Valoa tunnelin päässä - 1h ja 300w

Säät eivät joulun tullen näytä hiihtoa suosivan edelleenkään. Niinpä treenejä isketään pyörällä aina, kun paikka vain ilmaantuu.

Olen yrittänyt orientoitua kehnoimmilla säillä ajamaan pyörää myös sisätiloissa. En ole koskaan oikein syttynyt traineritreeneistä ja varsinkin maastoajoon nähden trainerilla ajaminen on hyvin erilaista. Oikeassa maastossa kroppaa käytetään ajossa todella paljon, kun trainerilla on tiukasti pysyttävässä satulassa ja pyörä tuntuu kuin naulatulta maahan. Tehokkaampia treenejä trainerilla voi kuitenkin jossain määrin tehdä ja erityisesti tempovauhtiin ja helpoille radoille voi trainerin päältä saada lisävauhtia.

Traineriajossa tärkeimpänä lisälaitteena pidän itse tuuletinta. Vaikka trainerihuoneessani on vain 15 astetta lämmintä, niin lisätuuletus on välttämätöntä. Tuulettimilla on sitten rutkasti eroja. Minulle ei ole vielä liian tehokasta tuuletinta tullut koskaan vastaan. Aloittelin tämän syksyn ajot kuvassa näkyvällä valkoisella tuulettimella, mutta viikko sitten investoin tehokkaampaan mustaan malliin.

Tunnin ajon aikana tehokkaampi tuuletin pitää kropan lämpötilaa paremmin hallussa ja nestehukan määrä ei totaalisesti karkaa käsistä. Uudessa tuulettimessa on kaukosäädin, ja säätöjä vaikka kuinka rutkasti. Trainerilla treenaava ukko toimii myös hyvänä lämpöpatterina huoneeseen. Treenin alkaessa huoneen lämpötila on 15 astetta, mutta tunnin ajon jälkeen tuulettimen pauhusta huolimatta lämpömittari saattaa näyttää reilusti yli 22 asteen lämpötilaa.

Toinen tärkeä tekijä minulle traineritreeneihin on motivaattori. Pelkän seinän katsominen ei minulle riitä. Tämän johdosta minulla on traineri kiinni tietokoneessa ja ohjelmalla voin tehdä itselleni haluamiani ratoja. Tacx:n ohjelmalla pystyy myös asettamaan radoille virtuaalivastustajia haluamillaan keskivauhdeilla. Netin kautta kisoja pystyy ajamaan muita ihmispyöräilijöitä vastaan. Oma nettilisenssini on toistaiseksi päättynyt, niin olen ainakin tässä alkuvaiheessa tyytynyt ajamaan treenit virtuaalivastuksia vastaan. Itse olen suosinut mäkisiä reittejä ja olen tehnyt ohjelmalla myös kohtalaisen kopion Ahveniston moottoriradasta. Vuosi sitten kilpailin kyseisellä reitillä netin kautta hollantilaisia ja ruotsalaisia pyöräilijöitä vastaan, mutta toistaiseksi olen ollut radalla voittamaton. Tänä syksynä en ole vielä Ahveniston virtuaalirataa uskaltanut vielä kiertää.

Viikko sitten ajoin ensimmäisen virtuaalikisani oikeastaan vahingossa. Minun oli määrä ajaa kevyempi lenkki, mutta en osannut arvioida virtuaalivastuksen keskivauhtia oikein. Radaksi otin 32km lenkin, jossa oli vastassa 850 nousumetriä. Ylä- ja alamäkien vaihteluita taitaa reitillä olla yli 500 kappaletta. Vaihteita saa todella rämpätä tosissaan, että ehtii polkemaan kaikkiin alamäkiin ajoissa, joita voi olla huonon grafiikan johdosta muuten vaikea havaita. PK-ajeluni muuttui astetta tuskaisammaksi, kun kylmiltään treeniin lähdettyä vastukset pistivät minut ajamaan 240 keskiwatilla. Tästä huolimatta hävisin virtuaalivastukselleni kilometritolkulla.

Nyt eilen otin samaan vastustajaan nähden revanssin. Tankkasin vain 40 minuuttia ennen ajoa Hesen kerrosaterian (jossa muuten hävettävän pienet ranskikset). Odotukset eivät ehkä olleet kovin korkealla, mutta olin valmis taisteluun. Ylä- ja alamäkiin reagoin edellistä ajokertaa nopeammin, kun seurasin kuvan ohella ruudulla näkyviä nousu- ja laskuprosentteja. Revanssi toteutui ja sain pestyä virtuaalivastustajani yli kilometrin erolla. En tiedä, johtuiko lisääntyneet tehot uudesta tuulettimesta ja ajon aikana nautitusta Gutzystä, mutta nyt keskitehot nousivat 300 watin pintaan (294). Keskisyke taisi ajon aikana olla 163.

Vertailun vuoksi voin mainita, että maantiellä tuolla 300 keskiwatin tehoilla pysyy minun painoiseni ajaja hyvin mukana kisoissa. Niin kesän KOH I NOOR- ajoissa, tai kortteliajon SM-kisoissakaan ei keskitehoni olleet yli 300 rajan. Maastokisoista minulla ei ole tehotietoja, mutta arvelen wattien pyörivän jonkin verran korkeammalla. Puhun aidoista keskitehoista, kun normalisoiduista tehoista minulla ei ole harmainta aavistusta.

Minulle eilinen ajo oli henkisesti todella tärkeä. Edellisen traineriajon ja sippaamisen johtaneen 50km pk-lenkin jälkeen en ollut varma, että kaikki olisi kehossa kunnossa. Nyt näyttää kuitenkin paremmalta ja ehkäpä pyörä alkaa kevättä kohti taas kulkea odotetulla tavalla.

Hyvää joulun aikaa kaikille ja antoisia ulkopyöräilykelejä! Ainakin täällä etelämpänä valkoiseen jouluun ei ole mahdollisuuksia, joten hiihdot jäävät automaattisesti vuodelle 2014.