkään.. :P

Tahko MTB 2011 - Maalissa + kisaraportti

2011-07-02T15:25:00.012+03:00

Operaatio Tahko 120km on nyt saatu päätökseen.

Tavoitteet täyttyivät täysin. Pyörä pelasi loistavasti ja mies ajoi tasaisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Krampit tulivat vastaan vasta maalissa.

Voittoaika 5:36:02.
Eka kierros (60km) noin: 2:44
Huippunopeus 71 km/h
Mitä tuli syötyä? Yksi fazerin marjapiirakka, 4 geeliä, yksi energiapatukka.

Kiitokset kisakumppaneille ja varsinkin hienosti tilaa anteneille toisella kierroksella. Lisäksi lämmin kiitos huoltajille, täydellistä toimintaa. Ruoka maistui edellisenä iltana hyvin ja aamupalakin klo 07 upposi kohtalaisesti. Yöllä nukuin aivan surkeasti, koska majapaikassamme yön viilein hetki tallensi lämpömittariin 29,1 asteen lukemat. Noin kuumassa minä en koskaan nuku hyvin.

KISARAPORTTI:

Starttipaikalle fillaroin rennoin fiiliksin ja kävimme kevyellä pyörittelyllä Vastarannan Mikon kanssa. Kuulumisten vaihdon lisäksi koetin hieman saada selville Mikon päivän taktiikkaa. Starttiviivalla riitti kuhinaa ja 120km kiertämisen epävarmuus alkoi hiipiä mieleeni, olihan edessä elämäni pisin maastopyörälenkki. Sain kaiken lisäksi taskuuni GPS-seuranta kapulan, jonka kautta ihmiset pystyivät reaaliajassa seuraamaan ajoni kulkua. Vihdoin pitkät viimeiset minuutit kuluivat ja lippusiima nousi kasvojen edestä - ei muuta kuin matkaan siis!

1. kierros mentiin omien suunnitelmieni mukaisesti sopivan haipakkaa vauhtia. Tarkoituksena kisan alussa oli välttää maitohappoja ja hirmuisiin tykittelyihin ei ollut määrä lähteä. Mummonmäessä ensimmäiselle Kinahmille noustessa aloimme kokoontua 120km polkijoiden kesken (minä, Mauri, Mikko ja Jari). Kärjessä paahtivat 60km hurjapäät ja annoimme heidän mennä menojaan. Väkeä ensimmäiseen tiukkaan nousuun (Kinahmi 1:sen polkunousu) pakkautui sen verran paljon ja meidän 120km "jengi" jouduimme tallustamaan mäki ylös muiden jatkona. Kinahmin päällä ajohaluja olisi ollut hieman napakampaankin menoon, mutta ohituspaikat olivat tutun harvassa. Kinahmilla ohitin Jerryn ja hiljalleen aloin saavuttamaan Dania ja Kuittoa. Välissä oli yksi virolainen ja hänestä pääsin ohitse vasta tutussa paikassa ojan ylityksen jälkeen. Siitä pääsin ajamaan hetken omaa vauhtia ennen Eskolan huoltoa. Sain Danin (60km) kiinni alamäessä hieman ennen Eskolaa. Alamäet kulkivat koko kisassa hienosti ja pian huomasin, että niissä saan pieniä eroja aikaiseksi muihin 120 ukkoihin verrattuna. Kinahmintiellä hyppäsin Danin loistavaan peesiin ja siinä pääsin reippaasti yli 40km/h vauhdilla tietä viilettäen sydämen iskien rauhallisesti pk-sykkeillä. Dani ajoi kiinni seurakaverini Sorviston ja Kuiton. Hyvästä vauhdistä huolimatta tien päässä Maukka ja Mikko saavuttivat meidät ja olimme taas pian sulassa sovussa jonossa. Mukana meillä pyöri 60km kiertäjiä (esim. CCH:n Visuri 6.) ja hiljalleen saavutimme eri lisää 60km ajajia (esim. A. Schwarz lopulta 11.). 60km sijalle kuusi ajanut Samuli olikin minun seurana aina ensimmäisen kierroksen loppuun saakka ja saimme kohtalaisesti hoideltua vetovuoroja vuorotellen. El Granden alkaessa lähdin ajamaan mäkeä omaan tuttuun vauhtiin. Mukana taisi pysyä ainoastaan maaliin saapuva Samuli muiden jäädessä hieman taakse. Mäki nousi rennosti ylös saakka ja sitten oli aika nauttia hetki alamäen huimasta menosta. Loppulaskussa maksiminopeudeksi mittariin tallentui 71km/h lukemat.

Kuva: Jani S.
Lahtea kiertässä en tiennyt yhtään, kuinka paljon Maukka ja Mikko olivat minusta jääneet. Olivathan kaverit olleet ihan perässä vielä El Granden juurella. Ensimmäisen kierroksen taitin hieman alle 2:43 aikaan. Oli lyhyen eväshetken aika..

2. kierrokselle lähdin siis yksin matkaan. Vaihtopaikalla minulla oli juomapullo ja kierroksen alun asfalttipätkällä koetin saada syödyksi yhtä taskussa kantamaani marjapiirakkaa. Olo oli varsin hyvävoimainen ja lähdin ihan hyvillä ajatuksilla katsomaan kerran ajetun kierroksen uudelleen. Hieman ajoa huolestutti seikka, että alun tiepätkillä ei ollut mitään mahdollisuuksia pitää ensimmäisen kierroksen huimia vauhteja yksin yllä. Tiepätkillä reilu 30km/h oli tarpeeksi ja säästelin voimia reitin koviin nousuihin. Vilkuilin vähän väliä taakse, mutta seuraajia ei näkynyt pitemmilläkään suorilla. Yllätyin hieman, että El Grandessa tullut ero riitti eroksi ja Maukka/Mikko –yhdistelmä ei saanut minua tiepätkillä kiinni. Kuuleman mukaan Mummonmäessä ja ensimmäisen Kinahmin polkunousun juurella pojat kävivät jo hyvin lähellä.. Mäki nousi minulta kuitenkin mukavasti ja pääsin rennosti polkemaan kohti Eskolaa. Kinahmi 1:sen päällä kulkevalla polulla minulla kävi ensi kertaa mielessä ajatus, että näinköhän jaksan maaliin hyvässä vauhdissa. Ajatukset alkoivat harhailla, välillä tuli kevyitä vilunväristyksiä, juomakin alkoi olla lopussa ja fiilikset olivat hieman sekavat. Vihdoin pääsin laskettelemaan kohti Kinahmintien huoltoa. Alamäissä ajolinjat meni välillä vähän miten sattuu, mutta onneksi pienet lipsautukset eivät kostaantuneet. Tärkeintä oli, että jarruissa ei tullut liiemmin turhaa roikuttua.

Eskolan huollosta otin mukin urheilujuomaa ja omasta huollosta sain päähäni kylmää vettä sekä uuden juomapullon. Pieni vesisuihku piristi kummasti ja sain kuin sainkin taisteltua itseni Kinahmi 2:sen polulle ”piiloon”. Juuri ennen kävelyosuutta mieleen vyöryi väistämättä pelko siitä, että tuleekohan ylämäen talsimisesta mitään, vai kramppaavatko pohkeet jossain tiukassa kohdassa.. noh, onneksi eivät krampanneet. Pääsin jatkamaan Kinahmi 2:sen päältä omaa perusvauhtia eteenpäin ja takana alkoi olla 90km. Tästä eteenpäin polulla alkoi olla enemmän ja enemmän ruuhkaa. Ruuhka jatkui aina maaliin asti, ja välillä en tiennyt, että muistanko hengittää, kun pyytelin ohitustilaa edessä ajavilta ja koetin kiittää kaikkia samaa tahtia. Pahoittelen, jos olin joillekin töykeä ohittaessani, mutta valitettavasti matka alkoi painaa jo aika rajusti siellä lähellä 100km täyttymistä.

Ajaessa koetin pitää ajatukset poissa väsymyksestä ja keskityin pyörittämään koipia tasaisesti tarkkailemalla samalla parhaita ajolinjoja reitillä. Ajaessa odotin rajusti Tuulivaaraa, että pääsisin todella testaamaan onko minusta oikeasti 120km voittajaksi tänä vuonna. Vihdoin viimeiset nousut ennen El Grandea alkoivat ja lukuisista ohituksista huolimatta pääsin ajamaan ne melko jouhevasti ylös saakka. Pahimmillaan nousun juurella näin yli 20 henkilöä taluttamassa mäkiä ylös. Suu kävi jalkoja vinhammin, kun pyytelin vapaata ajolinjaa jyrkissä mäissä ja kapealla polulla. Jalat eivät ihme kyllä krampanneet ja toivo voitosta alkoi hiljalleen heräämään. Tiesin, että takana tulijat ajavat varmasti kovaa loppuun saakka ja odottavat minun hyytyvän (Ollin krampit kisoissa tunnetaan jo kohtalaisen hyvin). Vihdoin ohitin viimeisen huoltopisteen ja siitä ei tarvinnut kauan odottaa tämän vuoden El Granden kyltille. Mäen alla jalat pelasivat vielä melko hyvin, joten pinnistelin viimeisen El Granden ylös melko hyvin ja pikkuratastakaan ei minun tarvinnut onneksi käyttää. Loppunousu on minulle tuttu menneiden vuosien Tahkoista ja uphill-mittelöistä. Puolessa välissä mäkeä olin varma, että mäki nousee kunnialla ylös saakka, ja niin onneksi nousikin. Mäen päällä odottavat aina niin loistavat tuolihissin telineet. Ne näköpiirissä ajamisen ilo puski päällimmäiseksi olotilaksi painavan väsymyksen tilalle. Loppulaskun pistin tulemaan niin kovaa kuin uskalsin suinkin päästää. Edelleen lahden kierron vedin varmuuden vuoksi nenä kiinni tangossa, koska en tiennyt, kuinka kaukana tai lähellä Maukka perässä ajaa. Kohtalaisen hieno hetki kuitenkin, kun Hartikaisen Tero oli seppele käsissä hieman ennen maalia ja sai nostaa kädet maalissa voiton edestä ilmaan.

Maalissa kello pysähtyi aikaan 5:36:02.

Koko ajossa minun keskisykkeeni oli 159, joten ihan maksimeilla ei tarvinnut polkea; toisaalta en kyllä yhtään kovempaa olisi eilen voinut kahta kierrosta peräjälkeen kiertää. Kaloreita tapahtumassa paloi Polarin mukaan 6020.

Ajoin yhden parhaista ajoistani koskaan ja en olisi koskaan uskonut selviävän matkasta tuohon loppuaikaan ja ilman kramppeja. Nyt pidän hitusen lomaa fillaroinnista ja nautin tv-ohjelmista hieman isommasta TV:stä kuin ennen. :)

Hauen ja kuhan kalastusta rannalta

2011-06-26T23:49:00.000+03:00

Kävin eilen kalassa! Tai no ei tätä touhua ihan kalastukseksi voi sanoa.. mutta aivan tyhjin käsin ei tällä kertaa tarvinnut vesistön äärelle lähteä.
Rannalta virvelöintiä, huomaa kuvan ajoitus!

Komia koski..

Liekö kielto vielä voimassa?

Olihan sitä kunnioitettava, ei muuta kuin mieli murheelliseksi, Ford tulille ja kotio.

Ainiin, se saalis:

Hei, mut tää mies on tästä eteenpäin neljä viikkoa lomalla. Maastopyöräilijän tie vie välillä vesillekin ja täältä blogista tullaan bongaamaan lähiaikoina komeita kaloja.. tämä oli melkein lupaus.

Leijona GP, maalitunnelmat ja kisavideo (tulossa)

2011-06-26T23:06:00.001+03:00

Huh huh!

Olipahan ajoa Ahvenistolla. Kunto oli päivään lähtiessä suuri arvoitus ja ennakkoarvailujen perusteella oli muutoinkin tiedossa vaikea varsin kisa.

Lähdin kuitenkin innolla mukaan ja erityisesti treenaamaan Tahko 120 km mielessä!

Ensimmäisten kierrosten jälkeen päivän epistola oli selvä. V8, VCR ja Akilles kyttäilee toisiaan ja osittain minuakin. Minä sitten koitan rimpuilla minne sattuu ja milloin sattuu, että saisin jotain aikaiseksi. Aika köykäisiksi yritykseni sitten jäivät ja todelliseen iskuun en koko kisan aikana saanut itseäni ladattua. Noin 10 kierrosta ennen maalia kärkeen karkasi kolmen miehen joukko, joten oli selvää, että podiumsijat tältä päivältä painuivat tavoitteluiden ulkopuolelle. Maaliin ajelin sijalla 5 ja ylitin viivan jalat krampissa. Pari viimeistä kierrosta otti ylämäessä sen verran koville, että viimeinen iso alamäkikin tuli alas etureidet krampissa – siinä oli sitten jännää, kun piti toivoa jalkojen aukeavan 30 sec aikana ennen viimeistä mutkaa. :)

Leijona GP, Ahvenistolla tänään 26.6.2011

2011-06-26T12:11:00.001+03:00

Tänään ajetaan Hämeenlinnan Ahveniston moottoriradalla Leijona GP maantiepyöräilykilpailu.

Yleinen sarja starttaa 13:50 ja 3 kilometrin moottorirataa kierretään kisassa 25 kertaa. Tuossa lähdössä olen itsekin mukana.

Aamupäivällä kävin pyörittelemässä vajaa 50km maantiepyörää, jotta päivän kilometritavoite tulee varmuudella täyttymään. Illalla tulee raporttia, kuinka kisa sitten lopulta sujui..

Tahko MTB – millä pyörällä 120km?

2011-06-17T10:31:00.000+03:00

Tahko MTB2011 lähestyy kovaa vauhtia ja alan olla aikalailla asettamastani aikataulusta jäljessä. Reilu kuukausi sitten esittämäni tavoitteet 120km ajamiselle alkavat tässä vaiheessa kuulostaa vähintään haasteellisilta. Pitkien lenkkien ajo säännöllisesti ei ole toteutunut ja muutoinkin on ollut viimeaikoina vaikeuksia ehtiä pyörän päälle. Toki tässä sosiaaliset suhteet kavereita kohtaan (10 vuoden laiminlyönnin jälkeen) ovat alkaneet taas hieman piristyä ja muut ihmiset tulee välillä asettaa pyöräilyn yläpuolelle. Lisäksi pari napakkaa sadepäivää on pitänyt minut tiukasti kotona, vaikka ei kai sitä vedenpitävällä iholla pitäisi juurikaan vettä pelätä. Muistelen vain, että olisin keväällä lupaillut ajavani pyörää vain kuivilla keleillä.. toivotaan, että Tahko-päivänä ei sada, kun H-hetki todella koittaa.

Jos kunto ei ole ihan kohdallaan, niin ei ole kyllä kypsynyt päähäni ajatus pyörävalinnastakaan. Tarjolla on 26 tuumainen Super Bud 1.0-täpäri ja 29er Red Skin -jäykkis. 120km on niin pitkä matka, että 29er valintakin on käynyt muutamaan kertaan mielessä, mutta toisaalta olen arponut, että olisiko täysjoustopyörä kuitenkin parempi vaihtoehto noin pitkällä reissulla. En oikein osaa arvioida ajovauhtiani näin pitkään suoritukseen, joten päätös on vaikea. Mikäli vauhtia juurakoissa on pidettävä, niin täpäri on nopeampi. Mäet taas uskon kiipeäväni paremmin ylös 29erillä. Jos arpominen jatkuu tätä sorttia vielä pari viikkoa, niin sitten pakkaan takakonttiin crossarin tai vieläkin nopeamman pelin, eli tempopyörän!

Hienoa, että SPU ja Tahko MTB saivat sovittua epätietoisuutta aiheuttavat sotkut lisenssikuskien osallistumisesta tapahtumaan. Nyt voi itsekin paremmilla fiiliksillä osallistua Suomen kovimpaan maastopyöräilytapahtumaan!

Selvää tulee olemaan se, että minulle henkilökohtaisesti edessä on todellinen selviytymistaistelu heinäkuun ensimmäisenä lauantaina...

Vanha jäärä pyöräkoulussa

2011-06-15T12:00:00.000+03:00

Eilen kävin treenaamassa maastopyöräilykilpailun alkeita Hyvinkään Bianchi-cupin osakilpailussa. Tuomisina itselle ja huomioina yleisesti oli rutkasti oppia ja jonkin kokoista ilon pilkahdusta myös uudelle maastofillarointi sukupolvelle.

Eiliseen ajoon valmistautuminen ei mennyt ihan minulle optimaalisella tavalla. Erinäisistä syistä johtuva neljän päivän totaalinen skippaus pyöräilystä ja sen myötä kohonnut paino (3kg) olivat saaneet kehon totaaliseen uneen. Vartaloni on hyvin ärsykekeskeinen ja jos sille antaa pienen vinkin siitä, että nyt ei tarvitse urheilla, niin se todella heittäytyy isolle lepovaihteelle. Näin eilenkin ja kaiken kukkuraksi myös maha oli sekaisin ennen starttia.

Miten sitten itse kilpailu meni? Noh, olin hyvin ansaitusti kilpailussa toinen. Reiluun puoleen väliin asti johdin skapaa noin 15 sekunnin turvin, kunnes huomasin seuraavalla kierroksella, että perään oli ajautunut järjestävän seuran Sakari Lehtinen. M-18 sarjoissa tykittelevä Sakke otti paikkansa kisan kärkeen kolme kierrosta ennen maalia. Uuden sukupolven nousu toi mukanaan myös jonkin verran uudenlaista ajokulttuuria. Reitin ajolinjat olivat Sakella hienosti hallussa ja niistä oli paljon opin ottamiseksi. Toisaalta sitten olin siinä jonkin verran ihmeissäni, kun kapeilla poluilla pudotettiin vauhti lähes nollille ja kevyet ohitusyritykseni suljettiin siististi leikkaamalla ajolinjaa eteeni. Vaikka joissain kohdissa minulla olisi ollut hieman enemmänkin ajohaluja, niin tällä radalla ohitukset olisivat eilen vaatineen jonkin verran kylkipainia. Tuohon en ole viimeisen 10 ajovuoden aikana saanut Suomessa tuntumaa, joten maaliin saavuin kiltisti kakkospaikka takataskussa. Sinällään jos jalka on hereillä, niin kyllähän sitä ohi mennään vaikka väkisin. Eilen sitä jalkaa ei minulla ollut ja en muun muassa pystynyt polkemaan putkelta koko kisan aikana.

Mitä sitten opin eilen?
- Neljää päivää ei levätä ennen kisoja (jouluna sallittua)
- Jos neljä päivää levätään, niin silloin ei syödä 15 kertaa päivässä (paitsi jouluna)
- Ylipaino on alivoimaa
- Öisin nukutaan, ei kukuta
- Varmistetaan, että onko kisapaikan lähistöllä pesu- ja WC-tiloja
- Kilpailujen luonteessa ja ajotyyleissä voi tulla eroja aikojen saatossa. Organisaatioissa muutokset ovat nykyään alituiseen arkipäivää; näinkö asiat muuttuvat tästä eteenpäin myös pyöräilyn saralla?

Kunnon kohottelua ja KOH-I-NOOR ajot

2011-06-09T21:35:00.002+03:00

Näin on sitten kulunut jo hyvä tovi edellisestä blogitekstistä. Toisin kuin tavallisesti, niin tällä kertaa syynä on osittain ollut todellinen aikapula ja mikä hienointa, niin tärkeää vapaa-aikaa on tullut vietettyä jonkin verran pyörän päällä.

Viime viikko oli minulle määrällisesti poikkeuksellisen kova treeniviikko. Sain pyöräiltyä ensi kertaa sitten viime elokuun viikon aikana yli 20 treenituntia. Helatorstaina tuli kierrettyä maita ja mantuja maantiepyörällä 160 kilometrin edestä ja launtaina legendaarisen Ahveniston XC-radan kierroskellotus pysäytti kellot aikaan 17:30. Eilen oli sitten vuorossa elämäni ensimmäistä kertaa KOH I NOOR-ajot Ahveniston moottoriradalla. Osallistujia oli tällä kertaa 15 ja kovimmat kilpakumppanit olivat melko nimekästä porukkaa: Paavo Hiltunen, Olli Teivaala ja Sami Eloluoto joitain mainitakseni.

Eilisessä osakilpailussa moottorirataa kierrettiin vastapäivään 45min + kierros. Olin muuten fillarilla ensi kertaa moottoriradalla ajamassa; hieman eri vauhtia mentiin kuin talvella suksilla. Ensimmäisellä kierroksella jopa hieman jännitti jyrkimmissä kaarteissa lähes 60km/h mittarissa. Kisan loppupuolella kaarreajokin alkoi luonnistua ja tuli vedettyä mutkat kunnolla sisäkurvista ihan asiallisilla nopeuksilla.

Kisa alkoi siis vauhdikkaasti ja vauhdista vastasivat lähinnä Paavo ja tuo toinen Olli. Ensimmäinen kierros mentiin silti melko hyvin porukka kasassa ja sama meno jatkui toistakin kierrosta vielä hyvän matkaa. Radalla on yksi melko hyvä nousu ja ajattelin toisella kierroksella hieman kokeilla, mikä on päivän mäkikunto. Kova treeniviikko ja edellisen päivän 100 km fillarilenkki painoivat vähän jaloissa. Samoin lähes kolmenkymmenen asteen helle ja Hattulan kautta ajeltu ”lämmittely” varmistelivat vähintään merkittävää nestehukkaa tuossa vaiheessa. Melkein kaikki kuitenkin peliin ja näin mäen päälle sitten tultiin (allekirjoittanut keulilla, takana Olli Teivaala):

Ja niin, olimmekin sitten Teivaalan Ollin kanssa osittain vahingossa irti. Kolmannella kierroksella etenimme hyvässä yhteisymmärryksessä vuorovedolla saaden jo jonkinlaista eroa takana tuleviin aikaan. Päätin kuitenkin samassa nousussa pitää vielä hyvää vauhtia yllä, että Paavo ja kumppanit eivät nappaa eroa saman tien kiinni. Noh, niinpä sitten Ollikin tipahti kolmannen kierroksen mäessä takaa ja olin sitten yksinäni.

Pari kierrosta siinä tuli itsestään ajettua, mutta sitten alkoi tylsistyttää ja ajattelin, että näinköhän jaksan paukuttaa koko matkaa itsekseni. Niin kisan puolivälin tienoolla kevensin hieman tahtia ja sain kaiman uudelleen mukaan vetohommiin.

Tuossa vaiheessa päätin, että juuri ennen viimeistä kierrosta pistetään jalkaa kunnolla peliin maalinousuun ja viimeinen kiekka puristetaan täysillä. Kaikki menikin suunnitelmien mukaan ja sain pienen eron aikaan juuri ennen viimeisen kierroksen alkua. Ajo kulki melko mallikkaasti maaliin asti ja maalissa eroa toiseen oli noin 40 sekuntia. Hieno kisa ja loistavaa, että Tarmon Haavistot jaksavat näitä järjestellä. Ilolla maksaa 5 euroa näin loistavista treeneistä ja mukava nähdä muitakin pyöräilijöitä näissä tapahtumissa. Tulokset löytyvät Tarmon sivuilta. Toivottavasti ehdin heinäkuussa mukaan kolmanteen osakilpailuun. Ensimmäinen kisa tuli missattua työreissun johdosta.

Kuvia ja muuta tulee, kunhan saan DNA mokkulan taas pelaamaan.. maksiminopeus on tällä hetkellä 4 kbit/sec.. että sillä lailla.

Kilometrikisa jatkuu, viikon työmatkat

2011-05-31T21:05:00.001+03:00

Työmatkapyöräilyyn kannustava kilometrikisa on jäänyt omalta kohdalta vähän passiiviseen suvantoon. Viime viikolla kertyneet 2,5 pyöräilytuntia alkoivat olla jo niin noloa kauraa, että jotain oli keksittävä ja pikaisesti. Niinpä tällä viikolla ajattelin ihan pyöräillä töihin! Aamulla olen lähtenyt kotoa töitä kohti klo 6:30. Täältä uudelta asunnolta on töihin matkaa sellainen 5-6 kilometriä, riipuen vähän reitinvalinnasta. Pienellä mutkalla matkaa kertyy enemmän ja se onkin ollut tämän viikon teema. Esimerkiksi eilen kilometrejä kertyi työmatkoilla reilut 50. Tänään sitten vakiomuotoinen kaupunkiympäristössä polkeminen vaihtui hieman maalaisidyllisempään vaihtoehtoon:

Tämän päivän työmatkapyöräilyt kerryttivät kilometrisaldoa noin 65km edestä. Ylämäkien ajaminen seisaaltaan on muuten yllättävän vaikeaa täysi reppu selässä! Pitäisiköhän reppuajelut ottaa ihan harjoitusohjelmaan mukaan? Maasturilla 6-8 m/s puhaltavaan vastatuuleen saa tehdä tosissaan töitä, että pääsee edes 25km/h vauhtia eteenpäin. Kolmas seikka, jonka tässä alkuviikolla olen huomannut, on oikeiden varusteiden merkitys harrastuksen miellyttävyyteen. Huhhuijaa esimerkiksi verkkareilla ajelua asiallisten fillarihousujen sijaan. Ei ihme, jos aloittelevat pyöräilijät lopettavat harrastukset, ennen kuin kunnolliset varusteet löytyvät kaapista - ja niin, joka ajokeleille.

Hauki on kala

2011-05-30T22:41:00.000+03:00

Työpaikan kalamiesten takia pitää laittaa tähän väliin minimaalinen kalajuttu. Viikonloppuna tuli käytyä kevään ensi kertaa vesillä. Soutuveneellä uistelu tuotti reilun tunnin kalastelun aikana pari haukea. Ensimmäinen oli lähempänä kahta kiloa, iski 14 cm ruskeaan Nilsuun.

Ja eikun filettä pannulle:

Lauantai iltapäivällä oli päivän toisen minireissun vuoro. Nelisen minuuttia uistelua ja särjen värinen 14 cm Super Shad Rap pisteli vapaa mutkalle. Tuloksena reilu 75cm pitkä vihreäpaita:

Toivottavasti tässä kesällä ehtisi hieman jalompaakin kalaa narraamaan jossain välissä..

Kylki vasten kylkeä

2011-05-26T22:14:00.003+03:00

Huh huh! Kolme päivää ilman pyöräilyä on sisältänyt muuton viimeistelyä ja Haikon kartanon työreissun. Tänään sitten pääsin vihdoin pyörän päälle.

Parin tunnin fillarointi sisälsi kovaa tuulta ja yhden astetta jännemmän tapahtuman. Vain muutama kilometri ennen kotia otin tukevan kylkikontaktin auton kanssa. Tilannehan meni seuraavasti: Ajelin rennon napakasti loivaa nousua Ruutikellarintiellä. Kauempana edessä näin auton, joka lipuu hiljalleen, noin 15km/h eteenpäin. Varsin nopeasti saavutin kyseistä autoa enemmän ja enemmän. Oma vauhtini oli noin 35km/h, kun huomasin, että auto hidastaa vauhtia entisestään. Niinpä päätin ohittaa auton ihan tavallisesti vasemmalta kiertäen. Sitten alkoi tapahtua. Vain hetki ennen kun ehdin takapuskurin kohdalle, auto päättikin kääntyä vasemmalle. Vilkkua ei koskaan käytetty ja totesin, että nyt menee tilanne kyllä todella täpärälle. Ei muuta kuin, vankka noja auton kuskin lasiin kyynärvarrella, fillarin eturengas hankasi auton eturengasta ja vauhti pysähtyi lähelle nollaa vain muutamassa metrissä. Itse tein kaikkeni, etten jättäisi jälkiä auton kylkeen ja lopulta siinä onnistuinkin.

Hieman säikähtänyt naiskuski pahoitteli kovasti tilannetta ja kyseli heti, että olenko kunnossa. Minuunkaan ei mitään vaurioita tullut, joten kotimatkaa pääsin jatkamaan heti tilanteen jälkeen. Onneksi en ollut mopopoika, tai liikkeellä esim. maantiepyörällä. Silloin olisin mennyt heittämällä ikkunasta sisään autoon. Täpärillä ja muutama ajovuosi takana tilanne pysyi vielä kohtalaisesti hanskan puolella.

Liedon XCO, kisaraportti

2011-05-23T17:00:00.000+03:00

Aika-ajo (3,5 km, puoliteknistä polkua): Minulta aika-ajo oli tasaisen surkeaa ajamista alusta alkaen. Vauhti jäi vähän mateluksi ja ajorytmi ei löytynyt koko pätkän aikana. Ainoastaan viimeinen 300 metriä purua tuli ajettua kovaa. Tuloksena kolmanneksi kovin aika 6:49. Kärkeen Henkkaan eroa 31 sekuntia (eli ihan mielettömän paljon) ja toiseenkin sijaan Simoon 6 sekuntia.

Viikko sitten Hyvinkäällä aika-ajon ja xc-kisan välissä oli reilu kolme tuntia odottelua. Nyt päätin tankata kunnolla, joten evässämpylöitä tuli vedettyä ihan antaumuksella. Vihoviimeinen peliliike oli mennä kisakamppeissa korvapuustikahveille kahvioon. Sinällään pulla oli kyllä ihan hyvää, mutta se, että starttiin oli lopulta vain puolisen tuntia; saatoin odottaa kisassa pieniä ongelmia. Auringonpaiste sai muutenkin ukon vähän väsyneeksi ja lähtöviivalla nuokuin pyörän päällä, kunnes heräsin huutoon ”10 sekuntia!”.

XC –kisa (7 x 4km, puoliteknistä polkua koko kierros, muutamia jumppakohtia): Startti oli vauhdikas ja ensimmäinen sata metriä oli ainoa, kun ehdin nähdä kisan voittajaa tässä kisassa. Ensimmäisen kierroksen puolivälissä oltiin varmaan jo puoli minuuttia Henkkaa perässä. Toisena ajeli Samuel, välissä oli pari minulle tuntematonta kaveria ja minä olin siinä viidentenä. Jonossa tuli ajettua vähän miten sattui ja esimerkiksi radan droppikohta kierrettiin sivusta häviten aikaa useita sekunteja. Samoin reitin vaativin ylämäkikohta jouduttiin jonomuodostelemassa jalkautumaan, tuossa tulee takkiin noin 10 sekuntia jouhevaan ajoon verrattuna. Kierroksen lopussa olin päässyt Samuelin perään kolmanneksi ja Simo seurasi tiukasti perässä.

Toisella kierroksella pääsin heti alussa Samuelin ohi toiseksi ja perässä seurasi Simo. Ajolinjat olivat ihan hakusessa, mutta muutoin kierros sujui ilman suurempia ongelmia. Droppikohta tuli ajettua tästä eteenpäin joka kierroksella ja ylämäkiporrastuskin meni heittäen ajamalla. Simon kanssa alettiin kasvattaa eroa tasaisesti niin eteen- (tämä on hieno saavutus kisassa) kuin taaksepäinkin. Kierroksen päätyttyä oltiin Henkkaa perässä ihan älyttömästi ja takana seurasi Samuel noin puolen minuutin päässä.

Kolmannella kierroksella alkoi tapahtua. Ajolinjojen tullessa tutuiksi ajattelin, että tällä kierroksella voisin vähän kiristää ajovauhtia. En kuitenkaan ehtinyt dropillekaan saakka, niin vatsassa alkoi tuntua lapsuuden juoksukisoista tuttua pistoa.” Voehan pullakahvit!”, huusin mielessäni. Hengittäminen oli lähes mahdotonta, koska vatsaa ei voinut tarjota ulos lainkaan. Sykkeitä piti pudottaa reilusti ja Simo lähti menemään menojaan. Jäin pitkäksi aikaa kolmospaikalle ja kierroksen lopulla olin Simosta 30 sekuntia perässä, maastoon kuulin kuulutuksen, että takana Samuel ja Kristian ajelivat sijasta neljä noin minuutin päässä.

Neljännellä ja viidennellä kierroksella en saanut oikein mitään aikaan. Pistos kyllä helpotti, mutta ajaminen oli vähän löysää koko ajan. Ero pysyi kakkossijan Simoon päin tismalleen samassa koko ajan ja takanatulijat jäivät hieman lisää molemmilla kierroksilla. Viidennen kierroksen lopuksi nappasin kisan ainoan geelin.
Kuudes kierros jatkui samaan malliin edellisten kanssa. Droppikohta alkoi sujua vauhdikkaammin, rata tuli tutummaksi, mutta ylämäissä vauhdin pitäminen ei erityisesti onnistunut. Kierroksen lopussa huomasin kuitenkin, että ero Simoon oli lähes puolittunut, joten toivo kisan kakkossijasta alkoi hiljalleen herätä.

Viimeiselle kierrokselle lähdin ajamaan tasaisen kovaa vauhtia. Saavutinkin Simon melko nopeasti heti droppipaikan jälkeen. Kisan ratkaisu oli tarjolla heti seuraavaksi tulevassa ylämäkiporrastuksessa. Valitettavasti Simpalla meni siinä vähän jalat solmuun ja oli selvää, että joudun perästä itsekin jalkautumaan. Ajamalla tuo kohta olisi vedetty ylös rutkasti nopeammin. Hetken aikaa vielä jouduin ajamaan Simon perässä, kunnes pääsin kuittaamaan kohteliaan pyynnön jälkeen ohitse (tässä vaiheessa ei muuten tullut mieleen, että minun olisi pitänyt vetää Simoon eroa 6 sekuntia, joka oli meidän ero aika-ajon jälkeen). Näinpä suunnittelin pitäväni kakkospaikalla tasaisen ”kovaa” vauhtia ja että iskisin puoli kilometriä ennen maalia loivassa loppunousussa. Näin sitten teinkin, Simo pysyi perässä ja maalissa olin vain kahden sekunnin turvin. Näin ollen XC-kisan kakkospaikasta huolimatta kokonaistuloksissa jäin sijalle kolme, vähintäänkin ansaitusti. Jälkeenpäin ajatellen olisi pitänyt pelata kortit vähän eri tavalla ja iskeä aikaisemmin. Tuolloin kuuden sekunnin ero olisi ollut mahdollista saada aikaiseksi. Aivot toimivat tällä kertaa kuitenkin vasta kisan jälkeen, joten sitä on turha enää tässä vaiheessa voivotella. Kisan voittajaan Henkkaan ero kasvoi kuuteen minuuttiin, joten jonkin verran tässä olisi vielä treenattavaa tälle kesälle.

Pari vuotta sitten Liedossa ajelin Henkan perässä niin, että kierroksella otin takkiin noin 10 sekuntia. Eilen ero kierrosvauhdeissa oli lähellä minuuttia/kierros!

Missä siis mennään?
1.) Voima puuttuu
2.) Kestävyyttä puuttuu
3.) Ajotaitoa puuttuu
4.) kisarutiinia puuttuu

Näin ollen tämän viikon perjantaista eteenpäin aletaan hieman treenailemaan.

Liedon XCO ja mystiset munkkikahvit

2011-05-22T20:45:00.002+03:00

Kauden toinen maastostartti on saatu onnellisesti päätökseen.

XC-kisassa sijoituin toiseksi, mutta silti olin kilpailun kokonaistuloksissa vasta kolmas. Kuinka tällainen on mahdollista maastopyöräilyn etappikisassa (vrt. Hyvinkää viime viikonlopulta)? Kuinka kovaa Suomen kärki ajoikaan tänään minuun verrattuna? Mitä niille munkkikahveille tapahtui ja kuinka ne kuuluivat päivät kisasuunnitelmiin? Onko pulla parasta vai pahinta kisaevästä? Vaikuttaako jalkojen ruskettuminen kisavauhtiin (katso kuva)?

Näistä kaikista raporttia tulossa lähiaikoina.. ja vastauksethan löytyvät täältä/kisaraportti!

Kausi jatkuu, Lieto XCO 22.5.2011

2011-05-21T15:20:00.000+03:00

Kausi jatkuu huomenenna sunnuntaina Liedossa XCO-cupin toisella osakilpailulla. Valmistautuminen kisaan on ollut vähän mitä sattuu, joten erityisiä superodotuksia ei huomiselle ole. Toivottavasti kisa sujuu ilman suurempia ongelmia, jolloin maaliin pitäisi päästä ihan kohtalaisen hyvävoimaisena.

Hyvinkään XCO:n jälkeen pitelin lepopäivän maanantaina ja tiistaina tuli pyörittyä pari tuntinen maastossa. Keskiviikkona kävin tutustumassa ensi kertaa paikalliseen maastopyöräilykulttuuriin TCC:n keskiviikkoisen yhteislenkin muodossa. Torstaina oli sadepäivä, joten silloin pystyi hyvillä mielin valmistelemaan perjantaina viimeisteltyä muuttoa (onkohan tämä nyt neljäs muutto vuoden sisään..?). Perjantainakaan en siis ehtinyt pyörän päälle, koska eilen kannettiin uuteen asuntoon pyykkikonetta, keittiönpöytää ja sohvia. Tavallisesti en mielellään pitele lepopäiviä tuohon malliin ennen kisaviikonloppua, joten tänään sekoitin normaalia kisavalmistautumista ihan totisesti. Joensuussa asuessa ei ollut mitenkään mahdollista, että edellisenä päivänä ennen kisaa ajaisi vielä pitemmän maastolenkin, mutta täällä Hämeenlinnassa se onnistuu. Tämän lauantain saldoksi sain maastopyörillä 70km/3h rentoa pyörittelyä. Puolet matkasta taitoin 29erillä ja puolet huomisella kisapyörällä, eli Focuksen täpärillä. Välissä oli kahden minuutin pyöränvaihtotauko.

Launtaipäivä jatkuu pihahommien parissa, koska voikukat näyttävät vallanneet takapihan=perunapellon aivan totaalisesti. Katsellaan sitten huomenna, että kuinka Liedon XCO-etapit kulkevat tällaisella erilaisella valmistautumisella.

Hyvinkään XCO-etapit, kauden 1. voitto

2011-05-15T18:26:00.003+03:00

Kauden ensimmäinen maastokisa on nyt ajettu ja omalta kohdalta ajo sujui ihan mukavasti. Erityisesti treenimielessä kilpailu oli aivan loistava ja samalla pääsin kuittamaan kauden avausvoittoni. Eilinen Rajamäen maraton oli verottanut osallistujalistaa jonkin verran.

Kisassa ajettiin ensin 1,5km pituinen aika-ajo. Sain juuri ja juuri ajettua aika-ajoon pohjat ajalla 2:56. Ajo ei tuntunut erityisen herkältä, mutta tuntemuksista voi syyttää lähinnä itseään, koska kunnollista lämmittelyä ei koskaan tullut tehtyä. Kellotuksen jälkeen oli taukoa noin kolme tuntia, ennen kuin päästiin itse asiaan, eli XC-kisaan.

Päivän XC-rata kierteli Hyvinkään monipuolisissa metsissä ja kierroksella oli pituutta noin 6km. Kisassa hetkittäin kivikkoinenkin rata kierrettiin viidesti. Startista aloitettiin pitämään rennon kovaa vauhtia ja kärkeen ampaisi Kristian Ijäs. Seurailin tilanteen kehittymistä noin puolitoista kilometriä, kunnes huomasin Kristianin vähän keventävän vauhtia päivän ensimmäiseen loivaan nousuun. Pääsin helpohkosti kärkipaikalle ja tuon jälkeen sain ajella omaa vauhtiani kisan lävitse. Kaikki viisi kierrosta veivät ajoaikaa melko tarkasti 16 minuuttia á kierros, joten loppuajaksi kirjattiin 1:20:07.

Ajo tuntui mukavalta koko kilpailun ajan ja pidin kyllä reitistä melkoisesti. Ylämäet toisaalta olivat vähän tynkäsiä, mutta kaikkea haluamaansa ei voi aina saada. Monipuolinen polkuverkosto ja ajettava pohja takasivat, että missään vaiheessa kisaa ei käynyt aika pitkäksi.

Tästä on hyvä jatkaa seuraaviin koitoksiin ja omalla tavallaan tämä luo uskoa myös Tahko 120 -projektille. Suuret kiitokset Hypy:n väelle hienosti järjestetystä kisa-viikonlopusta!

Tässä mennään reitin loppulaskussa.

Kuva ar.

Hyvinkään XCO-etapit, täältä tullaan!

2011-05-13T22:49:00.000+03:00

Kauden ensimmäinen maastokisa lähestyy vauhdilla. Sunnuntaina minulla on nimittiäin edessä Hyvinkään XCO-etapit, jossa vihdoin pääsen testaamaan kevään maastokuntoa. Kisassa kellotetaan ensin 1,5km pätkä väliaikalähdöllä ja parin tunnin päästä kellotuksesta on vuorossa perinteinen XC-kisa 5 x 6km rata.

Valmistautuminen kisaa ajatellen on mennyt hyvin ja ajotunteja tällä viikolla on kertynyt tässä vaiheessa reilu 10. Olen ajanut neljä treeniä, joissa kaikissa on ollut mukana jonkin verran tehoja ja torstaina pidin totaalisen lepopäivän. Huomenna sitten pyöritellään maasturilla parituntinen jalkoja auki, jotta sunnuntaina ollaan valmiita pistämään keuhkot rullalle ja jalat tiukille.

Toivottavasti SM esikisat keräävät mukavasti porukkaa viivalle. Toisaalta monet ajavat huomenna Rajamäellä maratonia, joten on ymmärrettävää, jos se jonkin verran vie ajohaluja/osallistujia sunnuntailta.

Kilometrikisa 2011, ensimmäinen päivä

2011-05-10T21:53:00.000+03:00

Tänään 10.5. oli vuoden 2011 kilometrikisan ensimmäinen päivä. Olemme taas työpaikan kanssa mukana suursarjassa, niin piti äkkiä käydä kelaamassa kolminumeroinen kilometrimäärä kasaan.

Työmatkoja junnailin työpäivän aikana kahdesti molempiin suuntiin ja iltapäivällä oli vuorossa reilun sadan kilometrin lenkki maantiepyörällä ympäri Hämeenlinnaa. Tutuksi tulivan muun muassa Lehijärven kierto ja Renko - Virtaala seudun tiestöt. Päivän saldo siis 109 kilometriä.

Operaatio Tahko 120km - tausta ja tavoitteet

2011-05-06T22:48:00.002+03:00

Tahko MTB 120km valloitus vuonna 2011 alkaa taustan pohjustamisella ja tavoitteiden asettamisella. Ei muuta kuin suoraan asiaan siis!

Lähtökohdat reitin kiertämiseen ovat haasteelliset. En ole koskaan ollut vahvimmillani pitkissä kisoissa, vaan vahvuuteni ovat perinteisesti olleet noin tunnin pituisissa suorituksissa. Elämäni pisin pyörälenkki (maantiepyörällä) on kestänyt 4 tuntia 58 minuuttia. On oletettavaa, että Tahkolla ajoaikaan tulee vähintään tunti lisää. Tämä siis sillä oletuksella, että reitti pysyy ja keliolosuhteet pysyvät suurin piirtein samoin vuoden 2010 kanssa.

Yleisesti aina silloin, kun pyörän tangossa on kiinni numero, tavoitteenani on ollut kiertää reitti maaliin mahdollisimman nopeasti - niin tälläkin kertaa. Keho on siis ehdottomasti valmisteltava vaadittavaan pitkään, noin kuuden tunnin, suoritukseen. Rauhallisesti pääsen reitin varmaan läpi nykyiselläkin kunnolla, mutta olisihan se kiva ajaa reitillä ainakin hetkellisesti napakemminkin. Niinpä perinteisesti hyvin kramppiherkät jalkani tulevat nousemaan arvoon arvaamattomaan. Krampit, jos jotkin, ovat omiaan vaikuttamaan vauhtiin ja ajoaikaan hyvin radikaalisti. Silloin, kun minun jalkani kramppaavat, niin mies on paikallaan (yleensä selällään tai mahallaan; riippuen siitä, miten on sillä kertaa sattunut kokovartalokrampissa maan pintaa ensin koskemaan), huutaa tuskaisesti ja aikaa kuluu, kuluu ja kuluu..

Aikaa tosiaan kuluu, ja ajalla on paha tapa vaikuttaa melkoisesti kilpailuiden lopputuloksiin. Ajasta pääsemmekin sitten hyvin seuraavaan asiaan, eli operaatio tahko 120 - tavoitteisiin. Vuosi sitten yksi kierros (60km) taittui täysillä ajaen aikaan 2h 35 min. Jalat olivat maalissa aika valmiit, joten toiselle kierrokselle ei tuollaisen vauhdin jälkeen ole mitään asiaa. Niinpä alustava, mutta minimaalinen aikatavoite tulee olemaan alittaa 120 km matkalla aikaraja 6 tuntia. Noin pitkällä matkalla ajoaikaan kohdistuu kuitenkin hyvin paljon muuttujia, joten aikatavoitetta en aikonut tuota tarkemmin asettaa. Olen tyytyväinen, jos pystyn ajamaan reitin lävitse edes "rennon kovaa" ja toivottavasti el Grandessa on toisellakin kierroksella vielä jonkin verran paukkuja jäljellä.

Operaation lähtökohdat tiivistetysti:

- Mies kuntoon, edessä on elämän pisin maastopyörälenkki
- Aikatavoite: 120km, ajoaika alle 6 tuntia
- Sijoitustavoite: ei huonompi kuin vuonna 2010/60km
- Säätavoite: +18 astetta ja pilvistä, maasto kuiva

Miten kisassa sitten kävikään? Katso ihmeessä täältä maalitunnelmat!

Operaatio - Tahko MTB 2011

2011-05-04T15:40:00.000+03:00

Yksi varma tapa viettää kesäinen viikonloppu Juhannuksen jälkeen on jälleen kerran lukittu. Tuossa muutama päivä sitten, huhtikuun viimeisenä päivänä ilmoittauduin Tahkolle. Matkavalinta yllättää minut tälläkin hetkellä ja ajattelin sen johdosta availla tänne juttusarjan asiaan liittyen.

Juttusarjassa käydään läpi tapahtuman tavoitteet, jotka olen itselleni asettanut. Tietenkin myös progressiivinen valmistautuminen ja kalustospekulaatiot tulevat myös kuulumaan tiiviisti juttusarjaan.

Julistan täten, (tattara tattaraa!) Operaatio - Tahko MTB 120 km alkaneeksi.

Maastopyörä nro 2. Focus Red Skin 1.0

2011-05-01T21:55:00.003+03:00

Kauden 2011 kalusto on nyt kasassa. Viimeisenä fillarina esittelyyn pääsee etujousitettu 29er, Focus Red Skin 1.0. Fillari on alumiinirunkoinen 29 tuumaisilla vanteilla oleva jäykkäperäinen maastopyörä. Kiitoksia Polkupyöräetapille myös tästä pyörästä!

Maastolenkki nro 1. kalustotestiä

2011-04-28T19:24:00.000+03:00

Huh huh! Kevään ensimmäinen maastovierailu on nyt takana päin. Samalla oli hyvä paikka testailla uutta fillaria ja se toimikin hyvin vakuuttavasti. Pieni lisäpaino edelliskesän pyörään verrattuna tuntuu, mutta toisaalta Focus on edeltäjää jonkin verran tukevampi. Takaiskaria en juurikaan ehtinyt tälle päivälle säädellä ja tuon johdosta siellä oli turhan paljon paineita. Pintakovuus lopulta helpotti loivien nousujen ajoa putkelta (eli seisaaltaan). Edessä Foxin joustokeula toimi kuin unelma ja lopulta opin käyttämään taas oikean liukuputken päällistä lukitusta, vaikka välillä etsiskelinkin lukitusvipua vasemmalla peukalolla.

Sää suosi ja mikäs sen hienompaa!

Lehijärven reunamilla kulkee hieno, mutta turhan epätekninen leveä polku. Vauhtia tuolla saa kerättyä ihan urakalla ja sitähän riittikin.

Hieman teknisempi laskukin löytyi harjun päästä läheltä Hki-Tre moottoritietä. Hirviaidan reunaa alaspäin pehmeässä hiekassa ajo oli hetkittäin vain suurinpiirtein hanskassa. Hyvin alas kuitenkin selvittiin.

Pyörässä on molemmissa päissä 100 mm joustoa, niin ajattelin, että tuollahan pääsee ihan mistä tahansa. Välillä kuitenkin osa kivistä tuntui lopulta turhan isoilta ja se 100 mm ei miestä pelastanutkaan. Yritystä sentään riitti..

Kalustopuolella siis kaikki on kesää ajatellen kohdallaan. En usko, että tulen tekemään pyörään kummempia muutoksia, paitsi renkaita katsellaan kisakohtaisesti aina uudelleen. Jos pyörä on iskussa, niin samaa ei voi sanoa miehestä. Maastopyöräily on ihan eri laji kuin maantie - nyt sen taas huomasin. Se, että pystyy painamaan tiellä 350 watin tehoilla pitempääkin siivua, ei tunnu jyrkkiin maastomäkiin juuri auttavan. Maastossa merkityksellisempiä ovat kovat hetkelliset (yli 900 W) tehot ja tehokas kyky palautua lyhyessä ajassa seuraavaan nyppylään.

Lisää pyöriä tulossa

2011-04-27T16:04:00.000+03:00

Unohdinko muuten mainita, että yksi maastopyörä jäi vielä liikkeeseen menneenä viikonloppuna? Kyseisen pelin saan alleni toivottavasti tulevana viikonloppuna ja siinä vaiheessa onkin sitten vuoden 2011 kalusto hanskassa.

Hämeenlinnassa maastot ovat kuivuneet vauhdilla ja huomenna haetaan täpärillä ensimmäistä kosketusta maaston puolelle. Kirjailen tänne sitten kokemuksia, että miltä fillari omalla alustallaan tuntuu.

Tänään on ohjelmassa kevään ensimmäinen kellottelu tuolla Rastilan temporeitillä. Ajattelin käydä wattimittarin kanssa testaamassa, että minkälaisella tasolla tässä vaiheessa mennään. Keskiviikkoajelut on siinä mielessä vähän ongelmallisia "testipäiviä", koska ainakin minulla on tapana olla kaikista viikonpäivistä juuri keskiviikkoisin eniten fyysisesti väsynyt. Keskiviikkoisin voi vielä tykitellä rankemmankin jakson perään, koska viikonloppuun on aikaa pari päivää, jossa ehtii melko hyvin palautella.

Uutta kalustoa - kisapyörä maastoon

2011-04-23T16:41:00.001+03:00

Tulevan kesän maastokalusto pääsee nyt vihdoin ensiesittelyyn. Hain tänään uuden täysjousitetun maastopyörän alleni Mikkelin Polkupyöräetapista. Fillari on mallia Focus Super Bud 1.0.

Ehdin tekemään pyörällä jo ihan hyvän koeajonkin. Pyörä oli ollut minulla vajaat viisi tuntia, kun ajokilometrejä oli kertynyt jo 110. Ajoaikaa hitusen päälle 3 tuntia 30 minuuttia, joten 30 keskinopeudet onnistuu hyvin 2,4" renkaista huolimatta. Sen verran maasturi hidastaa maantielenkkiä, että keskisykkeet kiipesivät lenkillä tasolle 139.

Ihan hyvältä vaikuttaa ja katsellaan, milloin tullaan tämän kaverin kanssa tositoimiin kisatantereille.. näillä näkymin viimeistään 14.5. Rajamäen maratonilla.

Tässä vielä omistaja pyörän kanssa. Kuva otettu ennen reippaan sadan kilsan lenkkiä.

Arolampi bianchi-cup 19042011

2011-04-19T23:23:00.003+03:00

Päivän Bianchi-cup takana! Hienot pikkukisat, joissa sai ajaa ihan tosissaan. Kimmo Kanasen perässä sijoituin hopialle. Alla nopeasti väsätty kisavideo, olkaapa hyvät!

Ihan ok kisa siis ja erityisesti treenimielessä! Varsinkin siihen nähden, että tämä oli oikeastaan ensimmäinen täysillä ajo tälle keväälle. Hyvin harvoin tulee treeneissä vedettyä tyylillä "tunti täysillä".

Tulokset top 10 (kokonaiset tulokset löytyy Hypy:n sivuilta):

1 Kimmo Kananen Team Velocitor 1.03,39 Elite
2 Olli Miettinen CC Picaro 1.03,48 Elite

3 Niko Meriläinen HyPy 1.05,39 Elite
4 Max Puttonen Akilles sa. M-18
5 Timo Järvinen TWD sa. Elite
6 Arto Järvinen MTBCF sa. M-40
7 Erkko Salonen CCH sa. M-40
8 Jari Kulmala IK-32 sa. Elite
9 Jukka Isotalo Kaupin Kanuunat sa. Kilpa
10 Kari Pajanne sa. Harraste

PK-treeniä ja kisahuumaa

2011-04-17T20:38:00.000+03:00

Vaalivalvojaisten lomassa ehtii hyvin kirjoitella ajankohtaisia pyöräilyjuttuja.

Eilen kävin ajamassa crossarilla n. 100km lenkin pk:ta ja sama idea jatkui tänäänkin. Tämän päivän lenkki kierteli hienoissa maisemissa Rengossa, Kaloisilla ja Janakkalassa. Kiitokset paikalliselle lenkkiseuralle opastuksesta!

Kotona pyöräilypäivä jatkui Amstel Gold Racen seuraamisen muodossa. ES HD toimi oivasti Gilpertin vakuuttava voitto ei jäänyt lainkaan epäselväksi.

Mahanpohjassa alkaa hiipiä jo pientä jännitystä ja en millään malttaisi pysyä poissa kisapaikoilta, vaikka kunto onkin aivan totaalisesti rakennusvaiheessa. Ehkäpä tiistai-iltana tulee suunnattua kohti Riihimäkeä, jossa pääsee maistelemaan ensi kertaa bianchi-cupin meininkejä.

Kesä saapuu..

2011-04-14T20:14:00.001+03:00

Lumet sulavat Hämeenlinnassa huimaa vauhtia ja mitä todennäköisimmin tulevan viikonlopun jälkeen myös metsät ovat lumettomia.

Auton kanssa tehtiin menneenä viikonloppuna kesäinen ratkaisu ja pisteltiin hieman kesäisempää nakkia alle:

Viikonloppu oli muutoinkin harvinaisen poikkeuksellinen. Kissaihmisenä pääsin elämäni ensikertaa koiranhoitajaksi. Olen aina pelännyt isoja koiria ja tälläkin kertaa jännitti melkolailla. Katseltiin sitten koiran kanssa muutama tunti lähinnä seiniä:

Sunnuntaina oli luvassa vähintään yhtä harvinaista toimintaa kulttuurisessa muodossa. Tampere-talo ja The Ukulele Orchestra Of Great Britain:

Ainiin, onhan minulla jotain kerrottavaa pyöräilyynkin liittyen.

Tiesittekö, että maastokalusto kaudelle 2011 tulee vaihtumaan totaalisesti? En ole vielä saanut uusia pyöriä itselleni, mutta kyllähän niitä kuumeisesti odotellaan. MSC lähti tuossa muutama viikko sitten uuteen kotiin ja tilalle odotellaan kovasti paria uutta peliä. Fillaripuolelle, erityisesti maaston osalta, haen tulevalle kesälle hieman erilaista kalustoa. Saa nähdä, mitä lähiviikot minulle maastopuolelle tuottavat..

Kesään valmistautuminen on aloitettu jo urakalla. Temporeitillä olen käynyt pyörittelemässä jo kuusi kierrosta kahteen päivään. Hiljalleen alkaa siellä Rastilassa olemaan ajolinjat kunnossa. :) Hämeenlinnan Tarmon sivujen mukaan ensi viikolla pääsee jo kellottamaan virallisempia "kevätaikoja".

Testissä Hämeenlinnan 10-tempo

2011-04-12T21:59:00.001+03:00

Sairastelu alkaa vihdoin olla taakse jäänyttä elämää. Niinpä tänään päätin lähteä tutustumisreissulle Hämeenlinnan viikkotemporeitille, Rastilantielle.

Lähtö ymmärtääkseni tapahtuu Rastilantieltä. Tarkemmin sanottuna bussipysäkiltä, joka sijaitsee reilun kilometrin päässä 130 tiestä Hämeenlinnasta päin tullessa.

Heti reitin alussa alkaa näkyä ensimmäinen nousu. Nousu on nopeasti ohitse, mutta silti siinä pitää olla tarkkana, ettei aja jalkoja hapoille heti alkuun.

Mäen päällä meno helpottuu huomattavasti. Vauhti kiihtyy hiljalleen ihan oikeaan tempovauhtiin.

Ensimmäinen risteys kuitenkin tulee nopeasti vastaan. Kalpalinnan mäet jäävät vasemmalle, kun reitti lähtee Turengintietä pitkin kohti 130 tietä oikealle.

Asfaltti on tällä pätkällä ihan viimeisen päälle. Piennartakin on reilun metrin verran ja edes huhtikuussa ei tällä pientareella ollut kiviä. Näyttää, kuin tässä olisi loiva nousu, mutta pyörä kulkee tässäkin ihan mukavasti.

130- tien viitat kertovat pian, että jälleen on käännyttävä oikealle. Ramppi nousee loivasti ylämäkeen ja rampin päältä suunnataan jälleen oikealle kohti Hämeenlinnaa.

Rampin loiva nousu jatkuu 130 -tiellä muodostaen tämän temporeitin toisen nousun. Ylämäki näkyy ja tuntuu selkeästi vauhdissa; vielä pitäisi jaksaa painaa!

Hieman heikompi asfaltti ja suora tie kohti pohjoista tulee varmasti olemaan myrkkyä tuulisina päivinä. Kelloa vastaan ajettaessa Rastilantien risteys tulee kuitenkin melko nopeasti vastaan ja näin tehdään reitin viimeinen käännös oikealle.

Mutkan jälkeen alkaa reilun kilometrin pituinen loppusuora. Nyt tai ei koskaan pitää laittaa jalat tulille!

Risteyksen kohdalla olet maalissa!

Ajelin reittiä ympäri tänään kolme kertaa. Yhden kierroksen ajoin hieman reilummin ja pari seuraavaa iisisti. Kauden ensimmäinen tykittely ja sairastelu eivät näyttäneet kellossa erityisen hyvälle. Maantiepyörä lokareineen kiersi reitin tasan 16 minuuttiin. Saa nähdä, kuinka vauhti kehittyy kesäksi.

Kevään merkit

2011-04-07T17:19:00.000+03:00

Kesäaikaan siirtyminen, valoisan ajan piteneminen, muuttolintujen saapuminen. Siinä muutamia seikkoja, jotka kuuluvat Suomen kevääseen. Pyöräilijänä toisaalta olen oppinut, että yksi varmimmista kevään merkeistä on rohina. Yleensä kevät on Suomessa jo pitkällä, kun rohinaa kuuluu vähintään kahdesta eri paikasta. Minä olen tottunut siihen, että kyseistä ääntä kuuluu niin pyörän ketjuista kuin omista keuhkoistani. Nopeasti sulavat lumet hiekkapintaisilta maanteiltä pistävät pyörän ketjun rohisemaan jo lyhyen ajamisen jälkeen. Ulkourheiluun aktivoituminen taas aiheuttaa jokavuotisen keuhkoputkentulehduksen. Näin tälläkin kertaa ja nyt mennään jo pitkälti toista viikkoa ilman urheilullisia suorituksia.

Tällä hetkellä näyttää vähintäänkin epätodennäköiseltä, että olisin mukana Turun kisoissa reilun viikon kuluttua. Antibioottikuurin viimeinen päivä osuu nimittäin juuri kisalauantaille.

Mikä ihmeen tempoajo?

2011-04-04T18:08:00.002+03:00

- Tempoajo = aika-ajo (engl. Time Trial tai TT)

- Pyöräilyseurat järjestävät tavallisesti viikoittain kymppitempoja tai viikkotempoja. Näilläkin kahdella termillä tavallisesti tarkoitetaan samaa asiaa. Lisäksi sana ”kymppi” viittaa tässä tapauksessa ajettavaan matkaan. Suomessa tavalliset kymppitemporeitit lienevät pituudeltaan 10-12km.

- Suomen mestaruudesta ajetaan tämän lajin puitteissa kilpailussa nimeltä: SM aika-ajo tai SM tempo.

Miksi kirjoitan tästä, vaikka en todellakaan ole mikään virallinen tempoajaja? Ihan sen takia, että tempoajot selkeine sääntöineen on ehkäpä tasapuolisin kilpailumuoto kaikille pyöräilijöille. Peesauskielto ja väliaikalähtö takaavat sen, että matkasta on todella selvittävä yksin. Apua ei saa mistään (mitä nyt takaa ohittavat rekat helpottavat menoa muutaman sata metriä). Toinen seikka, miksi haluan nostaa asian esille on se, että pyöräilyseurojen järjestämät viikkotempot ovat aivan älyttömän hyvää treeniä.

Itse olen aina pitänyt kelloa vastaan ajamisesta. Mikkelissä asuessani olin usein arkitiistaisin Ihastjärventiellä ajamassa maantiepyöräilijöiden kanssa 12km pituista aika-ajoa. En omistanut maantiepyörää, saatikka tempopyörää, mutta kelloa vastaan ajaminen onnistuu maastopyörälläkin. Joensuussa viikoittaiset tempoajot ajetaan Iiksenportilla. Joensuun temporeitti on kolmion muotoinen ja näin ollen hieman tuuliherkempi kuin suoralla käännöllä olevat reitit. Nyt täällä Hämeenlinnassa odotan kuumeisesti, että pääsen mukaan paikallisille temporeiteille testaamaan viikoittain omaa kuntoani.

Muistelin tässä, että en ole tainnut esitellä vieläkään omaa tempo-/aika-ajopyörääni? Tässäpä sekin vihdoin näytille:

Siviilielämän kiireet

2011-04-03T10:30:00.000+03:00

Jahas, onpas ehtinyt taas vierähtää edellisestä blogitekstistä. Syy tähän on toisaalta varsin selkeä, eli ei ole juurikaan ollut mitään uutta urheiluun liittyvää kerrottavaa.

Usemman onnistuneen treeniviikon jälkeen tämä kuluva viikko on ollut treenien osalta totaalinen katastrofi. Uuden asunnon etsiminen on vienyt aikaa ja kaiken lisäksi perjantaina alkoi kaihertaa ikävästi kurkkua. Eilen sitten mentiin jo yli 37 asteen lämmöillä ja tänään sama meno jatkuu. Joka ikinen kevät iskevä flunssa on siis taas tuloillaan/päällä. Mikäli vanhat merkit pitävät paikkaansa, niin tulevien päivien epistola on selkeä. Maanantai ja tiistai niistetään nenää ja keskiviikko/torstai menee keuhkoja puhtaaksi yskiessä. Perjantaina pääsen ehkä kevyelle lenkille. Puolentoista viikon treenitauko ei kuitenkaan ollut sitä, mitä tähän väliin olin suunnitellut. Valitettavasti joka vuosi tämä vain on koettava ja ehkäpä tämän ansiosta kisakaudesta selvitään ilman flunssaoireita.

Katsellaan, että olenko ensi viikonloppuna niin terve, että kehtaisin ilmoittautua Turkuun ajamaan maantietä huhtikuun puolivälissä. Sinänsä olisi kiva ehtiä ajamaan maantiepyörällä (edes kerran) ennen ensimmäisiä kisoja.

Kisakalusto 1/?

2011-03-28T18:04:00.001+03:00

Tästä se lähtee, kauden 2011 kalustoesittely.

Oman pyöräni löysin Mikkelistä, Polkupyöräetapista.

Lisää tarinaa ja parempia kuvia tulossa lähiaikoina! Ensimmäisen sadan kilometrin jälkeen olen hyvin tyytyväinen. Ohjauskulmaa on ehkäpä hieman loivennetty ja fillari kulki hyvin tasaisesti talvisilla ja pienillä maanteillä.

Hämäläistä elämää, huumoria ja jäätäviä teitä

2011-03-24T20:17:00.000+02:00

Ensimmäisen kuukauteni aikana täällä Hämeenlinnassa olen törmännyt jo muutamiin mielenkiintoisiin seikkoihin lenkkien varrella.

Maaseudulla elämä näyttää voivan hyvin. Harvoilla tiloilla päärakennuksen koko on alle 200 neliötä ja useimpia rakennuksia voi hyvällä omalla tunnolla kutsua jo kartanoiksi.

Säätilanne täällä muuttuu aivan uskomattoman nopeasti. Välillä tiet ovat olleet ihan kuivalla asfaltilla, mutta tunnissa maisemat vaihtuvat aivan toisenlaiseksi. Tässä kuva edellisen viikonlopun sunnuntailta:

Tänään torstaina menossa oli taas ihan uusia ulottuvuuksia. Reilu 10 metriä sekunnissa puhaltava tuuli ei jättänyt juuri mitään kylmäksi. Vastatuuleen pää punaisena 10 km/h ja myötätuuleen polkematta oli vauhti lähellä neljääkymppiä. Eilen oli asfaltit taas sulana, mutta tämän päivän myräkät teki tien hieman erilaiseksi. Maantiepyörällä ajettavat pätkät oli jäätyneet muutamien senttien teräsjääksi ja tuuli puhalsi tielle hetkittäin reilun puolen metrin syvyisiä kinoksia:

Sitten hieman kyseenalaisempaa kunniaa:

1. Hämäläinen huumorintaju selvisi minulle tuossa muutama viikko sitten. Aivan täällä lähistöllä on tie, jossa ensin tulee liikennemerkki:

Vain hetkeä myöhemmin näkee seuraavan varoitusmerkin:

2. Huhut kertovat, että Hämeestä tulee Suomen parhaat kirimiehet. Hämäläisen kiriharjoittelun salaisuudet paljastuivat minulle pari viikkoa sitten lenkillä. Ensin erästä tietä ajettaessa tuli näkyviin talon piha, jonka kyltti on asetettu hyvin näkyville. Viesti oli seuraava: ”VARO KOIRAA”. Ei muuta kuin isoa lehteä päälle ja jalat valmiina tykittämään. Tietä jatkaen kilometrin verran eteenpäin seuraavan talon pihapiirissä, ladon seinässä näkyy joku teksti.. jo 50 metrin päästä teksti näkyy selvästi: ”VAROKAA VIHAISTA KOIRAA”. Kyseisestä kohdasta tulee ajettua varmaan jatkossakin, pitää vain olla tuoreena liikkeellä ja pistää isoa ratasta päälle jo ensimmäisen talon kohdalla. Kesän aikana kertyy varmasti hyviä maksimikirejä tuolla tieosuudella.

30-sääntö

2011-03-21T21:21:00.000+02:00

Mainitsemastani 30-säännöstä (harjoittelun rytmittäminen tekstissä) on tullut muutamiakin tiedusteluja eri ympäristöissä.

Asiahan on hyvin yksinkertainen, eikä se sisällä mitään rakettitiedettä. Säännön voi itse määrittää itselleen sopivaksi (vrt. 30, 28, 25, 20-sääntö) ja ainoa apuväline, jonka pyörän lisäksi tarvitset, on nopeusmittari.

Minulle 30-sääntö tarkoittaa sitä, että ajan joillain maantielenkeillä kaikki mäet ylös 30 km/h. Joissain ylämäissä puristusta ei juuri tarvitse, mutta toisissa pitää painaa ihan tosissaan, että tavoite täyttyy. Sääntö sopii hyvin Suomen tiestöön, kunhan pysyy poissa aivan mahtavimmista mäistä. Eihän meistä kukaan aja esimerkiksi Kolin nousua tai Puijon rinnettä ylös yli kolmeakymppiä tuosta vain. Toisaalta, ei tämä sääntö niin jäykkärakenteinen ole, etteikö jonkin nousun voisi ajaa vaikkapa 24km/h, jos siihenkin vauhtiin antaa kaikkensa. Huhuthan kertovat, että "täysiä ajaminen" silloin tällöin kehittää kisavauhtia.

Tämän säännön mukaisesti ajaessa tuppaa keskivauhdit yleensä lenkillä hieman nousemaan. Toisaalta, tämä sääntö mahdollistaa muun muassa sen, että voi ajaa kolmen tunnin lenkin kahteen ja puoleen tuntiin. Mietitäänpä.. 15 treenituntia noin 10 tunnissa, harvinaisen täyteläistä!

Plussat
- Hyviä vaihtelevia ärsykkeitä kehoon
- Mieli pysyy virkeänä, maasto päättää milloin kiristetään vauhtia
- Nostaa kuntoa aivan loistavalla tahdilla
- Lenkkien keskinopeus saattaa kasvaa, ehtii kotiin nopeammin

Miinukset
- Yhteislenkkien rauhallinen luonne kärsii, kun Olli iskee joka mäkeen
- Jos muut alkaa ajaa näin, he ajavat kisoissa entistä kovempaa

"Harjoittelua" lumisateella

2011-03-19T20:08:00.005+02:00

Pyöräilijän harjoittelu ei aina keväisinkään ole ihan helppoa. Hämeenlinnan seudulla aamulla alkanut lumisade jatkuu edelleen ja päivän aikana lunta on kertynyt kymmenisen senttiä.

Eikö suomalainen urheilija muka sitten pysty urheilemaan lumisateessa? Noh, pystyyhän se, mutta kuinka nautinnollista treenaaminen on, se on sitten ihan toinen juttu. Päivän positiivista antia oli se, että sain pitkästä aikaa lenkille seuraa. Pitkän linjan pyöräilytähti Hämeenlinnasta, Hietalan Jukka lähti aamulla näyttämään hienoja pyöräreittejä. Valitettavasti ajaminen oli sitten vähän.. kuva kertokoon kaiken:

Jukka harmitteli, että kaatuessa aina sattuu polveen. Ensimmäisen 40 minuutin aikana kaveri oli selällään neljä kertaa, mutta polvet poikkeuksellisesti (onneksi) selvisivät kolhuitta. Itse pysyin kuin ihmeen kaupalla pitkistä sladeista huolimatta pystyssä.. aina tiettyyn hetkeen asti. Kummallakaan ei luonnollisesti ollut alla nastarenkaita, koska eihän pro-miehet nastoja tarvitse. Edettiin sitten kieli keskellä suuta ja peukalo keskellä kämmentä niin hiljaa kuin pyörällä voi ikinä edetä. Vihdoin Parolannummen kohdilla oli minun vuoroni. Pyörä alta, ennen kuin ehdin mitään sanoa. Pohje kramppiin ja komeasti polviliukuun. Kaikki meni siihen asti ihan hyvin, kunnes huomasin jään muuttuvan polvien alla asfaltiksi.. niinpä niin, reikä housussa ja polven ihossa.

Pyöräilylenkin jäätyä hieman lyhyeksi päätin iltapäivällä suunnata Ahvenistolle hiihtämään. Aikaisemmasta kokemuksesta tiesin kertoa, että Ahvenistolla on baanat aina kunnossa. Myytithän on tehty murrettaviksi, tänään murtui Ahvenisto-myytti:

Onneksi otin kovan alustan sukset mukaan, koska eihän reilu kymmenen senttiä lunta vielä pehmeä alusta ole? Jäätävällä etanavauhdilla kolme kierrosta vitosta riitti tällä kertaa. Ei muuten ollut ihan sellainen lentokeli kuin toissa päivänä..

Psyykkistä harjoittelua reilun kahden ja puolen tunnin edestä. Kuka sanoikaan, että kehittyminen on enemmän tai vähemmän mentaalinen prosessi. :)

Harjoitusfilosofiani III, oma harjoittelu 2/2 (rytmittäminen)

2011-03-13T17:00:00.003+02:00

Harjoittelun rytmittäminen Ollin tapaan:

Lähtökohtainen ajatus: Urheilun on oltava kivaa, mutta pyöräilijät tehdään talvella.

Minulle kauden alku tarkoittaa yleensä syksyn viimeisen kilpailun jälkeistä aikaa. Syksyn viimeisen kilpailun jälkeen alkaa vaihtelevan pituinen tauko (Off season) harjoittelusta. Käytännössä tämä tarkoittaa pyöräilyn unohtamista joksikin ajaksi. Toki, jos säät sallivat ja ajo/urheilu maistuu, niin se on sallittua. Jos kesällä tulee kilpailtua hyvin paljon, on tauko kuitenkin aina paikallaan. Minulla tauon kesto on suoraan riippuvainen Suomen hiihtokeleistä. Heti, kun maa on valkoinen lumesta ja hiihto onnistuu, on uusi kausi alkanut. Harmittavasti aikaiseen lumien tulemiseen ei pahemmin voi nykyaikana luottaa ja helposti taukoa jatkuu aina tammikuulle saakka.

Tammikuusta alkaa sitten koko kesää ajatellen tärkein harjoittelujakso. Tammikuusta eteenpäin - aina huhtikuun alkuun saakka ”harjoitellaan niin paljon kuin jaksetaan, tai mielellään jonkin verran yli”. Toisin sanoen kaikki tunnit ja treenit, joita Suomen talvessa kykenee tekemään, luovat kesälle sen potentiaalin, joilla pyörä lopulta joko kulkee tai ei kulje kovaa. Eri asia sitten on se, että kuka onnistuu hyödyntämään talvella tekemänsä potentiaalin maksimaaliseksi ajovauhdiksi ja vieläpä kesän tärkeimpiin kilpailuihin. Talvella harjoittelu koostuu minulla lähinnä hiihdosta. Silloin harvoin, kun pakkasta on alle 10 astetta, saatan kaivaa olohuoneen nurkasta myös maastopyörän tai krossarin, jolloin tuntuma pyöräilyyn säilyy. Harmiksemme talvisin pakkanen pysyttelee turhan yleisesti lähellä 20 astetta, jolloin treeni on lähes pakosti jaettava kahteen osaan. Yksi hyvä tapa on hiihdellä työpäivän perään tunti-puolitoista ja käydä sitten illalla vielä juoksemassa puolesta tunnista tuntiin. Pyöräilyä olen harrastanut jo niin kauan, että sisällä ajajaksi ei minusta ole. Pää ei yksinkertaisesti kestä seinän tuijottamista puolta tuntia kauempaa. Talvisin ja koko kauden aikana sisäpyöräilyharjoittelua minulle kertynee yleensä alle 10 tunnin verran. Spinningissä tai kuntosalillakaan en käy. Olohuonekuntopiirejä tulee tehtyä jonkin verran, että kädet eivät kuihdu aivan olemattomiin. Niin kuin ylhäällä mainitsin: urheilun on oltava kivaa.

Huhtikuusta elokuun loppuun pääsen sitten ”omalle alueelleni”. Vihdoinkin treeneissä on lupa luukuttaa! Käytännössä viikot kuluvat niin, että yli kolmen tunnin lenkkejä viikoittain kertyy yksi tai kaksi kappaletta. Ylämäkivedot, ”kymppitempot”, vauhtileikittelyt ovat kuitenkin aina sallittuja. Mikä onkaan hienompaa, kun huhtikuun ensimmäisellä viikolla repäistä kymppitempo ihan kylmiltään täysillä. Oi sitä tunnetta keuhkoissa; kipua, verenmakua, ahdistusta. Silti korvienväli huutaa lisää. Silloin tuntuu, ”että nyt päästää taas asiaan”. Mieli halajaa kisoihin ja päivät kuluvat auringonpaisteessa kuin siivillä. Viikon kahdella pk-lenkilläkään ei millään malttaisi olla noudattamatta ylämäissä kuuluisaa 30-sääntöä. Jokainen meistä pyöräilijöistä varmaan noudattaa kyseistä sääntöä, jos kuntoon mielii päästä nopeasti ja hyvillä mielin, eikö niin?

Urheilu-uutisia

2011-03-10T22:13:00.004+02:00

Tänään oli hyvä treenipäivä Ahvenistolla.

Suksimalla kilometrejä kertyi aika tarkalleen 38 ja aikaa hurahti seitsemän minuuttia yli kahden tunnin. Syke pompotteli koko lenkin ajan keskimäärin 132 kertaa minuutissa. Yksi asia, josta tietää treenin sujuvan on se, että hiihtelee ensimmäisenä latukoneen jälkeen uria aamuisin. Vaihtoehtoisesti hyvän treenin merkki on se, että oma auto on ainoana parkkipaikalla treenin loputtua.

Olen tässä viikon sisällä aloittanut jo varovaisesti pyöräilyharjoittelujnkin. Viikonloppuna muun muassa käytiin fillareilla kääntymässä Sidneyn ja New Yorkin risteyksessä.

Pyöräilyyn on muuten parikin hyvää kikkaa siihen, kuinka harjoituksista saa sopivan pitkiä. Joskus, kun ei millään meinaisi jaksaa ajaa pitempää lenkkiä kannattaa vierailla esim. ilmatieteenlaitoksen sivuille ja katsoa, mistä suunnasta tänään tuulee. Esimerkiksi eilen Hämeenlinnassa tuuli puhalsi noin 10m/s etelästä. Lenkille tulee hyvin kestoa, kun väsyneillä jaloilla lähtee puottelemaan mahdollisimman suoraa tietä kohti pohjoista tasan tunnin verran. Tunnin kohdalla sitten pyörä kotia kohti ja tien laitaa takaisin; siinäpä hyvää henkistä ja fyysistä treeniä kerralla.

Maailman paras urheilulaji

2011-03-09T21:25:00.002+02:00

Mikä on urheilulaji, jossa (vain muutamia mainitakseni): kunto kohisee, lihaksisto kehittyy, mieli lepää, luonto ja ympäristö tuleva tutuiksi, sitä voi tehdä yksin tai porukassa, siitä on apua arkielämään, siinä voi aina kehittyä, siinä ei rikastu niin, että pää sekoaisi ja suorituksen kesto on helposti säädettävissä oman kuntonsa mukaisesti?

• maastopyöräily tietenkin

Suomen uskomattoman hienot maastot, vihreät metsät ja vapaus liikkua erinomaisessa polkuverkostossa ovat pienestä pojasta lähtien kiehtoneet minua kovin. Lähimetsän polut tulivat tutuiksi heti, kun apupyörät pyörän viereltä otettiin pois. Aktiivisen harrastamisen aloitin 13-vuotiaana, jolloin kävin ensi kertaa katsomassa Mikkelin Tornimäellä vuoden -97 XC-cupin osakilpailua. Maastossa kovaa ajaminen näytti superhienolta ja kilpailuhenkinen luonteeni veti vahvasti mukaan kilpailemaan. Maastossa ajaminen oli yksinkertaisesti superhauskaa ja nopeasti tajusin, että pyörä on ylivoimaisesti nopein kulkuväline metsässä, jos eteneminen suoritetaan lihasvoimaa käyttämällä. Nopeasti mieltä alkoi kiehtoa ajatus: ”miltä tuntuisi ajaa näitä samoja polkuja Suomen kovinta vauhtia pyörällä?”. Tuo ajatus varmaan jossain alitajunnassa jäytää edelleen, mutta nykyään pyöräily sisältää paljon muutakin.

Niin kuin sanoin, pyörä on nopein kulkuväline, joka liikkuu ainoastaan lihasvoiman (ja painovoiman) avulla. Pyöräilyssä tuntee urheilevansa, mutta samalla maastopyöräily mahdollistaa luonnolle ystävällisin keinoin mielettömien paikkojen näkemisen. Esimerkkinä voidaan mainita metsäpolut tai vaellusreitit, joita kävelemällä edetään 20km päivässä, voi maastopyörällä edetä Suomen suvessa sadan kilometrin tahdilla. Jylhiä maisemia ehtii hyvin pysähtyä katselemaan, mutta ns. ”tylsät sektorit” voi sitten pyöritellä hieman vauhdikkaammin. Maastopyöräily luonnossa mahdollistaa myös useiden metsän eläimien bongaamisen.. ja toisin kuin maantiepyöräilyssä, nähdyt eläimet ovat yleensä vielä elossa.

Maastopyöräilyharrastuksen voi aloittaa sijoittamalla pyörään ja varusteisiin (ajovaatteet, kypärä ja ajokengät) hieman alle tuhat euroa. Minimissään deore-tason osat, joustohaarukka ja lukkopolkimet ovat tärkeitä ensimmäistä kulkupeliä valittaessa. Mikäli kalustostaan ja varusteista pitää huolen, niin seuraavia kuluja ei olekaan tiedossa useampaan tuhanteen kilometriin. Renkaita toisaalta mitä luultavimmin puhkeaa ainakin pari ja jossain vaiheessa pitää päivittää myös voimansiirto (ketju, etu- ja takarattaat) uusiksi. Halpaa kuin saippua, jos kalusto jää tähän.

Kaikki ovat varmaan kanssani samaa mieltä siitä, mikä maailman paras urheilulaji on?

Talvipyöräilyä Ahvenistolla

2011-02-28T16:22:00.001+02:00

Digipokkarilla kuvattu video talvipyöräilystä Ahvenistolla 27.2.2011. Maastossa sitä ajellaan taas XC:tä. Valitettavasti vauhti ja vaaralliset tilanteet puuttuvat täysin.

Harjoitusfilosofiani – Osa III – oma harjoitteluni 1/2

2011-02-25T15:56:00.002+02:00

Unelma-ammattini on pienestä pojasta lähtien aina ollut ammattiurheilija. Valitettavasti en ole kuitenkaan koskaan voinut panostaa tähän suurimpaan intohimooni aivan kaikkea. Realistisesta luonteestani johtuen en ole voinut tavoitteissani olla niin itsekeskeinen, että olisin seurannut sokeasti unelmaani vaarantamalla tulevan perheeni toimentulon sillä, että rajojeni löytymisen jälkeen olisin jäänyt aikanani aivan tyhjän päälle.

Urheilu on kuitenkin aina ollut päivittäisessä tekemisessä minulle aivan valtavan tärkeää. Alle kymmenen vuoden ikäisestä lähtien päivien vapaa-ajat ovat menneet enemmän tai vähemmän urheilun merkeissä. Pikkupoikana harrastetut sadat ja tuhannet tunnit eri lajien parissa on luonut hyvän pohjan aikuisiän pyöräilylle. En ollut ala-asteella erityisen lahjakas liikkuja, mutta ehkäpä sitäkin sitkeämpi. Ensimmäisen Savonia-hiihtoni (40km) hiihdin ollessani 8 tai 9-vuotias. Halusin aina kaikissa lajeissa koulujenvälisiin kilpailuihin ja liikuntatunneilla halusin olla kaikissa lajeissa mahdollisimman hyvä. Pyöräily vei minut mennessään 13-vuoden iässä, sen jälkeen olen halunnut olla aina vain parempi pyöräilijä.

Pyöräilijän harjoittelu minun tyylilläni:

En ole ikinä rytmittänyt harjoitteluani tarkasti. Mikään aika viikosta, kuukaudesta tai vuodesta ei ole ollut sellainen, etteivätkö lenkit voisi olla pitkiä tai vaihtoehtoisesti intervalleja sisältäviä. En harjoittele nykyään, niin kuin en tehnyt lapsena/nuorenakaan, massiivisia tuntiharjoitteita.

Peruskuntoharjoittelun merkitystä ei kuitenkaan sovi lainkaan vähätellä. Minulle peruskuntoharjoittelu on kahdessa mielessä tärkeää. Rauhallisesti ajetut/hiihdetyt tunnit mahdollistavat kovien treenien ja kisojen ajamisen huippukuntoon pääsemiseksi. Toinen tärkeä seikka on rasvojen energiasaannin tehostaminen ja ylläpito. Kovassakaan kunnossa ihminen ei pääse mihinkään ensimmäisen 1,5 tunnin jälkeen, jos energiansaanti rasvoista ei toimi.

Ärsykeriippuvaisen kehoni johdosta tarvitsen jatkuvaa harjoittelua. Tämän olen huomannut siinä, että jo parin tai kolmen päivän tauko aiheuttaa urheiluuni merkittäviä ongelmia. Minun elimistöni kehittyy nopeasti ärsykkeistä, mutta samoin se rapistuu hetkessä ärsykkeiden vähentyessä. Jos satun lepäämään viikon verran ilman harjoittelua, menee minulta ainakin viikko siihen, että urheilu onnistuu sillä tasolla, minkä olin saavuttanut ennen lepojaksoa.

Niinpä lähtökohtaisesti ajattelenkin seuraavasti: ärsykkeitä voi aina antaa mielensä mukaan, koska elämään tulee väistämättä erilaisia lepojaksoja. Näitä aiheuttavat muun muassa seuraavat tekijät:

- ihminen on perusolemukseltaan laiska (esimerkit: 1. lähden kovaan treeniin, treenin jälkeen voi itseltään kysyä; teinkö kovissa vedoissa kaikkeni? –harvoin vastaus on: ”kyllä varmasti” 2. Joskus työpäivän perään nukahdan sohvalle ja treeni jää siltä päivältä kokonaan tekemättä)
- ajankäyttöongelmat (työt on tehtävä, ruokaa syötävä, perhe- ja kaverisuhteita on pidettävä yllä)
- talven kovat pakkasjaksot/ huonot ajokelit kesällä aiheuttavat väistämättä lepojaksoja

Harvoin harjoitteluni on täysin ongelmatonta. Aikataulutuksen ohella myös harjoittelun ainainen vapaamielisyys syönee väistämättä vankkaa perustyötä, jota pyöräily yleensä vaatii. Minulla ei ikinä ole ollut itselleni selkeää harjoitteluohjelmaa. Tästä johtuen minulle ei ole kertynyt myöskään koskaan selkeää kokonaista treenivuotta, jolloin tekeminen olisi ollut jatkuvaa ja loogista. Onnekseni mutu-tuntuma on ainakin tähän mennessä toiminut vielä hyvin.

Tämä teksti venähtää jälleen liian pitkäksi. Niinpä tämä jää oman harjoitteluni ensimmäiseksi osioksi. Toinen osa saa luvan sisältää selkeämpää ajatusta harjoitteluni vuosirytmistä (tai sen puuttumisesta).

Henkilökohtaisia uutuuksia

2011-02-18T18:25:00.004+02:00

Uusi naapuri, uusi työpaikka, uusi kulkupeli

Uusi kisa-auto etsinnässä

2011-02-15T11:29:00.000+02:00

Vaikka olen ollut erittäin tyytyväinen nykyiseen kulkupeliini (VW Vento vm -95, on muuten mieletön pyörien kuljetuskapasiteetti!) kilpailuihin ajellessa, olen nyt tullut siihen ajatukseen, että ehkäpä autopuolellakin on aika ottaa se seuraava askel.

Etsinnässä on taloudellinen, sopivan sporttinen, mutta tilava peli. Sillä sitten olisi tarkoitus kiertää ympäri Suomea kilpailuissa tulevien vuosien ajan. Saa nähdä pääsenkö lähiaikoina esittämään jotain uutta myös tältä rintamalta.

Harjoitusfilosofia – Osa II – ärsykeajattelu

2011-02-10T21:11:00.005+02:00

Oman harjoitusfilosofiani olen ristinyt ärsykeajatteluksi. Sinänsä asiassa ei varmaankaan ole mitään uutta ja mullistavaa, mutta tässä vuosien varrella minulle on muodostunut melko vahva näkemys omasta henkilökohtaisesta kehittymisestäni.

Niin kuin taustoista kirjoittaessani kerroin, massiivisia harjoitustuntimääriä en ehdi arkielämän kiireistä johtuen keräämään; vuositasolla 400 tunnin ylittäminen ja viikkotasolla 15 tunnin ylittäminen on jo poikkeuksellista.

Toisaalta olen usein miettinyt, että onko minun kilpailuihin valmistautuessa harjoiteltava ajamaan kilpailumatka mahdollisimman kovaa, vain tuplasti pitempi matka aivan tyhjäkäynnillä. Olen aina ajatusprosessin jälkeen kallistunut ensin mainittuun vaihtoehtoon.

Mitä sitten tällä ärsykeajattelulla tarkoitan?

Ärsykeajatteluni perusteesit:
1. Aikuinen ihminen, eli minä, kehityn lähes ainoastaan erilaisten ärsykkeiden kautta
2. Ärsyke on (joko fyysinen tai mentaalinen) asia, tapaus tai toimi, joka aiheuttaa ihmiskehossa adaptoitumisprosessin. Adaptoitumisprosessi tapahtuu, kun kehon nykyinen taso tietyllä osa-alueella (kestävyys, voima, hapenotto, ajotekniikka yms.) ylitetään
3. Itseäni harjoittamalla olen todennut, että kehittyminen todella tapahtuu vain levossa. Oli kyse sitten fyysisestä tai vaikka ajotekniikkaa kehittävästä harjoittelusta, vain ani harvoin kehitystä huomaan tapahtuvan samanaikaisesti harjoitusta tehdessä. Mitä teknisempi = vähemmän fyysinen ärsyke on, sitä enemmän kehittyminen on riippuvainen harjoituksen jälkeisestä mentaalisesta prosessista. Onneksi treenin ärsyke yleensä riittää siihen, että ihmisessä adaptoituminen alkaa

Ärsykkeillä kuormittaminen – Näyttäisi siltä, että ihmiskeholla on tietty raja, johon asti tiettyä ärsykettä voi keholle tarjota esimerkiksi yhden vuorokauden aikana. Sen sijaan toisella/toisilla ärsykkeillä päivittäistä kehittymistä voidaan tehostaa.

Pyöräilyyn (MTB) sopivia ärsykkeitä:

1. Pitkät lenkit – kestävyyden parantaminen
2. Intervallit, tempoajot, ylämäkivedot – hapenoton kehittäminen
3. Maksimikiihdyttelyt – voima
4. Kisasimulaatiot (kovaa/rennon kovaa kisa-aika + 30min), kisat – kisakunto
5. Hyppiminen, tasapainoilu, keuliminen, ”vaikeiden kohtien junnaaminen”, tekninen polkeminen – ajotekniikka
6. Renkaanvaihto, ketjun korjaaminen – Nopeus ratkoa ongelmia

Mainituista ärsykkeistä 1.-4. ovat hyvin fyysisiä. Sopivien harjoitusten tekeminen edellyttää hyvää oman kehon tuntemusta. Liialliset 2.-4. harjoitteet voivat väsyttää kehon niin, että se ei ota enää harjoituksista hyötyä irti, ja pahimmillaan keho ylirasittuu. Toisaalta liiallinen kohdan 1. harjoittaminen on kilpailuja ajatellen turhaa. Pyörä ei kulje kovaa ainoastaan pitkiä lenkkejä junnaamalla. Mistä keho voisi tietää, että sen pitää kyetä ajamaan kovaa x (= kilpailun pituus) tuntia, jos sille on opetettu ajamaan x + 3 tuntia hiljaa? Taito onkin löytää sellainen määrä peruskunto-/kestävyysharjoitteita, että fysiikka kestää maksimaalisen (tämä on jokaisella henkilökohtainen määrä, riippuu muun muassa elämäntilanteesta) määrän laadukkaita tehoharjoitteita niin, että jokainen tehoharjoite antaa keholle oikean viestin: ”ole huomenna paremmassa kunnossa”. Ärsykkeistä kohdat 5. ja 6. ovat hyvin kevyitä harjoitteita fyysisesti, joten näitä ärsykkeitä voi keholle tarjota myös silloin, kun keho on väsynyt, mutta mieli on virkeä. Esimerkiksi keulimisen, eli takarenkaalla ajon (tai takarenkaalla hyppimisen paikallaan) oppii nopeasti, kun käy asiaa päivittäin reilu 15 minuuttia harjoittelemassa. Vähemmän fyysisissä harjoitteissa pienempikin aika, kuten 15 minuuttia riittää, jos illalla viitsii asiaa hieman pyöritellä päässään. Yön aikana aivot kyllä hoitavat lopun harjoittelun ja seuraavana päivänä taidot ovat saattaneet ”naksahtaa” paikoilleen.

Ärsykkeitä ei tarvitse antaa aina päiväkohtaisesti, koska harjoittelu muuttuu nopeasti hyvin rasittavaksi. Joskus on helpompaa antaa ärsykkeitä esimerkiksi muutaman päivän tai viikon jaksoissa. Tällöin ärsykkeillä ylitetään kehon nykyinen kapasiteetin hieman myöhemmin kuin ensimmäisenä treenipäivänä.

Harvinaisen epälooginen kuva ärsykkeistä

Koetan pitää nämä tekstit inhimillisen ja luettavan pituisina, joten tämä teksti loppuu nyt. En ehtinyt vielä tähän kirjailla mitään omasta treenauksestani ja omasta urheilutaustastani. Palaan niihin osassa III lähiaikoina.

Harjoitusfilosofiani - osa I - tausta

2011-02-08T22:31:00.001+02:00

Ajattelin tällä kertaa kertoa joitain ajatuksia harjoitusfilosofiastani. Juttusarja saa alkaa taustojen kertomisella.

Olen aina ollut kiinnostunut siitä, kuinka pääsen mahdollisimman hyvään kuntoon mahdollisimman pienellä harjoitustuntimäärällä. Tähän syynä ei ole se, ettenkö tykkäisi aivan älyttömästi tehdä pitkiä harjoituksia, vaan enemmänkin muun elämän aiheuttamat aikatauluhaasteet. Aina 15-vuotiaasta lähtien kesät ovat menneet erilaisissa kesätöissä, lukion suorittaminen vei oman aikansa. Ylioppilasjuhlat menivät sotilaspuvussa, koska armeija kului Utissa laskuvarjoja availlen. Sen jälkeen seuraavat neljä kesää ja monet lomat menivät hyvin fyysisissä yötöissä Suomen kiitoautojen terminaalissa. Oi sitä palautumisen juhlaa, mitä useat sadatuhannet makkaralaatikkokilot saivat öisin aikaan iltapäivien fillarilenkkien päälle. Yhtään ajankäyttöä ei ole helpottanut kauppatieteiden maisteriksi valmistuminen vajaassa kuudessa vuodessa niin, että viimeiset kaksi vuotta tein kokopäiväisesti töitä valtionhallinnossa. Onnekseni vakituisena virkamiehenä saan jatkaa työuraa hyvillä mielin vielä tälläkin hetkellä.

Niinpä viimeiset vuodet harjoitusmääräni on vuositasolla pyörineet noin 350–500 tunnin kieppeillä. Elämäni aikana olen ainoastaan kerran harjoitellut viikossa yli 20 tuntia; vain muutamia kertoja on treeniviikkoon mahtunut yli 15 harjoitustuntia. Toisaalta hyvin harvoin viikot kuluvat alle 10 tuntia harjoitellen.

Koko elämäni olen ollut hyvin kilpailuhenkinen. Mielestäni kilpailuhenkisyys on ihmisessä terve piirre ja se saa meidät tavoittelemaan jotain parempaa olotilaa, kuin mitä tällä hetkellä on. Monet ihmiset kertovat, että he eivät ole yhtään kilpailuhenkisiä, mutta saattavat kuitenkin iloita kovasti, kun pärjäävät esimerkiksi jossain lautapelissä muita paremmin. Uskon vahvasti, että jokaisessa ihmisessä kilpailuvietti on olemassa ja sinänsä monessakaan asiassa ei olisi kovin paljon mieltä, jos tuloksella ei olisi ikinä mitään väliä. Ihminen hakee elämäänsä mielellään jännitystä ja ”sopivia” adrenaliinipiikkejä. Toiset pelaavat mielellään kolikkopelejä/pokeria, tai kannustavat jotain tiettyä urheiluseuraa tai maata innokkaasti penkkiurheillen. Jotkut toiset taas kaipaavat jännitystä tekemällä benjihyppyjä tai jotain muuta enemmän tai vähemmän, miten sen nyt sanoisi - arveluttavaa.

Minun valintani taas on ollut aina urheileminen ja kilpaileminen. Urheiluissa ja kilpailuissa on tarjolla kaikkea edellä mainittua. Yleensä laji tai jokin toimi johon ryhdyn saa minut janoamaan kyseisen asian osaamista ja kehittymistä. Kilpailuviettini pakottaa minut harjoittelemaan ja jatkuva kehittyminen saa minut jatkamaan treeniä aina vain lisää. Yleensä toisaalta harjoittelen vain sen verran, että menestyisin sillä tasolla, jota realistisesti asetettu tavoite vaatii. Realistisuudesta johtuen olen valitettavasti alkanut hiljalleen menettää toivoa siitä, että nykyisillä harjoitusmäärilläni kykenisin ikinä voittamaan pyöräilyssä siniristipaitaa yleisessä sarjassa. Kokoaikaisesti työskentelevien ”sarjassa” se voisi olla melko lähellä.

Valitettavasti surullisena saamme lukea lähes päivittäin siitä, kuinka joku ”urheilija” pilaa tätä elämän herkkua käyttämällä kiellettyjä aineita menestyksensä eteen. Doping on koko urheiluidean pahin tappaja ja en voisi sietää uutista siitä, että joku minun kilpakumppani olisi pilannut terveen urheilutapahtuman useaan kertaan käyttämällä menestykseen laittomia keinoja. Ymmärtäisikö hän, kuinka älyttömän monta sataa ja tuhatta harjoittelutuntia toisilta urheilijoilta hän on heittänyt hukkaan? Joskus olen miettinyt, että esimerkiksi ammattilaispyöräilyyn voisi kehittää sellaisen järjestelmän, että jos joku kärähtää, niin koko tiimi joutuisi sanktioksi loppukauden mittaiseen kilpailukieltoon. Voisiko tällainen sosiaalinen ja lopulta taloudelliseksi muodostuva paine olla ratkaisu tähän loistavan asian syöpään? Minulle kukaan vippaskonsteja käyttävä henkilö ei ole urheilija, vaan he harrastavat jotain ihan muuta, mitä minä ymmärrän sanalla urheilu. Minulle urheilu on vain ja ainoastaan ihmisen luontaisen kehittymisen mittari. Urheilu on luottamusta ja reiluutta toisia kilpakumppaneita kohtaan. Terve kilpailu ajaa meitä kaikkia parempiin tuloksiin ja paremmassa kunnossa olevina ihmisinä kykenemme selviytymään myös useista arkipäivän tilanteista helpommin.

Miksi siis itse urheilen?
- Terveyteni ja hyvinvointini (fyysinen ja mentaalinen) tähden
- Kehittyäkseni aina vain paremmaksi ja löytääkseni joskus henkilökohtaisen ”fyysisen maksimin”
- Voittaakseni edes joskus (pyöräilyssä)
- Ylitettyäni realistisella tavalla asetetut tavoitteet = uskomaton tunne
- Urheilu mahdollistaa moni-ilmeisen ruokavalion (karkit ja donitsit ovat sallittuja, jee!)
- Tulevat lapset luultavasti haluavat, että isä jaksaa juosta pulkka perässä ainakin 10 kilometrin lenkkejä hangessa
- Tutustuakseni aivan loistaviin ihmisiin erilaisten harrastusten kautta
- jne.

Listaa voisi jatkaa varmasti hyvin pitkälle.

Tästä siis lähdetään liikkeelle. Tämä teksti ei olisi loppunut ikinä, joten päätin nyt viheltää pelin poikki. Ainakin miljoona asiaa jäi vielä tänne puolelle kerrottavaksi. Soittakaa vaikka, jos jotain kysyttävää jää.

Seuraavassa osassa käydään läpi sitä, kuinka minä koetan tuskissani pärjätä Suomen pyöräilytapahtumissa noin 400 treenitunnin voimin.

Suksilla ympäri Suomea ja kesätunnelmia

2011-02-06T20:51:00.007+02:00

(Tämä teksti sisältää kehnoja kännykkäotoksia)

Mysteeri uudesta asuinpaikasta on siis ratkennut. Edelliseen viestiin oli kommentoitu anonyymin toimesta aivan oikein uudeksi kotikaupungiksi Hämeenlinna (tähän liittyen ansaitun palkinnon julkaisin sinne vastakommentiksi). Mainitsemaani vanhaa kisaseutua hiihdon lomassa olen päässyt ihastelemaan Hämeenlinnan Ahvenistolla. Moottorirata on toiminut useiden kilpailujen lähtöpaikkana aikanaan.

Oi tuota valonheittimien määrää ja baanan leveyttä! Ei muuten ole tuolla hiihtäminen maastohiihtoa nähnytkään; enemmänkin voisi puhua maantiehiihdosta. Todellista succistelua. :) Joensuussa totuin pimeässä siihen, että baanalla oli lyhyelläkin matkalla useiden kymmenien senttien kuoppia ja patteja. Onneksi polvissa on vielä tässä iässä herkät (Boostvalve- Foxiakin paremmat) iskarit.

Mennyt viikonloppu olikin sitten täynnä ohjelmaa. Valitettavasti kaikki ei mennyt ihan putkeen, vaan tällä kertaa oli kohdattava myös vastoinkäymisiä. Ikuinen luottopelini VW Vento nimittäin hyytyi lähes keskelle ei mitään perjantai-iltana. Kone ei tuntunut saavan bensaa millään ja lopulta moottori ei suostunut enää starttaamaan laisinkaan. Katuvaloja ei lähistöllä ollut, mutta tuurilla sain auton hivutettua tien vasempaan reunaan linja-autopysäkille. Pikainen soitto vakuutusyhtiön hätäapuun ei tuonut asiaan juurikaan valoa, koska viesti sieltä oli seuraava: "yli 10 vuotta vanhoihin autoihin ei laaja osakasko riitä hinaamispalvelun korvaamiseen". Onneksi suku oli kuitenkin melko lähellä, niin sain ainakin heidän illan pilalle hinaamisapua tarvittuani. Lisäsäätöä tähän toi se, että koko viikonlopun aikana käynnistymisongelmiin ei löytynyt ratkaisua, joten tällä hetkellä Vento oleskelee erään korjaamon pihalla Mäntyharjulla. Pitää huomenna soitella sinne, että voisivatko katsoa vian syytä ja mahdollisesti korjata sen vielä ensi viikon kuluessa...

Tänään pääsin onneksi Etelä-Savossa hiihdolle. Silloin tietää olevansa oikeaan aikaan treenaamassa, kun ehtii ensimmäisenä latukoneen jälkeen tekemään pitkää vasper-potkua koskemattomalle baanalle!

Vajaan kahden tunnin lenkin jälkeen rentouduin golfin parissa:

Jotain muutakin on viikonloppu sisältänyt.. jätetään se kuitenkin vielä tässä vaiheessa arvoitukseksi.

Arkirutiinia ja vaarallisia tilanteita

2011-02-01T21:47:00.005+02:00

Kolme kokonaista päivää uudessa kaupungissa alkaa hiljalleen olla takana. Asunto on lähellä työpaikkaa ja töihin pääsee fillarilla alle viiteen minuuttiin. Samoin hiihtämään on lyhyt matka, ainoastaan kilometrin verran. Paikassa, jossa olen nyt muutaman kerran käynyt hiihtämässä, on järjestetty taannoin XC- ja marathoncupin kilpailuja. Mukava palautella vanhoja kisaseutuja ja -muistoja mieleen suksien päällä!

Tämä kaupunki on muuten valittu jokin vuosi sitten vuoden pyöräilykunnaksi Suomessa. Tällä hetkellä valinta näyttää ja tuntuu vähintään oudolta. Töissä meitä käy varmaan reilusti toistasataa henkilöä, mutta taidan olla ainoa, joka työmatkan tekee pyörällä. Tämän lisäksi asunnossamme on kolme hienoa ja melko isoa pyörävarastoa, joissa yhteensä pyöriä on ehkäpä 15 kappaletta! Joensuussa totuin siihen, että pyörävarastot ovat ihan ääriään myöten täynnä ja töistä tullessa piti varastoa järjestellä jonkin verran, että vapaa paikka jalattomalle pyörälle seinän vierestä löytyi. Nyt tuota seinätilaa on varatoissa kymmeniä metrejä..

Toinen seikka, joka ihmetyttää pyöräilykunnaksi valinnassa on pyöräteiden kunto. Pyörätiet täällä on aurattu melko kehnosti. Yleisesti pyörätiellä on tasaista=aurattua osaa reilun metrin verran ja tuolloin jo yhden kävelijän ohittaminen on melko haasteellista; kokonaisen koululuokan ohittamisesta puhumattakaan. Tänään vielä töistä kotiin tullessa koin jonkin verran jännittäviä hetkiä. Ajelin normaalisti pyörällä pyörätietä pitkin suoraan yhden ainoan autotien ylitse. Tie on sellainen pieni sivutie, jossa on kolmio. Siinä ajellessa huomasin, että vastaan tulee auto, joka on kääntymässä kyseiselle tielle. Olin autosta ehkä 10 metrin päässä suoraan edessä, keskellä kirkasta päivää. Vauhtia cruiserissani oli perinteiset 25 km/h. Autohan tietenkin tässä tilanteessa oli väistämisvelvollinen, mutta kuinkas kävikään? Olin jo hyvässä vauhdissa autotien päällä, kun huomasin, että vastaantuleva auto ei meinaakaan väistää minua. Oli selvää, että suoraan ajamalla auto ajaisi suoraan päin oikeaa jalkaani. Niinpä taitoin (sen, mitä Nishikin renkulat talvikelissä mahdollistivat) suuntani suoraan autotien suuntaisesti ns. autoa karkuun -suoraan paikallisen Siwan pihaan. Oli muuten lähellä, että olisin ajanut suoraan Siwan liukuovista sisälle kauppaan. Jännittävämpää oli kuitenkin se, että kyseinen herrasmies autoineen ajoi takarenkaani takaa noin 10 sentin päästä, eli ehdin juuri ja juuri alta pois. Miestä ei juurikaan tilanne näyttänyt kiinnostavan ja katsekontatkia ottamatta hän jatkoi kiihdyttäen pois paikalta. Luultavasti hän ei vain ollut ikinä joutunut tuossa paikassa pyörää väistämään, eikä tiennyt sen suhteen liikennesääntöjä..

Innostuin esittämään taiteellista puoltani ja piirsin havainnollistavan kuvan tapauksesta (kuva 1.).

Kuva 1. läheltä piti

Muutokset jatkuu

2011-01-30T14:21:00.002+02:00

Niinpä niin. Muutokset ovat jatkuneet kuluvana viikonloppuna rutkasti. Entinen kotikaupunki on jo jätetty taakse ja uusi asuinympäristö on kuulunut ohjelmaan vajaan vuorokauden verran. Omaisuus saatiin muutettua kokonaisuudessaan eilen, mutta asunnon kanssa tekemistä vielä riittää toviksi, että tätä "laatikkomerta" kehtaa kutsua kodiksi.

Utranharjun siirtämiselle en valitettavasti keksinyt ratkaisua, joten kyseinen ulkoilumaasto jäi vielä toistaiseksi Joensuulaisten iloksi. Sääli minua ja uutta kotikaupunkiani ajatellen.

Lupaamani kuvat uudesta kaupungista eivät ole vielä kamerassa, joten en voi vielä tähän tekstiin liittää arvoitusta uudesta sijainnista. Palataan kuva-arvoitukseen pikapuoliin!

Kohta on aika muutoksen

2011-01-23T21:52:00.002+02:00

Vihjailin jokin teksti sitten lähitulevaisuudessa tapahtuvasta muutoksesta. Muutos alkaa nyt hiljalleen konkretisoitua. Nimittäin uuden työtehtävän johdosta on kaupungin vaihto edessä. Kuluneena viikonloppuna fillarit ja sukset jättivät jo tämän -talvisen ja komean- susirajan pääkaupungin. Vento vei mukanaan hienosti neljä kokonaista pyörää, parit sukset, ajokamoja, pari laatikkoa palkintoja ja ylimääräisiä kiekkoja sekä harjoitusvastuksen. Tälle tilaihmeelle tehtävä ei ollut edes erityisen paha:

Loput tavarat ja henkilöt liikahtavat täältä muihin maisemiin sitten viikon kuluttua. Ehkäpä tasan viikon päästä tästä hetkestä, jossain päin Suomea meikäläisen voi bongata kiertämässä paikallisia hiihtoreittejä. Hieman haikea olo tässä alkaa kuitenkin tulla.. Joensuuhun jäävät aivan loistavat fillari- ja treenikaverit kesältä, huippu työporukka töistä ja aivan mielettömän hienot maastot harrastaa kaikenlaista liikuntaa! En ole vielä edes keksinyt, kuinka saan mukaan Utranharjun tuosta vierestä, mutta koitan sen kyllä viedä mukanani uudelle asuinpaikalle. Utranharju on ehkäpä Suomen paras paikka harrastaa xc-maastopyöräilyä.

Ihan uusi laji

2011-01-20T22:21:00.005+02:00

Aloitin tänään ihan uuden lajin. Laji on sama, mitä olen jo pitkään seurannut tv:n välityksellä, ja itse asiassa luullut harrastavani jo pitemmänkin aikaa. Nähtävästi en ollut tiennyt, että mitä luisteluhiihto nykymaailmassa on...

Edelliset vapaan monot olivat palvelleet vankasti jo toistakymmentä vuotta. Alunperin numeroa liian pienet kengät puristivat varpaita ensimmäiset viisi vuotta, mutta hiljalleen vuosien varrella varpaat pureutuivat kenkään (tai painautuivat niveliinsä) ja hiihto onnistui jo ilman pahempia kipuja viimeiset pari vuotta. Kilometrejä tälle rakkaalle monoparille on kertynyt varmaan lähemmäs 10 000. Lopulta monojen ongelmaksi alkoi muodostua sen pohjan uskomaton löysyys:

Tänään päätin sitten lähteä monokaupoille.. mutta mitäpä sitten kävikään?

Kyllähän minulla tietenkin oli vähän mielessä, että jos monokaupat onnistaa, niin voisin harkita hankkia vielä yhden suksiparin täältä susirajan läheisyydestä. Ostohetki alkoi ihan mukavasti monoja testaillen ja alussa näytti sen suhteen lupaavalta, että sopivaa suksiparia ei tänään mukaan tarttuisi. Noh..

Niinpä niin, olisihan se pitänyt arvata! Uusi setti oli pian Venton takakontissa ja ei muuta kuin äkkiä kotio. Pikaisen pohjustuksen jälkeen pinkaisin oitis myöhäisillan testilenkille. Uudet monot olivat kuin.. en edes osaa sanoin kuvata, lyhyesti sanottuna uskomattoman hyvät. No entäpä mono-suksi yhdistelmä sitten baanalla? No ainakaan siinä ei ollut mitään samaa sen lajin kanssa, mitä vielä eilen harrastin. Ja voin kertoa, että muutos ei mennyt ainakaan huonompaan suuntaan. Nyt voi taas hyvillä mielin käydä unille ja huomenna lähdetään uudella setillä taittamaan urakalla kilometrejä!

Pitkästä aikaa pyörän päällä!

2011-01-13T19:33:00.003+02:00

Vihdoin pakkaset ovat myös täällä Joensuussa hetkeksi helpottaneet. Tämä mahdollisti sen, että nousin ensi kertaa aikoihin ulkoilemaan pyörän päälle. Menoa toisaalta hidasti lenkin aikana sataneet viitisen senttiä lunta ja muutoinkin aura-autot olivat olleet päivän sen verram kiireisiä, että melkoisessä pöpperössä piti tuota crossaria ulkoiluttaa. Niinpä tuulinen ja lumensekainen ilta teki lenkistä hetkittäin melkoista painia.

Lenkkikaverilla fillarin vaihteisto oli tukossa lumesta jo ensimmäisen ajotunnin jälkeen, ja samankaltaisia ongelmia oli minullakin lenkin loppupuolella. Eipä juuri auttanut edes vanha kikka käyttää kaikki takarattaat ketjulla lävitse aina viiden minuutin välein. Vaihteisto-ongelmien ohella mielenkiintoisia tilanteita tuli vastaan oman eturenkaan (joku Schwalben nasta) kanssa. Sen ajo-ominaisuudet lumessa ovat kyllä uskomattoman kehnot. Hiemankin syvemmässä hangessa heikon auraksen jälkeen ei välillä tiedä yhtään, että mistä itsensä löytää sekunnin päästä. Auratuilla pohjilla ja jäisillä autoteillä nastaa kyllä sitten myös lenkillä välillä kiittelee.

Olihan lenkissä paljon hyvääkin. Pitkästä aikaa pyöräily ulkona maistui mukavalta ja pitkästä tauosta huolimatta jalat pelasivat ihan kohtalaisesti. Takareidet ovat kyllä tällä hetkellä uskomattomassa jumissa. Tiistain lukkopolkimin tehdyn ajelun jälkeen reidet olivat jo eilen hieman ihmeissään. Niinpä eilisillan salilläkäynti juosten pistivät jalkojen takaosaston ihan totaalisesti jumiin. Mutta eiköhän nuo huomenissa taas pitemmällä hiihdolla aukea täyteen käyttöön viikonlopuksi.

Uusi vuosi, uudet tuulet

2011-01-03T20:34:00.003+02:00

Jahas, se on sitten vuosi vaihtunut taas. Näin ainakin minulle kerrottiin, vaikka en ollut ihan perillä, että alkoiko nyt vuosi 2011 vai 2012. Viisaammat kertovat, että ensimmäinen vaihtoehto on se oikea. Sillä siis mennään!

Tämä vuosi on alkanut muutosten ilmapiirissä. Lähiviikkojen aikana ehkäpä tännekin selviää, mitä näillä muutoksilla tarkoitan. Tässä vaiheessa voinen sanoa jo sen verran, että juuri nyt näyttää siltä, että nykypäivän työelämässä alati tapahtuvat muutokset voivat joskus toimia hyvin myös yksittäisen virkamiehen näkökulmasta.

Onhan tämän vuoden puolelle mahtunut jo pari hyvää treenipäivääkin. Vuoden ensimmäisenä päivänä lauantaina harjoitustunteja kertyi reilut 3,5. Aamupäivällä oli ohjelmassa vaparihiihtoa pari tuntia/30km ja iltapäivällä uskallauduin juosten kaupungin kuntosalille. Kuntosalilla kävin läpi kaikkia lihasryhmiä (pl. jalat) ilman palautuksia, joka mahdollisti myös salitunnilla keskisykkeen pysymisen urheilullisissa luvuissa. Treenipäivän kruunasi tietenkin salilta juoksu kotiin. Kaiken kaikkiaan päivän saldoksi tuli siis vajaa nelisen tuntia treeniä, ja kaikki vieläpä noin 140 keskisykkeillä.

Kisa-auto VW Vento kävi tänään taas jokavuotisessa neuvolassa ja läpihän se taas hulahti. Huomauttamista oli ainoastaan rekisterikilven valossa, joka oli sammunut. Jäätävä suoritus reilut 318 tKm palvelleelta nelipyöräiseltä.

Juuri nyt näyttää siltä, että tästä vuodesta saattaa tulee ihan mukava vuosi.

Kevään kutsu

2010-12-22T19:25:00.002+02:00

Niinpä niin.. kevään kutsu kuuluu jo! Talvipäivänseisaus on onnellisesti ohitettu ja näin ollen päivänvalo alkaa hiljalleen syömään pois tätä massiivista pimeyttä. Suomessa talvipäivänseisaus on kestävyysurheilijalle varsin hieno päivä, koska enää ei ole kauan aikaa siihen, että lenkit onnistuvat jo osittain valoisalla sekä pääosin lauhemmassa kuin 20 pakkasasteessa. Luksusta!

Täällä Joensuussa pakkasta on riittänyt reilu kolmisen viikkoa aika urakalla. Kerran tai kahdesti koko jakson aikana on elohopea jaksanut kiivetä (muutamaksi tunniksi!) yli 15 pakkasasteen, joten ulkourheilu varsinkin työpäivien perään on ollut aika vaikeaa. Jotenkin näissä hommissa tulee mieleen, että ei kai sitä joudu kilpailemaan sellaisten kavereiden kanssa ensi kesänä, joilla työ ja 20 asteen pakkaset eivät ole jatkuvana riesana treeneissä. Muistelin tuossa eräänä päivänä, että taisin olla 15 tai 16 -vuotias, kun olen viimeksi ollut vähintään 4 viikkoa vapaalla ilman päätoimista opiskelua tai työelämää. Olisikohan jo ensi kesänä 40 tuntia/viikossa työskenteleville omat sarjat kisoissa? Talven keskilämpötilastakin voisi kehittää jonkinlaisen tasoitusjärjestelmän mäkihypyn tuulikompensaation tyyliin. :)

Onneksi palo urheiluun on taas kova ja ainakin lihaskunnollisesti treeni on purrut jo melko hyvin. Myös juoksu on alkanut sujua, tosin onhan edellisistä juoksulenkeistä aikaa lähemmäs seitsemän vuotta.

Viime viikolla paras treenipäivä oli ehdottomasti torstai. Työpäivän jälkeen jaksoin ensin nousta rullille reiluksi puoleksi tunniksi. Sen jälkeen vuorossa oli vastustreeni vaihtelevin watein, kesto myös noin puoli tuntia. Reilun tunnin hengähdystaoun jälkeen otin nokan crossarilla kohti lähitienoon harjuja, joissa paikallinen seikkailu-urheiluseura Karsu oli pitämässä tuona iltana hankijuoksutreenejä. Hangessa harjuja hölkkäillen sykkeet nousivat usein lähelle maksimeita ja keskisykekin pysyi yli 150 lukemissa. Karsun porukka on muutenkin aivan loistavalla asenteella liikenteessä joka ikinen kerta, joten on aivan satavarmaa, että pyrin osallistumaan kyseisiin harjoituksiin myös lähitulevaisuudessa! Kova treeni tosiaan, koska olihan viime kesänä maantie SM-kisoissa koko kisan keskisyke 131...

Miksi ihminen treenaa?

2010-12-09T20:48:00.004+02:00

Olipa kerran itsensä hyvin huonoon kuntoon päästänyt pyöräilijä. Eräänä torstaipäivänä viikon rasitukset tuntuivat jo jäsenissä ja työpäivän jälkeen oli tarkoitus käydä vain kevyesti ulkoilemassa.

Työpaikalta kotiin hän ehti hyvissä ajoin ennen iltapäivä kello neljää; olihan työpäivä aloitettu jo hyvän aikaa ennen aamukahdeksaa. Kotona odotti pikainen luistelusuksien voitelu, jonka jälkeen hieman ennen viittä nokka otettiin monojuoksulla kohti lähistöllä kiertävää hiihtoreittiä. Mukana tietenkin desin verran ravitsevaa vettä, jos suuta alkaisi jossain kohdassa kuivaa. Tunnin hiihtolenkki alkoi rauhallisesti luistavilla suksilla luistattaen. Väkeä baanoilla oli jonkin verran ja tämähän aiheuttaa hitusen kisahenkiselle sankarillemme päänvaivaa. Sykkeet olisi pidettävä matalalla, mutta samanaikaisesti kukaan ei saa häntä ohittaa, eikä ketään mielellään päästetä peesiin roikkumaan! Tunnin ja neljänkymmenen minuutin kohdalla, väsymys alkoi hiljalleen hiipiä puseroon... onneksi vesi oli vielä koskemattomana takataskussa ja siitä puolet sujahti nopeasti kurkusta alas.

Reilun kahden tunnin/ n. 30km hiihdon jälkeen vajaan kilometrin pituinen monojuoksu kämpille tuntui tästä arkipäivän ulkoilijasta jo väsyttävältä. Edellisestä ruoastakin oli kulunut jo kuutisen tuntia ja keho ei selvästikään ole vielä yhteistyöhaluinen käyttämään rasvoja energialähteenä. Kotiovelle saapuessa heräsi mieleen se ainokainen aivoissa pyörivä ajatus pienestä juoksulenkistä. Niinpä minuutin jalkinevaihto-operaation jälkeen epämääräinen mieshenkilö verhoutuneena kokovartalon kokoiseen maitohappono lähtikin soljumaan hitaasti hölkäten pitkin Joensuun pimeitä katuja. Askel oli niin matala, että sivuprofiilista oli havaittavissa, kuinka jalkapohja kävi jokaisella askelella jonkin verran maantason alapuolella. Joidenkin kymmenien minuuttien kuluttua kämpän ovi alkoi häämöttää ja tunniksi kaavailtu happihyppely oli venähtänyt lähes kolmen tunnin pituiseksi treeniksi.

Tunti tämän ulkoilun jälkeen työläisen jäsenissä painoi kovin ja keuhkoissa oli aistittavissa hivenen verenmakua. Olo oli kuitenkin erityisen rentoutunut ja mieli onnellinen. Eikä pelkästään siitä, että olihan hänellä mielessään varma tieto siitä, että keho on saanut yhden niistä tärkeistä pienistä ärsykkeistä, jotka helpottavat toimimista fillarin päällä ensi kesänä.

Offseason 2010-2011

2010-12-08T22:19:00.003+02:00

Jokohan se alkaisi olla aika laittaa menneen kauden offseason pakettiin. Taisin jossain aikaisemmassa kirjoituksessa aikanani puhua parin päivän treenitauosta syksyn kisojen jälkeen, mutta toisin on käynyt. Katselin tuossa sykemittarista viimeisten viikkojen treenejä ja näytti siltä, että kahdeksan viikkoa putkeen on mennyt lähes nollalla treenitunnilla. Lyhyitä hölkkätreenejä olen kyllä tehnyt ja ohjelmassa on ollut myös jonkin verran olohuone-kuntopiirejä. Juoksua ja lihaskuntoa ei kyllä voi treeniksi pyöräilijänä laskea, joten kestävyysurheilijana ollaan juuri nyt aika heikossa hapessa.

Julistan täten offseasonin päättyneeksi.

Hienoa tässä on ainakin se, että hyvillä mielin pääsee useammankin kuukauden niin, että kunto ei ainakaan tästä voi heiketä. Nousukunnossa on aina mukavampi urheilla kuin laskukunnossa...

Syysloma

2010-12-02T21:32:00.011+02:00

Madeiran lomaviikko on nyt takanapäin ja olihan siellä sitä mäkeä, niin kuin ennen matkaa arvelinkin.

Uskomatonta kyllä, mutta meren rannasta jo 10 kilometrin matkan jälkeen oltiin yli tuhannessa metrissä! Kyllähän se pisti suomalaisen miehen hiljaiseksi.

Pitihän se viikolla käydä lähes 600m korkea jyrkännekin tsekkaamassa!

Pyöräilykohteeksi Madeira ei ehkä ole se paras vaihtoehto älyttömistä mäistään johtuen. Joissain ylängöillä voisi olla pienet saumat harrastella xc-ajelua. Täälläkin tosin ollaan noin 1400 metriä merenpinnan yläpuolella.

Muutamilla kävelyretkillä muun muassa saaren itäkärki näkyi jo melko läheltä.

Kallioiden seinämillä pääsi hetkittäin leikkimään luolamiestäkin. Sinänsä ihme, ettei oma korkeanpaikanheikotus päässyt reissulla pahemmin valloilleen. Noh, onhan sitä joskus juostu lentokoneen sivuovestakin ulos rinkka jalassa, joten kyllä sitä kaiteiden välissä uskaltaa kävellä, vaikka tiputusta olisikin satoja metrejä harha-askeleen jälkeen.

Puoli vuorokautta Madeiran jälkeen Suomi otti matkalaiset vastaan napakassa 20 asteen pakkaskelissä. Kalastuskärpäsen innoittamana lähdin talsimaan samantien jäille!

Kylmähän se hieman oli, mutta onhan sitä Suomessakin omanlaistaan luonnon kauneutta. Pieni hölkkä tällaisessa maisemassa on aina paikallaan!

Lomille lompsis!

2010-11-19T19:30:00.002+02:00

Vihdoinkin töiden paiskiminen on tullut siihen tulokseen, että Madeiran lomaviikko on ansaitusti edessä. Seuraava viikko meneekin mitä luultavimmin jyrkkiä mäkiä ihmetellessä. Pyörä jää suosiolla Suomeen ja uskon, että jalkapelilläkin treeniä ja kokomuksia on luvassa ihan tarpeeksi.

Jaakko oli jo edelliseen viestiin kommentoinut kirjoitusideoita jatkoa ajatellen; kiitos niistä. Pitää avautua tuosta treenipuolesta blogitekstin muodossa lähiaikoina. Kalustopuolellekin tietenkin pienet (ja miksei suuremmatkin) muutokset aina kiinnostavat ja olen tässä vakavasti harkinnut ainakin maasturin ja crossarin myymistä. Pitää lomaviikolla asiaa ehkä pohtia hieman pidemmälle ja katsellaan sitten, että ilmestyvätkö Koncept ja Cross Pro johonkin myyntiin.

Joensuussa lunta on tullut jo sen verran mukavasti, että hiihtomahdollisuus on jo luultavasti olemassa. Itse en ole vielä laduille tai baanoille ehtinyt, mutta tuokin asia selviää reilun viikon päästä, jolloin Suomessa tulee taas vaikutettua. Nyt on kipaistava tekemään viimeiset pakkaamiset ja sitten ei muuta kuin sunnuntaiaamuna Finnairin nokka suuntaa kohti etelää!

Paluu bloggailemaan

2010-11-16T21:41:00.005+02:00

Huhuu! Onko täällä ketään?

Tiukahko työputki alkaa vihdoin hieman hellittää ja ajattelin tässä hiljalleen palata takaisin asiaan. Pitää hieman tässä miettiä, että mitähän sitä keksisi tänne taas kirjoitella.

Kalassa on tullut käytyä, niin hyvillä

kuin huonoillakin säillä

Kalustoa on päivetty ainakin siltä osin

joskus on tullut saalistakin

Samanaikaisesti Elli-kissa on toiminut tutkinnon vartijana

Rauhallista menoa

2010-10-07T21:48:00.004+03:00

Hiljaista on ollut pyörärintamalla.

Viimeiset viikot ovat olleet aikalailla tasapainoilua pitkien ja rankkojen työpäivien sekä treenaamisen välillä.

Kyllähän se tuo työ on nyt voiton vienyt ja kauden tulostavoitteet on kuopattu.